Suosikkijoukkueen taustat

[Lucy]

Yksittäisestä pelaajasta lähti mun fanius liikkeelle. Kun Teemu myytiin Anaheimiin, aloin seurata ankkapaitoja säänöllisesti. Sitä ennen NHL:n seuraaminen oli "aamulla tulokset teksti-tv:ltä"- tasoa. Winnipeg Jetsiin ja sitä kautta Phoenix Coyotesiin olisin varmaan rakastunut, jos Teemu olis vuoden tai kaks kauemmin Jets/Coyotes-organisaatiossa pelannut. Kun Teemu sitten myytiin Anaheimiin, juurruin nopeasti Ducks-faniksi. Keväällä 1997 olin niin duck, että Teemun mahdollinen seuranvaihto ei olisi hetkauttanut Anaheimin asemaa mun suosikkijoukkueena. Ja tietty asiaa auttoi se, että 15-vuotiaan mielestä Kariya oli suunnattoman söpö ; )

Ja kun Teemu sitten lopulta myytiin(tapahtui muuten sopivasti juuri ennen yo-kirjoituksia, eli huonosti mennyt englanti ja reaali oli tietty Disneyn syytä...), kuvittelin, että Ducks-minäni hajoaa palasiksi. Mutta entistä ehompi ja fanaattisempi se taitaa nykyään olla...

 

[kaksoismetro]

Kaivetaan nyt tällainen vanha ketju esiin. Ehkäpä joku muukin keksisi lisäillä tähän ajatuksia suosikkiensa taustoista.

Itselläni ei NHL:ssä edes taida olla mitään yhtä muiden yläpuolelle selkeästi nousevaa suosikkijengiä. Etäisyys ja sen sellainen lienee ollut tälle esteenä. Jonkinlaisia suosikkeja kuitenkin on.

Ensimmäinen suosikkijoukkueeni oli Edmonton Oilers. Edmonton oli tuohon aikaan kunnioitusta ja unelmia herättävä nimi, jonkinlainen lätkäparatiisi. Sekä pihalätkässä että jäällä kaikki olivat Gretzkyjä ja Kurreja. Sofistikoituneemmat nappulat omaksuivat myös muun muassa sellaiset nimet kuin Coffey, Messier, Anderson, Semenko, Fuhr ja McTavish. Itse taisin tietää suurimman osan pelaajien nimistä, jotta sain pidettyä pelin tiimellyksessä tarjoamani pihalätkäselostuksen korkeatasoisena... :)

Kaudella 88-89 keksin Oilersin ohelle toisen suosikkijoukkueen. Tämä oli New York Rangers. Pieninä vaikuttavina tekijöinä olivat tilastokirjan selailu, kuvitelmat Madison Square Gardenista ja John Vanbiesbrouck. Suurin syy kuitenkin oli maikkarilta tullut Rangers-matsi, jonka katsoin varmaan noin kymmenen kertaa nauhalta vain koska Rangersissa pelasi Guy Lafleur. Lafleurhan oli tehnyt tuoksi kaudeksi paluun NHL:ään ja mies oli karismaattinen kuin mustavalkoinen elokuvaklassikko. Montreal Canadiensin fanittaminen on siis ollut ikään kuin yhden askelen päässä.

Toki Winnipeg Jetsiä tuli seurattua tarkemmin Selänteen liityttyä jengiin, mutta eipä Jets itsessään oikein sytyttänyt. Phoenixin Kojosta nyt puhumattakaan, mutta muistaakseni tuossa vaiheessa Selänne oli muutenkin jo myyty Ankkalinnaan.

Minnesotan jengit North Stars (Dallas-versio ei kelpaa) ja Wild ovat ehdottomasti olleet suosikkien joukossa. Selkeää syytä tähän en osaa sanoa. Myllyksen ja Kari Takon peleillä North Starsissa ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta. Ehkä alitajuisena syynä on voinut olla Minnesotan asema suomalaisten siirtolaisten historiassa. Noita Minnesotaan menneitä on ilmeisesti ollut myös omassa suvussani.

Tällä hetkellä listaisin kolme suosikkijengiäni seuraavasti: 1) Minnesota Wild, 2) Edmonton Oilers, 3) New York Rangers. Muutamille muillekin jengeille tosin löytyy sympatioita, joten voipi käydä helposti niinkin, että jossain yksittäisessä ottelussa luiskahdan Rangersin vastustajan puolelle...

 

[bunghole]

Viestin lähetti Fubar
Erityisesti ihmetyttää Detroitin sankat kannattajajoukot. Kanadan puolella kun kaupunkia pidetään mantereen persläpenä. Itsekin olen kerran läpi ajanut, ei tehnyt mieli pysähtyä.

Sille, että kanadalaiset dissaavat Detroitia ja Yhdysvaltoja yleensäkin, on paljon muitakin syitä kuin se miltä kaupunki näyttää. Yksi sellainen on rikollisuus. Rajan takana tehdään esim. henkirikoksia vain murto-osa siitä mitä rajan eteläpuolella. Toki siellä on vähemmän ihmisiäkin.

Itse en oikeastaan fanita mitään joukkuetta. NJ Devils jäi mieleen 90-luvun alussa kun joukkue tuli puskista ja voitti mestaruuden. Itse en ainakaan olisi ikinä voinut edes kuvitella että Devils voisi voittaa Stanley Cupin. Siitä ei kuitenkaan seurannut mitään fanitusta, mutta olen aina pitänyt joukkueen pelityylistä. Fanitukseni on lähinnä EA-Sportsin NHL pelien tasolla. Kun pelaan kavereitani vastaan NHL-joukkueilla, on joukkue yleensä NJ Devils.

Jääkiekon ilosanoman levittämistä väkisin vihaan sydämeni pohjasta. P-Amerikan eteläosissa on joukkueita joita ketään ei kiinnosta seurata. Kyllähän 10000 ihmistä pelissä on paljon, mutta miljoonakaupungissa se ei niin kauhea määrä ole, varsinkin kun iso osa lipuista on yritysten asiakkaille ja työntekijöille ostamia. Kun Tampa voitti 2004 Stanley Cupin, oli mestaruusjuhlissa 30 000 ihmistä. Juhlat pidettiin seuran kotiareenalla lämpimässä. Kun Oulun Kärpät voitti Suomen Mestaruuden 2004, olivat juhlat oulun kauppatorilla, arviolta 20-25 asteen pakkasessa. Ihmisiä oli paikalla saman verran eli 30 000. Tampan metroverkon alueella asuu 2,4 miljoonaa ihmistä. Oulun seudulla asuu n. 200 000 ja Oulussa 125 000.

 

[Leiska]

Viestin lähetti kaksoismetro
Kaivetaan nyt tällainen vanha ketju esiin. Ehkäpä joku muukin keksisi lisäillä tähän ajatuksia suosikkiensa taustoista.

Ala-asteella luokallani oli eräs kaveri, joka oli Detroit Red Wings -fani ja hänen myötään itsekin aloin kannattamaan joukkuetta noihin aikoihin. Hän kertoi minulle joukkueesta ja muutenkin puhui tuolloin paljon jääkiekosta ja Red Wingsistä. Joukkueen logo kiehtoi tuolloin (jostain syystä) sen verran, että silläkin saattoi olla jonkinlaista vaikutusta suosikkijoukkueen valintaan (tiedän, vaikkei kyseessä olekaan kuin pelkkä siipi..). Steve Yzerman oli ko. kaverini suosikkipelaaja tuolloin ja häntä itsekin aloin sitten seuramaan, itselläni toki oli joukkueessa toinenkin suosikki, nimittäin Sergei Fedorov. Nyttemmin on sitten saanut sen verran aikaiseksi, että on tullut hommattua sekä Red Wingsin pipo, että pelipaita (ilman painatusta).

Ne oli hienoja aikoja ne, ei voi muuta sanoa..

 

[Pegu]

Broadway Blueshirts

Mua ja NYR-professori JLandia yhdistää Rangers-fanina todennäköisesti maantieteellinen sijainti eli kaupunki nimeltä New York. Oon myös Knicks-fani ja Gardenissahan hekin pelaavat.

Sinipaitojen pelien seuraamisen aloitin joko -85 tai -86. Tuolloin ainoa tietokanava oli Hesarin urheilusivut. Onneksi oli edes se. Teksti-tv ilmestyi meidän kotiimme vasta vuosikymmenen vaihduttua, mutta kyllä sitä sitten tuijotettiinkin;) Nykyinen Internet-aikakausi on ollut suklaata kiekkofanille; niin paljon enemmän ja ajan tasalla olevaa on tieto nykypäivänä.

New Yorkin alueella oli kolme NHL-joukkuetta, mutta Rangersin valitsin seuran historian vuoksi (The Original Six). Silläkin oli tosin vaikutusta, että seuran tunnusväri on sininen, joka on myös allekirjoittaneen suosikkiväri.

80-luvun tuskaisten vuosien jälkeen Stanley Cup-mestaruus kesällä 1994 olikin sitten jotain poikkeuksellisen Suurta kaikille NYR-faneille, varsinkin newyorkilaisille. Palstatilan säästämiseksi jätän sen tarinoinnin johonkin toiseen kertaan..

Jos sympatiapisteitä pitää johonkin suuntaan kohdistaa, lähteköön ne Ontarioon ja Maple Leafsille. Kohta tulee 40 vuotta tauluun, kun siellä on viimeksi SC:tä juhlittu. Quinnin nykyisellä tyylillä ei mestaruutta tule, niin ukkoutunut porukka ACC:n jäällä luistelee.

Edit: viimeinen kappale.

 

[Lawless]

Les Habs on aina ollut ykkönen. Siitä upeasta logosta ja pelipaidasta (parhaat värit: punainen, sininen ja valkoinen) se lähti. Sekä tietenkin #33 Roy, joka pikkupojalle oli melkoinen legenda. Tietysti oli harmi, millä tavalla St. Patrickin ja Habsin tiet erosivat, mutta se onkin jo toinen juttu.

Arvostan myös suuresti muita kanadalaisia joukkueita sekä alkuperäisen kuusikon (original six) joukkueita. Sydäntä lämmitti etenkin 1980-luvun loppupuoli, jolloin mestaruus meni kohtalaisen monta kertaa Kanadaan. Tottakai mestaruutta toivoisi myös sinne Ontarioon pitkästä aikaa (etenkin Maple Leafsille). No, ehkä Nordiques oli kanadalaisista joukkueista se, josta en hirveästi pitänyt.

Yhdysvaltain joukkueista mieleeni on myös edesmennyt Minnesota North Stars. Yleensäkin pidän joukkueista, joiden alueella jääkiekkoa on pelattu luonnostaan, eikä erikseen viety sinne (vrt. Florida, San Jose, Tampa, Phoenix).

 

[Mielikuvitushahmo]

Onpa vaikea kysymys nyt, kun oikein rupesin tässä miettimään, mistä Sabres- kannatukseni on lähtenyt liikkeelle.

Ihan ensimmäisenä mieleen tulee segalla ollut NHL -95, jossa pelasin Buffalolla. Sitä kautta joukkue vaan rupesi kiinnostamaan enemmän ja rupesin seuraamaan joukkueen otteita tosielämässä, josta myöhemmin nousi muutamia pelaajia ylitse muiden. Ray, May, LaFontaine ja Hasek jäivät mieleen päällimmäisinä.

 

[scholl]

Kun Kurri ja Hagman olivat Edmontonissa ja varsinkin, kun Gretzky-Kurri-tutkapari alkoi toimia niin kyllähän NHL-uutisointi Suomessa oli melko pitkälti Oilers-hypetystä. Kaiken lisäksi sain Edmonton Oilers -talvitakin. Parasta oli se, että joukkue menestyi ja runko pysyi vuodesta toiseen samana. Calgary oli luonnollisesti tuohon aikaan se vihollinen. Gretzkyn siirto hieman laimensi mielenkiintoa ja kun joukkue lopullisesti hajosi niin suosikkijoukkuestatus katosi. Koskaan en ole Edmontonissa käynyt, mutta silti se oli joku 10 vuotta suosikkijoukkueeni.

Sen jälkeen uutta suosikkia ei ole tullut. Hieman laskin Kingsien varaan, mutta he eivät kuitenkaan sitten täyttäneet odotuksia ja suurin syy oli pelipaitojen muutos. Inhosin sitä, että maskuliiniset musta/hopea/valkoiset värit muuttuivat sellaisiksi monarkistisiksi hintahtaviksi tamineiksi. 1993 finaalit olivat hieno juttu, kun sinne asti pääsivät. Seuraavana vuonna olin todella iloinen siitä, että Rangers vihdoinkin voitti mestaruuden. Olin aina pitänyt heistä enemmän kuin Islanderseista, mutta ei siitä sen enempää. Flyersille toivoin Stanley Cupia Lindrosin ja osittain myös koko ketjun vuoksi, mutta ei sekään ollut varsinainen suosikkijoukkue. Sellaista ei ole ilmaantunut. Enemmänkin on joukkueita joita inhoaa. Ehkäpä jos yksi suosikkijoukkue pitää mainita niin se on Florida Panthers. Sunrisessa on niin helppo Suomesta käsin käydä matsissa, jos haluaa ja se halli on mielestäni mukava, fiilikset lomalliset ja sää yleensä mainio. Kaiken lisäksi logo ja värit ovat ihan hyvät.

Kannatus kai yleensä lähtee jostakin yhdestä kokemuksesta. Kun kävin Green Bay Packersin Hall of Famessa ja kun olin nähnyt, millainen kylä kyseinen kaupunki on niin ei voinut kun ihmetellä, miten sellainen instituutio on mahdollinen ja kun näin joukkueen harjoittelevan keskellä kesää tien varressa niin sinne oli kertynyt valtavasti porukkaa seuraamaan. Se oli sellainen sysäys, joka sai kannattamaan Dolphinsien lisäksi myös Packersia. NHL-halleissa en ole niin monessa käynyt, mutta ei MSG tai Atlantan Philips Arena esimerkiksi ole saaneet paikallista joukkuetta kannattaan. MSG:ssä on tosin mainio baari, joka saisi olla auki laajemmin. Yleensä missaa aina sen lounasajan. Siellä on kiva istua tiskillä, vetää bisseä ja käydä välillä heittää vähän korista.

 

[BitterX]

Kloorihuntteri mikä kloorihuntteri...

Ilmestyin NHL-palstalle juhlimaan Flamesin menestystä viime kauden playoffien aikaan. Palaute tuli nopeasti, mutta vittuuks mä siitä.

Rehellisesti sanottuna, aloin kannattamaan Calgary Flamesia kauden 89-90 loppupuolella seuran taistellessa playoff-paikasta. Tätä edeltävänä kautena Flames oli voittanut Stanley Cupin ja pikkujätkän logiikalla ei olisi missään määrin oikein, että mestari jäisi playoffien ulkopuolelle. Suosikkipelaajikseni muodostuivat Joe Nieuwendyk, Al MacInnis ja Gary Roberts.

Olen saanut olla tämän jälkeen ylpeä siitä, että kukaan tuttavapiiristäni ei Flamesia suosikikseen ole ottanut. Sain olla ainoa. Toisaalta myöskään aikana ennen internetiä ei fanituotteitakaan pahemmin ollut saatavilla - mikä sai minut lähes epätoivon valtaan. Vuonna 1996 sitten löysin Jenkeistä eräästä urheiluliikkeestä German Titovin pelipaidan - sain vielä muhkeaan tarjoushintaan. Tämä alue kun ei ollut mitään jääkiekon sydänseutua, puhumattakaan, että USA:sta Flamesfaneja pahemmin löytyisi.

Epätoivoiseksi minut sai myös seuran menestymättömyys (minä kun toivon suosikiltani myös menestystä)... Menestymättömyys aloitti taas huhut seuran muuttamisesta, mikä aiheutti suuren epävarmuustilan mielessäni. Jos muutto olisi toteutunut, en varmaankaan liigaa olisi muutamaan kauteen pahemmin seurannut (ehkä suomalaisten edesottamukset)...

Menestymättömyyden takia sain kuulla myös vittuilua. Payback-Time tuli viime kesänä, kun kauden viimeisen matsin aiheuttamasta vitutuksesta itse toivuin.

 

[dali]

NJ Devils nousi suosikikseni 1990-luvun puolivälissä, kun joukkue pelasi huikean pleijarisarjan Rangersia vastaan. Lapsuudessani suosikkijoukkueen olisi pitänyt olla Red Wings tai Anaheim, muuten olit dorka.

Seuraavalla kaudella pääsin näyttämään pitkää nenää naureskelijoille, kun Devils vei suurta ja mahtavaa Red Wingsiä 4-0. Viimeisen finaalin jälkeen oli aivan ihmeellinen olo. Yön valvomisen jälkeen olin rättiväsynyt, mutta samaan aikaan fiilis oli onnellinen, koska jotain uskomattoman hienoa oli tapahtunut: Goljat oli lyöty.

Pidän Devilsin pelifilosofiasta, koska siinä pelaajat pelaavat tinkimättömästi joukkueen eteen, eivätkä pelkät omat tehot silmissä. Devils menestyy joukkueena ja kaatuu joukkueena.

Muutenkin asetelma on mainio. Muut halveksivat Devilsiä edelleen, vaikka seura on vuodesta toiseen liigan huipulla. Seurasta ei koskaan tule ns. dynastiaa, mutta mikäs sen mukavampaa kuin olla pikkuveljenä New Yorkin värivalojen katveessa.

Devils-pelaajat ovat aina olleet aliarvostettuja. Joukkue on saanut tylsän trap-joukkueen leiman, vaikka joukkue tekee likimain yhtä paljon maaleja kuin muutkin kärkijoukkueet. Mutta aivan sama. Devils-kiekko ei ole niin tylsää kuin toitotetaan. Joukkue pelaa ihailtavaa JOUKKUEPELIÄ, jota on vaikea murtaa. Siitä kai se tylsyyden kuva tulee, kun oma joukkue ei saa toteuttaa esteettä itseään.

Sydämeni menetin viimeistään mestaruuskaudella 1999-2000. tuolloin maanmainio A-line dominoi kaukaloita. Sykoran ja Eliasin akrobatia jäällä oli mykistävää. Toivottavasti tutkapari vielä joskus pelaa yhdessä. Scott Stevensin järkyttävä pommi Eric Lindrosia vastaan välierissä nosti karvat pystyyn.

Omia suosikkipelaajiani vuosien varrelta ovat Petr Sykora, Patrik Elias, Scott Niedermayer, Brian Rolston, Tom Chorske, Bobby Holik ja Jason Smith.

 

[Burnaby]

Quebec/Colorado

Tieni Quebecin fanina alkoi vuoden 1991 Suomen MM-kisojen jölkeen. Kanadan jopukkueessa pelannut Joe Sakic jäi turnauksesta mieleen. Myöhemmin kuulin että Sakic oli tehnyt jatkosopimuksen Quebecin kanssa, ja aloin seuraamaan joukkueen taivalta. Ja liigajumbonahan Quebec niihin aikoihin oli, mutta Sakic takoi hyviä pistemääriä runkosarjassa. Siitähän se lähti, keräsimme myös veljen kanssa Quebecin kiekkokortteja, jotka löytyvät albumista vieläkin!

Muutto Coloradoon otti pannuun suunnattomasti, kiekkokulttuuriahan Quebecista löytyy ja ottelut Canadienseja vastaan olivat kohokohtia!!

 

[Bigmouth]

Häpeäkseni tunnustan, että aloin seuraamaan Kingsiä seuran historian menestuksekkäimmällä kaudella, toisaalta syynä taisi enemmän olla Selänteen tulokaskauden myötä noussut NHL:n lisääntynyt julkisuus kuin Kingsin otteet (maitopoika itse kun ei juuri vähempää olisi voinut kiinnostaa).

Tärkeimmät syyt siihen, että juuri Kingsiin päädyin olivat varmasti numerot #17 ja #99. Ja olihan mukana myös ikisuosikikseni noussut Rob Blake.

Jos joku inhokkijoukkue pitää mainita, niin Quebec/Coloradoa en ole koskaan voinut sietää. Johtuu varmasti siitä, että joukkue on aina ollut täynnä pelaajia, joista en vain jostain syystä ole pitänyt (älkää Sakic-fanit vetäkö hernettä nenään, hyvä pelimies se on, mutta joku siinä käy hermoon...). Blaken siirto ei tietenkään tilannetta auttanut...

 

[hätrikki ||]

-Colorado Avalanche-

Vuodesta 1999 olen tätä tiimiä kannattanut. Kolme pelaaja silloisesta tiimistä saivat minut siirtymään heidän puolelleen (Sakic, Ozolinsh, Drury). Nykyään pelaajat, jotka nostan muiden ylitse ko. tiimistä ovat Sakic, Blake, Tanguay, Liles.

Selänne olisi kiva myös mainita tuohon joukkoon, mutta viime kausi oli Teemulta aika tuskaisa. Sitä en kyllä ymmärrä, miksei valmentaja Granato peluuttanut kakkoskenttää koostumuksella Kariya-Forsberg/Sakic-Selänne. Jos Granato jatkaa (ja mikäli NHL:llää vielä joskus pelataan) valmentajana Coloradossa, saatan vaihtaa suosikkijoukkuettani hyvinkin nopsaan.

 

[Decimal]

Florida Panthers

Alotin NHL - fanituksen niinun varmasti moni muukin pikkupoika, lätkäkorttien avustuksella. Jotenkin se buumi aluksi meni meikäläiseltä ohi ja sitten ku isiltä kinuttiin rahat ja ostin ekan korttipaketin niin sieltä tuli sekä Vancouverin joukkuekortti (Bure, Mogilny, Linden) sekä Buren erikoiskortti. Tästä innostuneena valitsin Vancouverin suosikkijengiksini sekä Buren lempparipelaajaksi.

Lopulta Bure siirtyi Floridaan ja samalla siirryin minäkin Floridan "faniksi". Jonkin ajan päästä Bure myytiin Rangersiin, mutta tällä kertaa päätin pysyä Panttereille uskollisena, vaikka ei se helppoa ollutkaan. Sen lisäksi että Floridalla oli hienot pelipaidat, ei joukkue juurikaan väläytellyt. Sitten vasta kun Jokinen siirtyi Floridaan niin fanittaminen minun osaltani siirtyi uusiin mittasuhteisiin.

Tämän päivän Floridassa (Jos nyt edes NHL:ää tullaan ikinä pelaamaan, saatika että onko koko joukkue enää pystyssä jos ja kun se joskus alkaa) on monia lupaavia junnuja joiden otteita tahdon seurata. OJ:n lisäksi lempipelaajiini kuuluvat mm. Luongo, Bouwmeester, Hordichuk, Kolnik, Horton ja Weiss.

Jos ja kun Jokinen johonkin siirtyy, niin varmasti pysyn Floridan fanina, mutta alan seurata mielenkiinnolla myös OJ:n uutta seuraa. Kuten nytkin HIFK:iä. SM-liiga ei ole ennen niin kovasti kiinnostanutkaan, mutta tällä kaudella olen jopa päässyt paikan päälle katsomaan punaisten otteita ja kyllä lämpesin kovasti.

 

[teemu_s]

Viestin lähetti HTZ
Jos Granato jatkaa (ja mikäli NHL:llää vielä joskus pelataan) valmentajana Coloradossa, saatan vaihtaa suosikkijoukkuettani hyvinkin nopsaan.

Gloryhunter!

Miehellä voi olla elämänsä aikana montakin naista mutta vain yksi suosikkijoukkue. -Vanha italialainen elämänviisaus.

Kerran Habs, aina Habs. On ne huonotkin vuodet kestetty ja kaverien vittuilu. Muut menkööt mestaruuden mukana, minä kannatan Montreal Canadiensia! Ja mieluiten mestaruuteen asti! ;)

 

[En välttämättä]

Viestin lähetti HTZ
-Colorado Avalanche-

Vuodesta 1999 olen tätä tiimiä kannattanut. Kolme pelaaja silloisesta tiimistä saivat minut siirtymään heidän puolelleen (Sakic, Ozolinsh, Drury). Nykyään pelaajat, jotka nostan muiden ylitse ko. tiimistä ovat Sakic, Blake, Tanguay, Liles.

Selänne olisi kiva myös mainita tuohon joukkoon, mutta viime kausi oli Teemulta aika tuskaisa. Sitä en kyllä ymmärrä, miksei valmentaja Granato peluuttanut kakkoskenttää koostumuksella Kariya-Forsberg/Sakic-Selänne. Jos Granato jatkaa (ja mikäli NHL:llää vielä joskus pelataan) valmentajana Coloradossa, saatan vaihtaa suosikkijoukkuettani hyvinkin nopsaan.

Johtuisko ehkä siitä tuo kakkoskentän koostumus, että Kariya muistaakseni oli pari peliä loukkaantuneena?

Granato jatkaa valmentajana, tosin ei päävalmentajana. Quenneville on nykyinen päävalmentaja.

Toi peluutus-systeemi on mun mielestä suht suoraan verrannollinen tähän kuumaan aiheeseen "Suljettu SM-liiga". Eli mitenkä tuon nyt sitten pitää olla? Jos pelaaja (vaikka Selänne) pelaa heikosti, niin saako siihen tilalle nostaa toisen pelaajan (vaikka Svatos tai Konowalchuk), vai pitääkö mahdollisuuksia antaa loputtomasti?

Sitten varsinaiseen aiheeseen: Mä olen ollut Coloradon puolella vuodesta 1996, Quebecin puolella 1989 lähtien, mutta syystä ei ole mitään hajua.

 

[Grainger]

Viestin lähetti teemu_s
Kerran Habs, aina Habs. On ne huonotkin vuodet kestetty ja kaverien vittuilu. Muut menkööt mestaruuden mukana, minä kannatan Montreal Canadiensia! Ja mieluiten mestaruuteen asti! ;)

Amen. Mestaruutta odotellaan, toivottavasti ei turhaan. Ja vielä suotavampaa olisi, että Captain K saisi kunnian nostaa kapteenina lordi Stanleyn maljan ilmaan.

Ja Habs vuodesta -93(?). Syy: Patrick Roy.

Kakkossuosikiksi nousi kaudella -96 Colorado Avalanche. Syy: Patrick Roy. Nykyään seuraan Avsin ja Habsin keskinäisiä otteluita lähes puolueettomasti. Unelmana olisi nähdä Sakic, Hejduk ja Tanguay Canadiensin paidassa...

 

[Vebs-]

Colorado Avalanche

Aloin kannustamaan Coloradoa oikeastaan heti kun jotain kannustamaan aloin.. Siis kun vielä tällänen pikku-poika olen niin kun aloin NHL:ää seuraamaan, ei kaiketi enää ollu Quebec:iä. Coloradoon päädyin, koska
siellä pelaili pari lemppari pelaajaa mm: Joe Sakic, Patric Roy jne.

 

[J.Hotti]

DETROIT RED WINGS - NOW & FOREVER

Kyllä löytyy upeita ketjuja täältä Jatkoajan sivuilta kun oikein etsii. Tämä ketju on kyllä yksi parhaimmista! Hienoa lukea, että löytyy niin paljon yhtäläisyyksiä oman NHL fanittamisen, etenkin taustojen kanssa. Itselläni oli kaksi syytä alkaa Detroit faniksi: Steve Yzerman & sitten se tavanomainen pikkupojan syy: aivan käsittämättömän upea pelipaita & logo : )

Usein naurattaa, kun frendit herjaa mun suosikkijengille, että äijä se vaan valitsee suosikkinsa liigan kärkipään jengeistä. No eipä toi Detroitin menestys silloin 80-luvun puolivälissä kovin hääppöistä ollut... Vuonna 1995 kun pelattiin Stanley Cupin finaaleja Devilsejä vastaan, silloin vasta minullekin alkoi silmät aukenemaan siitä kuinka tärkeää Stanley Cup'in voittaminen Pohjois-Amerikkalaisille on. Vaikka Suomi oli voittanut reilu kuukausi aiemmin MM-kultaa, Detroitin finaalitappio otti päähän vielä elokuussakin. No onneksi kaksi vuotta sen pettymyksen jälkeen kaikki loksahti kohdalleen ja kannu saatiin pitkän tauon jälkeen Hockeytowniin.

Detroitissa viehättää lähes kaikki. Pelipaidat tottakai, omistajien suuri rakkaus lajia kohtaan ja sitä kautta myös vuodesta toiseen hyvä kokoonpano, kunnioitus perinteitä kohtaan (mm. Joe Louis Arena), upeat fanituotteet joita todella riittää jne... Saas nähdä onko Steve Yzerman mahdollisesti joskus Red Wingsin päävalmentaja. Muutama vuosi sitten hän ainakin jossain haastattelussa kertoi, että valmennus kiinnostaa peliuran jälkeen, tosin kaipuu kotimaahan Kanadaan oli myös kova.

Sergei Fedorovin ottaisin koska tahansa takaisin Detroitiin. Miehessä on paljon samaa kuin aikoinaan oli Rivaldossa tämän pelatessa FC Barcelonassa. Tärkeitä maaleja ja loistavaa pelaamista kaudesta toiseen, silti johto / media / fanit eivät tuntuneet olevan koskaan tyytyväisiä miehen pelaamiseen. Mielestäni Fedorov olisi ansainnut silloin muutama vuosi sitten sen palkan, mitä hän pyysi. Siirto Anaheimiin oli kaiken kaikkiaan moka Detroitin johdolta, tosin eipä niitä ole muita sitten ollutkaan.

Kaikille Jatkoajan keskustelupalstaa lukeville pienimuotoinen tiedotus tähän lopuksi: olen aloittanut kevään aikana projektin, jossa yritetään saada aikaan Suomeen historian ensimmäinen virallinen NHL-joukkueen faniklubi,DETROIT RED WINGS FAN CLUB OF FINLAND. Olen ollut meiliyhteydessä Detroitin suuntaan ja vihreää valoa on näytetty, tosin ymmärrettävistä syistä asia ei ole vielä julkaisukelpoinen kun eivät siellä päässä edes tiedä pelaako joukkue koskaan enää ja jos pelaa niin mitä liigaa. Mutta kuten kaikki varmasti uskomme ja toivomme, NHL käynnistyy lokakuussa ja näin tälläinen klubi olisi järkevää perustaa. Minulle saa lähettää yksityisviestejä kaikki jotka olette tälläisesta kiinnostuneita, tehdään kaikki yhdessä pienimuotoista fanitoiminta historiaa Suomessa : )

Ja jos jostakin tuntuu siltä, että fan club toiminta on pienten lasten touhuja, niin yksi suurimmista tavoitteestani klubin perustamisessa on, että pääsisi JOE LOUIS AREENAAN katsomaan joskus matsia! Olisi hienoa viedä suomalainen DRW Fan Club Hockeytowniin ja legendaariseen Joe Louis Areenaan NHL-matsiin! Ja tottakai fanituotteiden tilaus olisi helpompaa / halvempaa isommissa tilausmäärissä + olisi varmasti mahdollisuus tuoda sellaista fanitavaraa Suomeen jota saisi vain ja ainoastaan käymällä Detroitissa, siihen kuitenkaan suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta (näin uskallan väittää).

 

[Violaattori]

Lätkäkorttien kautta tutustuin itse jääkiekkoon yleensäkin. NHL-kortteihin tuli törsättyä varmaan 10 000 markkaa vuosien saatossa kun niitä keräsin. Aloitin silloin jo erään tietyn pelaajan korttien keräilyn, Patrick Royn (säästöstä löytyy n. 300 Roy-korttia). Kun Roy siirtyi Montrealista Coloradoon, niin aloin kannattamaan aluksi Royta. Sitten kun tosissaan aloin lätkää seuraamaan, niin hurahdin täysin Coloradoon. Niin fanaattinen olen nykyään että on pakon edestä vihattava Detroitiakin ; P.

P.S. Roy on jumala! Hasek on p***a!

 

[BIGKING24]

Omani löysin -90 luvun alkupuolella ja siihen jäin.
Menneisyys on ollut loistava ja niin toivon myös olevan tulevaisuuden.

 

[Boomhauer]

New York Rangers

Itselläni Rangersin kannattaminen on lähtenyt pyjamapaidasta, jossa luki Rangers. Jääkiekkojoukkueen kanssa tuolla paidalla ei ollut mitään tekemistä, mutta tiesin jo siinä iässä (5-6-vuotiaana) että sellainen NHL-joukkue on olemassa.
Vasta tutustuessani joukkueeseen ja sen logoon tarkemmin, minulle selvisi ettei pyjamalla ollut mitään tekemistä joukkueen kanssa, mutta joukkueesta tuli kuitenkin suosikkini.

Aloittaessani koulun syksyllä 1993, oli jääkiekkokorttibuumi kovimmillaan, ja pakkohan niitä oli itsekin alkaa keräilemään, ja tuota kautta aloin "seuraamaan" NHL:ää enemmänkin, ja pidin Rangersia edelleen suosikkinani.
Kakkossuosikkeina tuolloin olivat Canadiens, Kings ja Jets. Kaksi jälkimmäistä tietenkin Kurrin ja Selänteen/Nummisen takia, mutta syytä Canadiensiin en muista.

Katsoessani tällä samaisella kaudella (93-94) TV:stä NHL PowerWeekiä (tai millä nimellä se milloinkin Suomessa tunnettiin), huomasin että Rangers pärjää hyvin, ja johti runkosarjaa. Ajattelin että hyvin olin joukkueeni valinnut, ja myöhemmin katsoin innossani finaaleja jälkilähetyksenä aamuisin ja näin Rangersin vievän mestaruuden. Viimeistään siinä vaiheessa tämä pikkupoika oli myyty.

Suosikkini on siis valittu pyjamapaidan avulla ja sen asema vahvistui menestyksellä.

 

[iamthelaw]

Devils on suosikkijoukkueeni ollut jo vuosia. Innostus joukkueesta lähti jääkiekkokorttien keräilyn kautta ja laajeni sitä myöten suosikkijoukkeeksi. Pienenä rupesin jostain syystä keräilemään Devils-pelaajien kortteja suurissa määrin, johtuen varmaan joukkueen logosta ja hienon värisistä peliasuista. Joukkueessa on myös mielestäni aina ollut minua miellyttäviä pelaajia.

Nykyisin on aina pakko katsoa teksti-tv:stä yön tuloksista ensimmäiseks miten Devilsillä on käynyt. Seuraan myös aktiivisesti Devilsien kotisivuja jne.

 

[dali]

Viestin lähetti iamthelaw
Nykyisin on aina pakko katsoa teksti-tv:stä yön tuloksista ensimmäiseks miten Devilsillä on käynyt.

Mites, tekikö Elias viime yönä tehoja? Onks Stevensin paluu aivotärähdyksen jälkeen ollut millainen? :D

 

[iamthelaw]

Viestin lähetti dali
Mites, tekikö Elias viime yönä tehoja? Onks Stevensin paluu aivotärähdyksen jälkeen ollut millainen? :D

No hehheh. Tiesit varsin hyvin, että tarkoitin esim. viimeisintä pelattua kautta. Mikäs siinä jos pätemisen tarve on niin suuri.