Tämän tarkoitus ei ole väheksyä Venäjän asevoimia, kova ja varteenotettava sotakone se edelleen on ja tulee olemaan, mutta kuten aika monet asiantuntijat ovat sanoneet niin vielä toistaiseksi heillä ei riitä kyky ja resurssit aloittaa useampia sotatoimia ympäri maailmaa samanaikaisesti.
Toisaalta siinä vaiheessa kun Venäjä on vienyt asevoimiensa uudistusohjelman loppuun saakka (mikäli se onnistuu tekemään sen, onnistuminen kun riippuu niin monesta tekijästä), maan asevoimat voi olla rakenteeltaan sellainen ettei se kykene samanaikaisesti operoimaan useammalla rintamalla täysipainoisesti, koska välttämättä niitä miehiä ei ole riittävästi useamman rintaman sotatoimiin - jollei maa kutsu reserviä palvelukseen, mikä taas väistämättä tarkoittaa sitä, että osa (reserviläiset) taistelevat kalustolla, joka on osin vanhentunutta ja siirretty aiemmin varastoihin.
Yhdysvaltojenkin kohdalla on huomattu se, että maalla on ollut hankaluuksia erityisesti osaavan miehistön riittämisen suhteen tilanteessa, jossa maa kävi sotaa Afganistanissa ja Irakissa. Yhdysvallat kykeni liittolaistensa avulla operoimaan jotakuinkin riittävän tehokkaasti kyseisissä maissa pitääkseen tilanteen suhteellisen stabiilina ja tietyt avainalueet omassa hallinnassa mutta tällöin kävi ilmi se, että kolmatta rintamaa Yhdysvallat ei olisi kestänyt maavoimien osalta. Jo nyt oli vaikeuksia saada riittävästi miehiä Irakiin ja Afganistaniin - jos tilanne olisi eskaloitunut siihen suuntaan, että olisi pitänyt avata kolmas rintama tilanne olisi ollut todella mielenkiintoinen.
Venäjällä on tunnetusti ollut suuret reservit asevoimilla ja se on kyennyt luottamaan niihin, mutta maan asevoimien uudistuksen sopimussotilaiden määrän kasvun myötä reservi mitä suurimmalla todennäköisyydellä pienenee entisestään, joten jossain vaiheessa tulevina vuosikymmeninä Venäjälläkään ei välttämättä ole reserviä, josta ammentaa huomattavia määriä miehiä. Venäjällä ei kuitenkaan - ymmärtääkseni - ole tarkoitus luoda täysin ammattiarmeijaa vaan sopimussotilaista ja asevelvollisista koottu armeija ja näin voidaan pitää olemassa kohtalainen reservi.
Mutta tällä hetkellä tilanne Venäjällä todellakin on se, että se on kiinni Ukrainassa - muilla rintamilla se voi uhitella mutta sen resurssit eivät riitä usean rintaman sotaan, ei edes siinä tapauksessa, että nämä rintamat olisivat "paikallisia" ja hallittavissa suht' pienin joukoin. Käytännössä nyt saattaisi olla Suomella etsikkoaika hakea NATOn jäsenyyttä, koska sotilaallista voimaa Venäjä ei kykene massiivisesti keskittämään tänne, joten sen ainoaksi aseeksi jää "talousase".
Jos Ukrainan kriisi ja sota kestää vuoden päivät tai enemmän, ehtisi Suomi tässä ajassa päästä hyvin pitkälle neuvotteluissa ja tie NATOon saattaisi olla jo auki. Ukrainan kriisin päätyttyä Venäjällä tuskin olisi hetimmiten kapasiteettia aloittaa uutta operaatiota lähialueillaan, eiköhän jokin aika mene tilanteen korjaamiseen ja aiheutuneiden tappioiden paikkaamiseen. Laajamittaisempi yhteenotto Ukrainan kanssa tarkoittaisi kuitenkin sitä, että jonkin verran kalustoa ja miehistöä menetettäisi - lopullisesti, ja pahimmassa tapauksessa tappiot ovat niin suuret, että toipuminen vie jopa vuosia. (Suomen kannalta tämä asia olisi tietty positiivinen asia, koska se antaisi Suomelle enemmän peli- ja liikkumavaraa).
Ainahan on olemassa se vaihtoehto, että Putin on tehnyt täydellisen virhearvion ja Ukrainan kriisi ynnä sota saakin aikaan sen, että silovikkien valta alkaa rakoilla Venäjällä, mikä vääjämättä tarkoittaisi sitä, että sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen pelivara kasvaisi ja mahdollisuudet tehdä päätöksiä sotilaallisen liittoutumisen kohdalla paranisivat olennaisesti. Tie NATOon olisi avoinna ja tuolloin kyseiseen oljenkorteen kannattaisi tarttua eikä tuudittautua siihen luuloon, että muutos Venäjällä tarkoittaa sitä, että demokratia juurtuu maahan ja että vanhoihin aikoihin ei ole enää paluuta. Venäjä on jo osoittanut sen, että paluu vanhoihin aikoihin on mahdollista - absurdin suurvalta!
vlad.
