Vaikka ns. sotaväsymyksestäkin on puhuttu jo hyvän aikaa, ei meidän tulisi lipua ollenkaan takaisin ennen helmikuuta 2022 edeltäneeseen aikaan, jolloin melkein itse kukin pyrimme Venäjää eri tavoin ymmärtämään, minkä jälkikäteen voi sanoa olevan kollektiivinen häpeämme. Vaikka Suomi keväästä 2022 alkaen onkin asemoitunut vahvasti osaksi länttä, ei länsi-integraatio ole loppuun lyöty asia, vaan se on jatkuva prosessi, mikä voi valitettavasti ottaa myös takapakkia. Jotenkin Suomi tarvitsisi esim. Toomas Hendrik Ilveksen kansalliseksi omaksitunnoksi, kuka varoittaisi, mikäli olemme idän houkutuksille taas antamassa periksi.
Huolestuttavaa kerta kaikkiaan. Mitä tulee mainitsemiisi sidoksiin itään päin, Tiedä sitten myös, voiko ns. seura kaltaisekseen. Voin taustastani kertoa sen verran, että olin taannoin pari vuotta suhteessa erään ulkomaalaisen naisen kanssa (ei venäläisen) ja monella tapaa opin ymmärtämään hänen taustakulttuurinsa perinteitä, jonkin verran kieltä jne. Sama voi olla asian laita, myös jos suhteen toinen osapuoli on venäläinen. Tällaisia perheitähän Suomessa on tilastokeskuksen mukaan muistaakseni n. 13 000.