Noita samoja eroja Suomen ja Ukrainan välillä kyvyssä varautua ja suojautua terroristiraiskaajien kansanmurhayrityksiltä on tullut itsekin listailtua mm. tuonne sotaa käsittelevään ketjuun ja mainiosti niitä oli tässäkin. Lisäisin vielä yhden äärimmäisen oleellisen, nimittäin yleinen maanpuolustustahto ennen varsinaista sotatilaa (toki Ukrainassa tällä hetkellä ymmärretään täysin, mitä paskanaamojen orjiksi antautumisesta seuraa, mitä myöten halu aseelliseen puolustautumiseen on korkea) ja lisäksi korruptoituneisuus ja jämäneukkutausta asevoimissa, huolimatta kansanmurhayrityksen aloittamista edeltäneinä 8 vuonna tapahtunut systemaattinen jämäneukkulassa opiskelleiden upseereiden päivitys länsimaalaisiin.
Väitän siis pitäväni täysin mahdottomana, että Suomessa jonkun puolustussektorin komentaja päästäisi terroristiraiskaajat toteuttamaan despoottitontun niille määräämää kansanmurhaa ilman vastarintaa läpi miltään rintamalohkolta, saati siltä joka oli alkujaan eniten valmisteltu. Ukrainassahan Krimiltä vyöryvät paskiaislaumat saivat täysin ilmaiseksi marssia täyttämään H'ersonin ja Melitopolin välinen alue (sisältäen ko. kaupungit) ja pohjoisesnkin Zaporrizjan ydinvoimalalle asti. Suomessa tämä tarkoittaisi, että paskanaamojen päälinjan puolustuksen päällikkö olisi lahjottu veriruplilla (tai kiristetty jollain kompromettalla) ja pystyisi sitten omatoimisesti lahjoittamaan terroristiraiskaajille vapaataipaleen vaikka Kotkasta Imatralle. Teoriassa yhden ihmisen voi saada pakotettua tai lahjomalla minkä tahansa hirviömäisyyden taakse, mutta kentsulla pitäisi vielä olla valta valta pakottaa myös kaikki alaisensa (erotuksena paskatunkion orjasotilasdoktriinin alamaisiin) käytännössä maanpetokseen, mitä tapahtui Krimin sektorilla 2,5 vuotta sitten. Ei onnistu Suomessa, ei sitten mitenkään.
Toki koko pohdinta on hyvin teoreettista ja koskee ainoastaan tilannetta, jossa Suomi olisi perinteiseen tapaan joutunut taistelemaan terroristiraiskaajia vastaan käytännössä yksin. Paskatunkio ei tule länsiliittoumaa vastaan hyökkäämään perinteisin keinoin ikipäivänä, vaikka hybridisotaa ja matalamielistä myyräntyötä ovat toteuttaneetkin kohta 20 vuotta, luonnollisesti tahdin kiihtyen kun vastatoimia ei ole vieläkään olemassa. Nykyisin sentään lännessäkin tunnustetaan (muissa kuin haitta"isänmaallisten" piireissä), että paskatunkion epäsuora sodankäynti kollektiivista sivistysmaailmaa vastaan on muutakin, kuin vain "retorinen keino" ja "perinteistä venäläistä sisäpoliittista viestintää" ilman mitään reaalimaailman vaikutuksia, saati uhkaa tai todellista vihamielisyyttä hybridisodankäynnin kohteiden suuntaan.
Erittäin hyvä nosto tuo maanpuolustustahto. Se on loppuviimein se psykologisesti suurin asia. Mintissä olevalla aseistuksella ei tee mitään, jos tahtoa ei ole. Jos en ihan väärin muista, niin tuo maanpuolustustahto on tainnut jopa tämän Ukrainan täysimittaisen sodan aikana nousta Suomessa. Onko näin? Voin kyllä muistaa ihan väärinkin. No, se tärkein prosentti, eli Natoa kannattavien osuus, nousi kyllä melkoisesti yhden kevään aikana.
Olikin erittäin mieltä ylentävää katsella haastattelua palvelukseen astuvilta nuorilta tuossa heinäkuun alkupuolella (?). Heiltä kysyttiin myös mahdollisesta aseellisesta hyökkäyksestä. Totesivat, että eivät aktiivisesti mieti sitä, mutta pitää se asia pitää myös mielessä. Hemmetin hieno asenne nuorilla lähteä varusmiespalvelukseen.
Ja tokikaan en ota kunniaa yhtään tuosta listasta, minkä tein. Siinä on osa tältä palstalta, osa muistoja omasta asepalveluksesta, osa netistä saatua tietoa ja osa ihan omaa päättelyä. Mutta, koin tarpeelliseksi sen tehdä, koska tiedän, että osaa porukkaa jännittää tämä tilanne. Mitä en yhtään ihmettele tai vähättele. Päinvastoin, haluan tuoda mahdollisimman avoimesti ja perustellusti esille sen, että Suomen tilanne kaikkineen on oikeastaan täysin erilainen verrattuna Ukrainan tilanteeseen kaksi ja puoli vuotta sitten.