Ajattelin että ehkä parempi laittaa tähän threadiin, kuin itärajan sulkemista käsittelevään.
Mikäli aivan viime vuodet laskee pois luvuista, Suomi ei ole ollut länsieurooppalaisessa vertailussa kovin merkittävä maahanmuuton kohdemaa. Yhtäältä maahanmuuttopolitiikkamme on ollut tiukkaa, eikä Suomi ole myöskään ollut kovin houkutteleva maa tulla. Merkittävin poikkeus tähän ovat suomenvenäläiset. Ensinnäkin on syytä muistaa, että vaikka yksittäisiä venäläisiä on Suomessa asunut jo pitkään, on nykyinen venäläistaustainen väestömme syntynyt ennen kaikkea 1990-luvun alusta lähtien.
Väkilukuun suhteutettuna Suomen venäläistaustainen vähemmistö on yksi suurimmista ulkovenäläisten väestöistä, mikäli entisiä neuvostotasavaltoja ei lasketa lukuun. Esim. runsaasta maahanmuutosta vuosikymmenten ajan tunnetun Ruotsin venäläistaustainen väestö on ainoastaan n. kolmannes Suomen venäläistaustaisista ja on syytä muistaa, että väkeä näin muuten on Ruotsissa vähän alle kaksi kertaa sen mitä Suomessa. Venäläiset ovat siis halunneet tulla juuri Suomeen.
Neuvostoliiton hajoamisesta, oikeastaan vuonna 2014 tapahtuneeseen Krimin valtaukseen ja Itä-Ukrainan sotaan saakka Suomessa elettiin eräänlaista naiivin euforian aikakautta, mitä tulee suhteissamme Venäjään. Jälkisuometuimme. Viisumikeskuksia nousi, venäläiset ostosmatkailijat toivotettiin tervetulleiksi ja kannattivatpa jotkut jopa pakollista venäjän kielen kouluopetusta Itä-Suomeen.
Samaan aikaan Suomen venäläistaustainen väestö kasvoi vuosi vuodelta, osa tulijoista oli suomalaistaustaisia inkeriläisiä, joille maahanmuuttoprosessi oli suotu helpommaksi. Kaiken kaikkiaan isossa kuvassa venäläisten voi sanoa sopeutuneen varsin hyvin, ovatpahan monet jopa avioituneet suomalaisten kanssa, mikä tiedostaen Venäjän olevan hyvin rasistinen maa, on tapaus sinänsä.
"Hyvät ajat" ovat kuitenkin takanapäin. Itäraja on suljettu ja mielestäni niin kuuluu ollakin. Huomioiden maailmanpoliittisen tilanteen ja naapurisuhteidemme oleellisesti muuttuneen, on tilanne Suomessa pysynyt mielestäni jopa yllättävän rauhallisena, mitä tulee suomenvenäläisten, Suomeen asettuneiden ukrainalaisten ja muun väestön välillä. Suomenvenäläisistä tutkitusti enemmistö ei kannata Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, mutta samanaikaisesti heidän hiljaisuutensa koko tilanteen ympärillä on ollut silmiinpistävää. Suomesta olisi voinut tulla Venäjän länsimielisen opposition keskus, mutta näin ei ole käynyt, vaikka kuten jo kirjoitin maamme venäläistaustainen väestö on väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen suuri.
Isossa kuvassa näen Suomen kannalta tärkeänä, että maamme venäläistaustaiset muiden maahanmuuttajien tapaan integroituvat, oppivat kielen ja maan tavoille. Vaikka tilanne Suomessa ei vertaudukaan etelänaapuriimme Viroon kovinkaan hyvin, missä venäläistaustainen väestö on huomattavasti suurempi, en tiedä edistäisikö integraatiota jatkuva matkustaminen Suomen ja Venäjän välillä. Lukemani mukaan esim. Narvan ja Iivananlinnan välillä tilanne on perinteisesti ollut näin.
Kaiken kaikkiaan viimeiset 2,5 vuotta ovat varmasti olleet monelle suomenvenäläiselle vaikea paikka, mutten osaa heitä minään uhreinakaan nähdä. Mielestäni elämämme historian saranakohta saattaa jopa laittaa heitä valinnan äärelle, haluavatko he olla länsimaalaisia ja suomalaisia. Edistävätkö vierailut putinistisella Venäjällä, missä jopa kiihkomielinen nationalismi on nostanut päätään tätä länsimaalaistumista?