Suomi Vancouverissa 2010

[blackhawk]

Sille ei vaan voi mitään, että kun on katsonut läpi kaikki MM-kisat, World Cupit ja olympialaiset aina Lillehammerista saakka - en koskaan ole nähnyt näin halutonta, tehotonta ja ailahtelevaa Leijonajoukkuetta.

Minulle tulee mieleen kevään 2000 MM-kisat, joissa Leijonilla tuntui olevan kaikki mahdolliset kriisit päällä samaan aikaan. Se on ainoa kerta, jolloin muistan nähneeni esitysten kulkeneen samanlaista vuoristorataa. Silloinkin tuli pronssia, kun satuttiin voittamaan oikeat pelit.

 

[Infernal]

Pronssia tuli, vaikka esitysten puolesta tuntuu melko käsittämättömältä miten näinkin ailahtelevalla pelillä voidaan saada olympiamitali. Suomella oli sopivasti tuuria, ja tärkeillä hetkillä saatiin se välttämätön puristettua joukkueesta irti. Mitali on näissä karkeloissa kova juttu, ja pakko sitä on arvostaa, vaikka mitään kovin häikäisevää ei esitetty. Hieno juttu Sakun, Teemun, Jeren ja Villen kannalta, joille tämä on viimeinen olympiaturnaus, ja mahdollisesti jopa viimeiset maajoukkuepelit. No, Peltonen ehkä nähdään vielä MM-kisoissa ja joissain EHT -höntsissä.

Maalivahtipeli:

Kipperi pelasi turnauksessa varmasti, lukuunottamatta USA -peliä, joka meni koko joukkueelta vihkoon. Bäckström tuuraili parhaansa mukaan. Hyvä että Miikka sai pelata pronssiottelun, ja palauttaa luottamuksen joidenkin suomalaisten silmissä. Kaikista pelin osa-alueista juuri maalivahtipeli oli Suomella parhaimmassa mallissa, mikä ei ennen turnausta ollut mikään yllätys.

Puolustus:

Suomelta löytyy tasan tarkkaan yksi laadukas puolustaja tälle tasolle. Salo ei tämän turnauksen perusteella kuulu Suomen huippupuolustajiin. Piste. On vain Kimmo Timonen, ja sen jälkeen hirvittävä matka seuraavaan, joka kuitenkin taitaa olla Sami Salo, vaikka tämä turnaus meni hänen osaltaan pieleen. Ylivoimalla täysin pihalla, ja vedot osuivat useimmiten ensimmäiseen vastustajaan, tai suhahtivat ohi maalin. Mitä hyötyä on kovasta laukauksesta, jos se osuu kerran kymmenestä kehikoiden väliin? Puolustuspelissä Salo oli toki Suomen parhaimmistoa, mutta käsittämättömiä hasardisyöttöjä ja kiekonmenetyksiä ei oikeasti voi katsoa läpi sormien. Joni Pitkänen on pahimmillaan ylimielinen laiskimus, mutta parhaimmillaan tukee hyökkäyksiä tehokkaasti. Ei nyt mikään kovin häikäisevä turnaus häneltäkään. Yksi törkeä taklaus jäi mieleen. Niskala toi ajoittain hieman järkeä Suomen viivapelaamiseen. Hän pelasi odotuksiin nähden hyvin. Kukkonen on saanut paljon lokaa niskaansa, ja ihan aiheesta. Paransi kyllä loppua kohti, mutta oli todella pihalla etenkin Ruotsia vastaan. Liike ei vaan riitä tällä tasolla. Lydman paria ryntäilyä lukuunottamatta hyvää peliä, ja paransi turnauksen loppua kohti vastuun kasvettua. Kovuutta olisi kuitenkin kaivattu, mutta eipä sitä löytynyt koko joukkueelta. Lepistö räpiköi mukana siinä missä muutkin. Kauttaaltaan Suomen puolustus oli näihin karkeloihin todella heikko, ja se konkretisoitui pahiten juuri Ruotsia ja Yhdysvaltoja vastaan.

Hyökkäys:

Näissä kisoissa kävi hyvin selväksi, että Selänne, Koivu ja Lehtinen eivät enää pystyneet kannattelemaan joukkuetta tehojen puolesta. Taisteluasenne oli kyllä kohdallaan, ja varsinkin Selänteellä, mutta koko porukalla tehot 0+0 Saksa pelin jälkeen, ja ylivoimavastuuta tarjottiin joka pelissä vaikka millä mitalla. Tästä menee suuri miinus Jaloselle, joka ylipeluutti tätä kolmikkoa.

Mikko Koivulta odotin selkeämpää joukkueen liidaamista, mutta sitä ei nähty ollenkaan. Suomella ei oikeastaan ollut ykkösketjua koko kisojen aikana. Melko tasaista massaa, joista kuitenkin nousi muutama yksilö. Ensinnäkin Olli Jokiselta mainiot kisat. Pelaili nelossentterinä, vaikka olisi pitänyt olla ykkössentteri. Hagman oli Suomen tehokkain pelaaja, ja hän pelasi onnistuneen turnauksen. Tuomo Ruutu oli iso pettymys. Ei nähty taklauksia, eikä onnistumisia. Filppulalta hyvä turnaus, hän ei pettänyt, mutta ei myöskään häikäissyt. Hoiti oman tonttinsa hyvin, vaikka ehkä paikka jossain muualla kuin ykkösketjussa olisi ollut hänelle sekä ykkösketjulle parempi ratkaisu. Kapasen turnausta himmentää surkeasti mennyt USA -peli, mutta muuten oli totutun varma, ja Kapasen ketjun peli kulki kokonaisuudessaan parhaiten.


Valmennus:

Jalonen selvisi kisoista voittajana, vaikka moni asia meni totaalisen pieleen. Jo pelaajavalinnoista lähtien. Mutta eipä siitä nyt jaksa enää jauhaa. Koko turnauksen ajan peluutuksessa ei ollut mitään tolkkua. Ei puolustuksen, eikä hyökkäyksen osalta. Pappaketju sai hirveästi vastuuta, mutta tulosta ei tullut. Kukkonen sai vastuuta jatkuvasti, vaikka kaikki näkivät, ettei liike riitä. Jonkinlaisesta luottamuspulasta pelaajien ja valmentajan välillä on ollut puhetta, eikä varmaankaan NHL-pelaajien julkinen 'haukkuminen' ollut Jaloselta kovin viisas teko. Peleihin valmistautuminen, ja joukkueen henkinen tila vaikutti kahdessa häviöottelussa olevan retuperällä, mutta Slovakiaa vastaan kolmas erä osoitti, että joukkueella oli kuitenkin henkistä lujuutta. Tosissaan haluttiin sitä mitalia, vaikka pöytä oli katettu jo Slovakialle.

Olkoon Jalonen minkälainen pelikirjavalmentaja tahansa, hän ei saanut Suomea pelaamaan joukkueena, vaan tämä turnaus oli kokonaisuudessaan sellainen räpellys, joka hakee vertaistaan. Ei ihan heti tule mieleen, milloin Suomi olisi pelannut näin totaalisen paskaa ja hengetöntä kiekkoa arvokisoissa. Pari hyvää erää kaunistaa asioita tässä tapauksessa suhteettoman paljon. Yksi suurimmista ongelmista taisi koko sopassa olla kuitenkin se, ettei Jalonen tuntenut pelaajia, eivätkä pelaajat Jalosta. Se saatoi vaikuttaa hyvin paljon siihen mitä nähtiin kentällä. Mutta kuten sanoin, Jalonen selvisi näistä kisoista voittajana, ja hyvä kun ei suudellut Dufvan kanssa pelin päätyttyä. Sen verran intiimi halaus oli näillä kahdella meneillään. Tästä turnauksesta pronssi on tällä pelillä huikea saavutus, ja tämä saattaa olla oikeasti viimeinen mitali pitkään aikaan. Jalosella on kova työ jatkossa, mutta toivottavasti näistä kisoista on otettu paljon opiksi, sillä parannettavaa riittää paljon. Jaloseen kuitenkin luotetaan jatkossa.

 

[eläin]

Onnittelut Suomelle. Mitali tuli huikealla taistelulla vaikka koko ottelu oli samanlaista vuoristorataa kun koko joukkueen turnaus niin kyllä toi viiminen erä pronssipelissä oli huikeeta katsottavaa.

Upea ottelu Olli Jokiselta. Kiitokset koko joukkueelle ja isot kiitokset Olli Jokiselle.

 

[Jymäkkä]

Jalonen selvisi kisoista voittajana, vaikka moni asia meni totaalisen pieleen. Jo pelaajavalinnoista lähtien. Mutta eipä siitä nyt jaksa enää jauhaa. Koko turnauksen ajan peluutuksessa ei ollut mitään tolkkua. Ei puolustuksen, eikä hyökkäyksen osalta. Pappaketju sai hirveästi vastuuta, mutta tulosta ei tullut.
Olkoon Jalonen minkälainen pelikirjavalmentaja tahansa, hän ei saanut Suomea pelaamaan joukkueena, vaan tämä turnaus oli kokonaisuudessaan sellainen räpellys, joka hakee vertaistaan. Ei ihan heti tule mieleen, milloin Suomi olisi pelannut näin totaalisen paskaa ja hengetöntä kiekkoa arvokisoissa.

Minäkin ihmettelin tuota pappaketjun saamaa vastuuta. Vaikka ennakkoon puhuttiin M.Koivun kentän olevan ykkösketju, niin Jaloselle ykkönen oli selvästikin pappaketju. Miten tämä näkyi sitten M.Koivun kentällisen otteissa, en tiedä. Ainakin kakkos-YV on hankalampi, kun monesti tilanne on tuolloin(kun ykkönen on pelannut reilun minuutin) jo se, että jos kuviota ei saada heti kuntoon, niin aika loppuu kesken.

Ja Jalosen vahvuushan liigassa oli aina siellä pelikirjapuolella. Muistellaanpa vain, kuinka aina jaksettiin ihmetellä HPK:n hyvää menestystä hieman "heikommasta" materiaalista huolimatta. Nyt Suomella ei tuota pelikirjaetua ollut, ja tästä voidaan Jalosta kritisoida. Esimerkiksi Torinossa meillä tuo etu vielä oli, ja vaikka hopealle jäätiin, niin kyllähän Suomi pelasi niissä kisoissa parasta kiekkoa. Nyt Kanada ja USA olivat valovuoden edellä, ja Ruotsikin selvästi parempi sijoituksesta huolimatta. Suomen peli näytti, ja varmasti olikin, jotenkin vanhanaikaiselta. Mutta on niitä ongelmia muillakin. Tsekillä suurin piirtein samat ongelmat kuin Suomellakin, pelitapa vanhanaikainen ja runko vanhenee käsiin. Sama Slovakialla, ja en oikein tiedä, onko sieltä uutta sukupolvea koskaan tulossakaan? Tsekistä pukannee kyllä uusia yksilöitä uudistuvaan maajoukkueeseen.

 

[Anzi23]

Näinhän tässä kannattajan roolissa voidaan ajatella. Mutta pitääkö Jääkiekkoliitonkin luottaa siihen vai pitäisikö juniorikiekon kehittämiseksi tehdä jotain? Johonkin 10-vuotiaiden juniorikiekkoon tehdyt parannukset näkyvät Leijonissa vasta 2020-luvulla, joten kovin pitkään mahdollisia toimenpiteitä ei kannattaisi lykätä.

Kyllähän junnupuolelle pitäisi radikaaleja muutoksia tehdä. Pelkään vaan, että taas piiloudutaan tämän hyvän olympiasijoituksen taakse ja esitetään, ettei tässä mitään hätää ole. Karu fakta kuitenkin on, että aika harvalla maalla yksi kovimmista maalintekijöistä on 39-vuotias veteraani. Etenkin kun maalin tekeminen on se osa-alue, joka lähes poikkeuksetta on tuottanut Leijonille ne suurimmat ongelmat turnauksesta toiseen.

Lisäksi viime vuosina on alkanut näyttää siltä, että myös loistavista puolustajista alkaa olla pulaa. Ainoa osa-alue, joka on hyvässä kunnossa, on maalivahdit. Sekin pelipaikka, jolle ei kuitenkaan tarvita kuin pari huippua, jotka ovat säännöllisesti maajoukkueen käytössä. Toisin sanoen sekään ei kauheana lohduta. Toivottavasti tilanne paranee mahdollisimman pian.

 

[Rod Weary]

Sille ei vaan voi mitään, että kun on katsonut läpi kaikki MM-kisat, World Cupit ja olympialaiset aina Lillehammerista saakka - en koskaan ole nähnyt näin halutonta, tehotonta ja ailahtelevaa Leijonajoukkuetta.

Tosi outoa, kun joukkuekin on käytännössä ollut sama koko ajan. Kyllä ne Sotsissa taas tsemppaavat.

 

[Väsyneet Kädet]

Suomelta tavoitteellisesti onnistunut turnaus. Pelillisesti ei varmastikaan.

Näin jälkikäteen päällimmäisenä jäi mieleen Kipperin hyvä työskentely luukulla - ja valitettavasti valmennuksen kyvyttömyys peluuttaa pelaajiaan oikein.
Pakit: Jo alusta asti olisi pitänyt mennä pääasiassa kahdella parilla; Timonen-Salo, Lydman-Pitkänen. Nyt sekä Lydman että Pitkänen kärsivät pakkiparistaan, joka yleensä oli Kukkonen. Samalla myös heidän peliaikansa jäi liian pieneksi, eikä Pitkänen päässyt pelaamaan omimmassa roolissaan.

Hyökkäyksessä peluutussekoilu jatkui. Papat pelasivat liian paljon tehoihin nähden - etenkin ylivoimaa. Nuoremman Koivun ketjusta puuttui liian pitkään se "maalintekijä" (suomalaisen mittapuun mukaan), eli Hagman. Olli Jokisen päälle kustiin sitten oikein huolella. Kisojen paras suomalaishyökkääjä, eikä peliaikaa tullut nimeksikään. Pelasi todella hyvin ne hajaminuutit mitä tuli ja sitten näytti vielä tehonsakin, kun paikkoja aukesi - aika moni muu tuhri vielä parempia paikkoja.
J. Ruutu pelasi myös todella hyvin oman roolinsa.
Papat siis alisuorittivat, ja Peltosen kohdalla kävi hyvin ilmi, että vaikka pelisilmä jne riitää, niin puhtaasti fysiikka & liike ei.

Nyt tarvitaan siis selkä tuuletus - valitettavasti vain ne uudet vastuunkantajat ovat hämärän peitossa. Mutta valmennukselle tässä jää mielestäni eniten sitä pohdittavaa ja opittavaa.

 

[45shelley]

Joo pronssia tuli ja onnittelut siitä, mutta mitä tulevaisuudessa?

Aikuisten oikeasti alisuorittajien määrä tässä joukkueessa oli melko ruhtinaalinen ja pakisto Timosta lukuunottamatta aivan väärällä tasolla pelaamassa.Jos me ei saada Pitkäsen ja Lepistön tasoa nousemaan, niin kyllä ollaan muutaman vuoden kuluttua aika kusessa noiden pakkien suhteen.Myös hyökkäyksessä pitää pelaajien vaan kehittyä lisää, koska ei meillä tunnu sieltä junnuista nousevan mitään uusia Selänteitä.Itselle jäi tosta pelistä sellainen fiilis, että enemmän tultiin onnella ja Slovakien väsymyksellä tasoihin ja ohi, kun ihan silkalla taidolla.

Taas näyttää kaikki niin kovin hyvältä mutta jos peli olisi päättynyt 1-3 lukemiin, niin saldona kovemmista maista olisi ollut 4 tehtyä (1 tyhjiin) ja 12 päästettyä.Kyllä 4 peliä joista vain yksi voitto.Tappioitahan aina tulee mutta pahinta omasta mielestäni näissä ns.huonoissa erissä/peleissä oli se totaalinen perseily, kun mikään osa-alue pelissä ei toimi.YV ja AV pelaaminen jotenkin todella hidasta ja saman kaavan toistamista, ilman luovuuden häivääkään.

No Selänteen,Koivun.Jokisen,Lehtisen,Peltosen poistuminen maajoukkueesta avaa uusia portteja nuoremmille pelaajille ja jaksan/haluan uskoa uusien kykyjen tulemiseen.Mikko Koivukin oli jotenkin melko hiljainen koko turnauksen ajan, mutta jaksan uskoa Mikon ja kumppaneiden tuovan vielä monta hyvää hetkeä kiekkojännärien kisakatsomoihin.

 

[Jymäkkä]

Olli Jokisen päälle kustiin sitten oikein huolella. Kisojen paras suomalaishyökkääjä, eikä peliaikaa tullut nimeksikään. Pelasi todella hyvin ne hajaminuutit mitä tuli ja sitten näytti vielä tehonsakin, kun paikkoja aukesi - aika moni muu tuhri vielä parempia paikkoja.

Olisikohan tässä yksi syy, miksi OJ ilmoitti maajoukkueuransa olevan nyt ohi? Ei koskaan saanut maajoukkueessa sellaista vastuuta, minkä olisi ehkä ansainnut, vaan valmennusjohto on aina asettanut jonkun muun, yleensä Koivun, hänen edelleen. Harmi sinänsä, sillä Jokisella olisi vielä ollut vuosia jäljellä myös maajoukkueessa ja olisi tuonut leijoniin kokemusta ja rauhallisuutta nuorennusleikkauksen yhteydessä.

 

[hekottava pappi]

Täytyy myöntää, että ei olisi hirveästi harmittanut, vaikka olisi turpaan tullutkin tuossa Slovakia-pelissä. Nyt kun Suomi sai pronssia, niin eiköhän kaikki ongelmat lakaista taas maton alle ja Suomi-kiekolla on taas kaikki hyvin.

Ennen tämän kauden alkua itsellä oli erittäin vahva usko Jaloseen valmentajana. No, ei ole enää.

Case JJokinen: Tästä on varmaan jo sanottu kaikki oleellinen. Mun mielestä tässä ei ole tärkeintä se, että JJokinen tiputettiin joukkueesta vaan se, miten Jalonen on suhtautunut valinnasta nousseeseen kritiikkiin.

Lisäksi turnauksen aikana on aika paljon ihmetyttänyt joukkueen peluutus:

Ykkösketju: Miksi sitä Filppulaa piti roikottaa pronssiotteluun asti tuossa ykkösketjun laidalla, kun ei ketjun peli ollut missään vaiheessa erityisen toimivaa, vaikka Valtterikin ihan hyvän turnauksen pelasi. Erityisesti olisin halunnut nähdä Miettisen kokeilua ykkösessä, kun ovat Koivun kanssa kauden yhdessä pelanneet.

Kakkosketju: Tämä vetää aika sanattomaksi. Ketju sai selkeästi eniten ylivoimavastuuta, vaikka missään vaiheessa ei tullutkaan tulosta. Miksi ihmeessä "0+0" Lehtistä peluutettiin ylivoimalla? Lisäksi ketjun peli pidettiin samassa muodossa läpi turnauksen, vaikka peli ei missään vaiheessa oikein kulkenut. Erityisesti Lehtisen tilalla ketjussa oltaisiin voitu kokeilla jotain muuta. (Esim. Jokinen)

OJokinen: Mies oli ensimmäisissä otteluissa leijonien parhaita pelaajia, ja sai tästä palkinnoksi siirron nelosketjuun eikä ylivoima-aikaakaan paljon enää tullut.

Kukkonen: Olihan tuo aika koomista, kun mies oli kentällä vielä Slovakia-pelissä kolmannen erän ratkaisuhetkilläkin, vaikka kaikki näkivät että kaverilla ei kulje.

 

[Grainger]

Ei koskaan saanut maajoukkueessa sellaista vastuuta, minkä olisi ehkä ansainnut, vaan valmennusjohto on aina asettanut jonkun muun, yleensä Koivun, hänen edelleen.

Ei ehkä koskaan isoissa turnauksissa, mutta kyllä MM-kisoissa Olli muutamaan otteeseen oli ylivoimaisesti isoin nimi hyökkäyksessä. Eipä silloin natsannut, minusta vähän tuntuu, että Olli on parhaimmillaan, kun koko Suomi ei tuijota häntä. Floridassa homma rullasi, mutta esimerkiksi Calgaryssa ei toiminutkaan, kun porukka odotti hänen pitävän Iginlan tyytyväisenä.

Taisi olla ensimmäinen turnaus, kun Olli olisi ansainnut olla ykkössentteri, tähän asti Saku on tehnyt kovia pistemääriä lähes ilman poikkeuksia.

 

[mixu]

Mediassa taas kerran joku Saku Koivu nostetaan esille eikä juuri kukaan sano että mies pelasi täysin ala-arvoiset kisat. 0+2 oli saldo kovista yv minuuteista lukuunottamatta. Täälläkin joku Grainger tulee arvostelemaan OJ:ta joka jämäminuuteista huolimatta oli Suomen paras pelaaja. Keskittyisit nyt vaan siihen että molemmat Koivut pelasi odotuksiin nähden heikot kisat ja pikku-Saku luokattoman heikot.

 

[ahee]

Mediassa taas kerran joku Saku Koivu nostetaan esille eikä juuri kukaan sano että mies pelasi täysin ala-arvoiset kisat. 0+2 oli saldo kovista yv minuuteista lukuunottamatta. Täälläkin joku Grainger tulee arvostelemaan OJ:ta joka jämäminuuteista huolimatta oli Suomen paras pelaaja. Keskittyisit nyt vaan siihen että molemmat Koivut pelasi odotuksiin nähden heikot kisat ja pikku-Saku luokattoman heikot.

Silti on ihan ansaittua nostaa nämä miehet esille, sillä heidän huikea maajoukkueuransa päättyy tähän.

Kiitos tästä voitetusta mitalista! Noiden kahden mahalaskun jälkeen tämä on voitettu.

 

[Jukebox]

Konkareiden lopettaessa tilanne on Suomelle haastellinen, mutta en nyt ihan toivottamanakaan pitäisi. Olli Jokisen lopettamispäätös on tosin hieman sääli. Tässä turnauksessa tärkeimmät maalit tekivät muut (lukuunottamatta Jokisen maaleja), muuten Koivu, Selänne ja kumppanit esittivät ihan hyvää peruspelejä.

Pitää toivoa että seuraavan neljän vuoden kuluttua Granlund ja kumppanit nousisivat ainakin kohtuulliselle tasolle, samoin että esim. Filppula, Bergenheim tms. ottaisi uusia askeleita pelaajana. Jos J.Jokinen pystyy pitämään tämän kauden ja viime vuoden pleijareiden tason on siinä yksi kelpo paikkaaja myöskin. Jotain tarttis silti tehdä että USA:n ja Kanadan etumatkaa ottetaisiin kiinni.

Pitää silti sanoa se että jäin kuitenkin ihmettelemään Jukka Jalosen kommentointia ennen USA-peliä, kun hän sanoi että montaa maalia emme USA:ta vastaan pysty tekemään. Miten siinä sitten valat uskoa omiin pelaajiin 0-3 tappioasemassa kun kaikki tietävät valmentajan olevan sitä mieltä ettei maaleja pystytä tekemään. Muutenkin Jalonen oli tappion jälkeen turhan selkeästi sitä mieltä että ei meillä ois kuitenkaan ollut mitään saumoja. Tällainen ei mielstäni kuulu valmentajalle. Muuten J.Jalosen kommentit olivat pääosin ihan asiallisia.

 

[Saikka]

Ihan jees turnaus, paskalla pelillä silti pronssia, win dö rait geims hei. Ainakin melkein kaikki oikeat pelit, mutta minkäs teet.

Yksittäisistä pelaajist Mikko Koivua voisi kommentoida sen verran, että siinä on pelaaja josta näkee että NHL-kausi on tekemässä kyllä tuhojaan. Illasta toiseen on ollut jo yli kaksi kuukautta että periaatteessa joka ilta pitäisi voittaa, ja Koivu on se pelaaja johon ensimmäisenä katseet kohdistetaan kun ratkaisijapelaajia etsitään. Ykkös-ylivoimassa ja paljon alivoimaa pelaava pelaaja tämän hetken Wildin tasoisessa joukkueessa, ei ole helppoa ei. Yritystä kyllä löytyi koko turnauksen ajan mutta kun ei saa koneesta enempää irti tällä hetkellä niin minkäs teet. Ymmärtää kyllä hyvin että miksi Mikko on about kaikki vapaaehtoiset harjoitukset jättänyt väliin marraskuusta lähtien. Jannu on aikalailla lopussa.

Samanlaisia merkkejä oli nähtävissä Martin Havlatissa, helvetin taitava ja hyvä pelaaja mutta paljon jäi parannettavaa myös Havlatin otteissa. Suomen kannalta onneksi, mutta pelaajan kannalta valitettavaa.

 

[Diagonaali]

Onnea leijonat!

Hieno voitettu pronssi hyvän kolmannen erän ansiosta. OJ on ollut koko turnauksen ajan kovalla työmoraalilla liikkeellä ja tässä ottelussa tuo työ palkittiin. Pitkänen - Jokinen akseli toimi parikin kertaa yhtä hienosti, kuin Carolinassa. Toki Carolinassa noita passeja ottaa vastaan toinen Jokinen.

Pitkänen pelasi muutenkin hienon ottelun, teki enimmäkseen järkeviä ratkaisuja puolustuspäässäkin ja näytti, mihin hän hyökkäyssuuntaan pelatessa pystyy normitasolla pelatessaan. Taitaa joidenkin palstalaisten Pitkäs -näkemyksissä heijastua enemmänkin Mertarannan Pitkäseen kohdistuvat antipatiat, joiden syitä voi vain arvailla. Timosen jälkeen Pitkänen oli toiseksi paras leijonapakki kentällä pronssiottelussa.

Hyvä taistelu kaikilta ja papatkin, etenkin kapteeni Koivu pistivät kovasti yritystä peliin, vaikkei tehoja tullutkaan. Tämä oli hieno päätös niille leijonille, joiden maajoukkueura päättyy tähän otteluun. Toivottavasti OJ tulee vielä toisiin ajatuksiin viimeistään seuraaviin Olympialaisiin mentäessä. Valmennusjohtokin on siinä vaiheessa hyvinkin voinut jo vaihtua, mikä voisi edesauttaa lopettamispäätöksen pyörtämistä.

 

[tallaaja]

Minäkin ihmettelin tuota pappaketjun saamaa vastuuta. Vaikka ennakkoon puhuttiin M.Koivun kentän olevan ykkösketju, niin Jaloselle ykkönen oli selvästikin pappaketju.

Esimerkiksi Torinossa meillä tuo etu vielä oli, ja vaikka hopealle jäätiin, niin kyllähän Suomi pelasi niissä kisoissa parasta kiekkoa. Nyt Kanada ja USA olivat valovuoden edellä, ja Ruotsikin selvästi parempi sijoituksesta huolimatta. Suomen peli näytti, ja varmasti olikin, jotenkin vanhanaikaiselta. Mutta on niitä ongelmia muillakin. Tsekillä suurin piirtein samat ongelmat kuin Suomellakin, pelitapa vanhanaikainen ja runko vanhenee käsiin. Sama Slovakialla, ja en oikein tiedä, onko sieltä uutta sukupolvea koskaan tulossakaan?

Täytyy sanoa, että omissa papereissani papat olivat 5vs5- kolmosketju jo ennen kisoja, mutta Jalonen ei vissiin ollut nähnyt muistiota. Harmin paikka, ehkä olisi näin saatu ketjut rullaamaan aikaisemmin ja ylipäätäänkin.

Mitä tulee Suomen pelikirjaan, niin täytyy olla samaa ja sitten myös eri mieltä kanssasi. Selvää on, että Suomen peli oli sekaisin. Jääkiekko on tyhmien miesten tyhmä peli ja Jalonen ei oikein hiffannut, että nyt ei ole kahta kuukautta aikaa hioa. Mutta se tosiasiallinen syy, miksi Suomen pelitapa näytti niin huonolta esim. jenkkeihin verrattuna johtuu kyllä mielestäni ihan puhtaasti pelaajien henkilökohtaisesta taitotasosta ja "avainpelaajien" vanhuudesta. Sama vanhuusongelma on Tshekillä ja Slovakialla. Ruotsi puolestaan pelaa kenties hitainta eurooppalaiskiekkoa isommista maista, joten eipä sekään kovin modernia ole ja eroaa valovuosia esim. jenkeistä. Pelaajien taitotaso yksinkertaisesti pelastaa Ruotsilla paljon. Jos pitäisi Jalosen ja Bengt-Åken välillä valita niin taitaisin lopulta Jaloseen kallistua.

 

[ile]

Harmi, sillä pronssimitali on tavallaan karhunpalvelus Suomen maajoukkueen tulevaisuutta ajatellen. Pronssimitali luo illuusion menestyksestä, eikä metsää osata nähdä puilta. Itse olisin toivonut jopa tappioita siitä syystä, että jääkiekon ilmapiiri maajoukkueen ympärillä toimivien osalta hyvä veli-järjestöineen olisi puhdistunut.

Pronssimitali luo nyt illuusiota siitä, että Suomi pelasi hyvät kisat. Se on suuri harha. Jos ajatellaan joukkueen hyökkäystä, niin montako pelaamalla tehtyä oikeaa maalia Suomen joukkueen hyökkääjät tekivät oikeita jääkiekkomaita vastaan? Ruotsia vastaa ei yhtään, Tsekkiä vastaan ei yhtään, USA:ta vastaan varauksella yhden ja Slovakiaa vastaan kaksi tai jopa kolme. Suomen peli oli muutenkin kohtuullisen kaameaa katseltavaa ja olen todella pahoillani, että haluton ja väsynyt Slovakia ei jaksanut voittaa koomailevaa Suomen joukkuetta.

 

[Kaitsu]

Pitkänen pelasi muutenkin hienon ottelun, teki enimmäkseen järkeviä ratkaisuja puolustuspäässäkin ja näytti, mihin hän hyökkäyssuuntaan pelatessa pystyy normitasolla pelatessaan. Taitaa joidenkin palstalaisten Pitkäs -näkemyksissä heijastua enemmänkin Mertarannan Pitkäseen kohdistuvat antipatiat, joiden syitä voi vain arvailla. Timosen jälkeen Pitkänen oli toiseksi paras leijonapakki kentällä pronssiottelussa.

Itse en vakuuttunut Pitkäsen otteista tässä turnauksessa ja siihen ei kyllä vaikuttanut Antsan kommentoinnit. Mielestäni Pitkänen pelasi koko turnauksen löysästi ja liian suurella riskillä ylöspäin. Ihmettelen, jos tuolla tyylillä pystyy esim. nhl:n playoffseissa pelaamaan.

Suomen tulos oli hyvä ellei jopa loistava. Kuitenkin tyyli, jolla se tuli oli kyseenalainen. Valmennuksen ongelmia olen täällä jo vetänyt yhteen, joten nyt avaudun vain pelaajien panoksesta.

Joukkueessa oli muutamia "vääriä" pelaajia, jotka eivät pystyneet pelaamaan parhaalla tasollaan ja siten auttamaan joukkuetta. Puolustuksesta kisoihin ei peliesitystensä perusteella olisi kuulunut Pitkänen ja Kukkonen. Pitkäsen ongelmat luettelin jo tuossa ja Kukkonen taas ei pelannut sitä roolia johon hänet nimenomaisesti valittiin. Kukkoselta odotettiin varmaa puolustuspeliä, taistelua ja alivoiman tappamista. Sen sijaan saatiin epävarmaa puolustuspeliä, hävittyjä kaksinkamppailuja, niin tasakentällisin kuin alivoimalla. Tosin Kukkosen peli parani yhden pelin penkityksen jälkeen. Kuitenkin jos vaihtoehtona Kukkoselle oli kai Ossi Väänänen, niin mielestäni Väänäselle olisi pitänyt antaa mahdollisuus. Pitkäselle ainoa vaihtoehto olisi ollut kai Anssi Salmela tai jopa Sami Vatanen. Tuo tietysti kertoo karutonta kertomaa Suomen puolustusmateriaalin ohuudesta. Silti Pitkänen ei omalla panoksellaan tehnyt Suomea kisoissa paremmaksi joukkueeksi, vaikka syöttikin kerran Jokisen läpi. Vastapainona samassa pelissä helvetin tyhmä jäähy kolmannessa erässä.

Hyökkäyksessä oli "huteja" mielestäni Peltonen ja Lehtinen. Peltonen pelasi koko kisat hyvällä tasolla ja auttoi joukkuetta paremmaksi, mutta ei olisi syksyisillä näytöillään ansainnut paikkaa joukkueessa. Lehtinen on hieno pelaaja ja ansaitsee kaiken kunnioituksen, mutta näissä kisoissa ei enää nähty sitä Jereä, joka vuodesta 1992 on maajoukkueessa pelannut. Ilmeisesti useat loukkaantumiset ja ikä ovat vieneet Lehtisen pelistä sen parhaat puolet. Peliäly ja asenne on edelleen tietysti täysin kohdallaan, josta osoituksena nähtiin kiekon syöminen pronssiottelun kolmannessa erässä. Silti juuri näiden konkareiden olisi pitänyt tehdä tilaa pelaajille: J. Jokinen, Nokelainen, Korpikoski, Bergenheim, Lehtonen, Osala. Joukkueessa pitää olla myös jatkuvuutta.

Juuri jatkuvuuden kannalta Jalosen pitää uskaltaa tehdä kovia päätöksiä mm-kisoihin. Todennäköisesti niitä tulee jo pakonsanelemanakin, kun nhl-konkarit kieltäytyvät joukolla tänä keväänä, mutta sen lisäksi kisoissa pitäisi nähdä:
Lepistö, Vatanen, Salmela, Jaakola

J. Jokinen, Nokelainen, Korpikoski, Bergenheim, Lehtonen, Osala, Lehterä, Kontiola, Komarov, Anttila ja ehkä antaisin jopa Jm Aaltoselle näyttöpaikan

Näiden lisäksi sitten muutamia luotettavia konkareita tuomaan porukkaan tarvittavaa rauhallisuutta ja siinä mm. Peltonen ja N.Kapanen olisivat omimmillaan...

 

[ipamies#41]

Harmi, sillä pronssimitali on tavallaan karhunpalvelus Suomen maajoukkueen tulevaisuutta ajatellen. Pronssimitali luo illuusion menestyksestä, eikä metsää osata nähdä puilta. Itse olisin toivonut jopa tappioita siitä syystä, että jääkiekon ilmapiiri maajoukkueen ympärillä toimivien osalta hyvä veli-järjestöineen olisi puhdistunut.

Pronssimitali luo nyt illuusiota siitä, että Suomi pelasi hyvät kisat. Se on suuri harha. Jos ajatellaan joukkueen hyökkäystä, niin montako pelaamalla tehtyä oikeaa maalia Suomen joukkueen hyökkääjät tekivät oikeita jääkiekkomaita vastaan? Ruotsia vastaa ei yhtään, Tsekkiä vastaan ei yhtään, USA:ta vastaan varauksella yhden ja Slovakiaa vastaan kaksi tai jopa kolme. Suomen peli oli muutenkin kohtuullisen kaameaa katseltavaa ja olen todella pahoillani, että haluton ja väsynyt Slovakia ei jaksanut voittaa koomailevaa Suomen joukkuetta.

Tämä on se suuri kysymys. Pelillisesti tarkasteltuna Suomen kisat olivat huomattavasti saavutettua tulosta heikommat. Nyt täytyisi nähdä tuloksen taakse ja muutenkin katsella Suomi-kiekkoa laajoissa silmänaloissa. Tulevat vuodet tulevat olemaan vaikeita, tarvitaan kurssinmuutos.
Paljon töitä ja oikeita linjauksia, tiukkoja päätöksiä ja kipeitäkin ratkaisuja.

Kohdistan omat toiveeni Jukka Jaloseen ja Erkka Westerlundiin. Jos he tekevät oman osuutensa, niin sitten katseet kääntyvät Kummolaan ja muuhun hallintoryhmään.

 

[BitterX]

Ennen kisoja ajattelin, että pronssi olisi huikea suoritus. Nyt ei kiinnosta koko huominen matsi vähääkään. Syy ei ole se, että en arvostaisi pronssiottelua tai en pitäisi olympiapronssia kovana suorituksena. Syy on se, että tuo joukkue osoitti järkyttävää munattomuutta perseilemällä tärkeimmän ottelunsa niin pahasti, että ei vaan enää kiinnosta. Ainakaan just nyt.

Näin kirjoitin vitutuspäissäni USA-pelin jälkeen.

En katsonut pronssipeliä, koska minulla oli lauantaina ja lauantai-sunnuntai yönä paljon jääkiekkoa suurempaa ohjelmaa.

Mutta onhan pronssi aivan loistava juttu. Ja varsinkin se hieno taistelu, millä se tuli lämmittää sydäntä. Tästä turnauksesta jäi lopulta ihan hyvä fiilis.


EDIT: Suuria ongelmia kuitenkin oli - sitä ei poista mikään. Niistä pitää pystyä ottamaan opikseen. Sekä pelaajien, valmennuksen, että liiton johdon.

 

[Eino_Mies]

Harmi, sillä pronssimitali on tavallaan karhunpalvelus Suomen maajoukkueen tulevaisuutta ajatellen. Pronssimitali luo illuusion menestyksestä, eikä metsää osata nähdä puilta. Itse olisin toivonut jopa tappioita siitä syystä, että jääkiekon ilmapiiri maajoukkueen ympärillä toimivien osalta hyvä veli-järjestöineen olisi puhdistunut.

Kun pelataan turnausmuodossa, on selvää että voimasuhteet voivat vääristyä. Jos kahdeksan parasta maata pelaisivat esim nelinkertaisen sarjan keskenään, niin ei tuskin Suomi olisi kärkikolmikossa. Mutta kun näitä arvoturnauksia ei voi pudotuspelivaiheessa pelata kuin kerrasta poikki -periaatteella, niin sattumallekin jää silloin paljon sijaa ja päivän kunto ratkaisee.

Kun järjestelmä on tämä niin siinä Suomi oli kolmanneksi paras, eikä siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Miten muullakaan tavalla se paremmuus pitäisi ratkaista?

Naganon pronssimitalia pidettiin aikanaan huikeana saavutuksena Leijonilta, mutta nykyään vastaavaa sijoitusta olympiajääkiekossa ei osata arvostaa? Tuntuu, että suomalaiselle jääkiekkoyleisölle kaikki muu paitsi kultamitalit ovat nykyään yhdentekeviä.

 

[Musta Nuoli]

Ja Jalosen vahvuushan liigassa oli aina siellä pelikirjapuolella. Muistellaanpa vain, kuinka aina jaksettiin ihmetellä HPK:n hyvää menestystä hieman "heikommasta" materiaalista huolimatta. Nyt Suomella ei tuota pelikirjaetua ollut, ja tästä voidaan Jalosta kritisoida.

Juuri tästä syystä nämä pelikirjamiehet tulisi jättää valitsematta maajoukkuevalmentajiksi ja ymmärtää, että monen kauden mittainen oman pelitavan juurruttaminen on aivan eri asia kuin kahden viikon turnauksen aikainen pelaaminen. Turun Sanomissa oli tänään Yhdysvaltojen valmentajan Wilsonin haastattelu, jossa hän totesi, että ei tämmöisessä turnauksessa voi olla montaa kymmentä eri kaaviota ja kuviota eri tilanteisiin (se legendaarinen pelikirja), vaan korkeintaan 5-6. Wilson sanoi, että hän on pyrkinyt pitämään Yhdysvaltain pelin ja kuviot mahdollisimman yksinkertaisina ja suoraviivaisina.

Ei turhaa kikkailua tai väkinäistä yritystä muuntaa NHL-pelaajien pelityyli eurooppalaistyyliseen ison kaukalon pelityyliin yhdessä yössä. Wilson on aivan oikeassa: pitämällä homman tarpeeksi yksinkertaisena ja suoraviivaisena sekä heittämällä ammattimiehet askiin pelaamaan omilla vahvuuksillaan tulee tulosta, ei näpertelemällä "pelikirjaa". Tulostahan arvokisoista nimenomaan haetaan, ei mitään pelikirjaevoluutiota tai omien teorioiden testausta käytännössä. Liigatasolla runkosarjassa voi ajaa pelien ja harjoituksien kautta omia systeemeitään läpi, eikä yksittäisten otteluiden tuloksella ole aina niin väliä, mutta olympialaisissa jokainen ottelu on erittäin merkityksellinen.

Nyt jäi hieman se mielikuva, että Suomen pronssi tuli pikemminkin valmentajasta ja valmentajan taktiikoista huolimatta kuin valmentajan ansiosta. Kenties kokeilemisen arvoinen tapa saada suomalaisista kaikki irti olympialaisissa olisi palkata olympialaisten ajaksi projektipäävalmentaja NHL:stä? Seuraavaksi vain sata tonnia Babcockin tai Wilsonin kouraan kuukauden mittaisesta pestistä valmentamaan NHL-pelaajiamme Sotshiin.

 

[tallaaja]

Emmä nyt tiedä, mihin ketjuun tämä sopisi, mutta "Suomi Vancouverissa 2010" toiminee hyvin:

http://photos-f.ak.fbcdn.net/hphoto..._330225683550_553388550_3595004_2047821_n.jpg

Linkin takana Jutila osoittaa epäilijöille, miksi hän on sopiva mies Suomen maajoukkueen johtotehtäviin.

Aivan järkyttävää touhua...

edit: ok, jo päivän vanha, mutta ei omiin silmiini aiemmin osunut

 

[BitterX]

Pronssimitali luo illuusion menestyksestä, eikä metsää osata nähdä puilta.

Ainoat, jotka eivät ongelmia tiedosta, ovat naapurin mummot ja tavalliset tuulishemmot ja makkaranpurijat.

Kaikki jääkiekkoa pintaa syvemmältä seuraavat kyllä tietävät, missä mennään. Ehdottomasti myös jääkiekkoliitto, joka edelleen on erittäin osaava lajiliitto laajoine asiantuntijainstituutioineen (esim. Vierumäki kaikkine ohjelmineen).

Jääkiekkoliittoa voi kritisoida epädemokraattisuudesta (kuten niin monia muitakin lajiliittoja ja kattojärjestöjä), mutta tietämättömyydestä tai tyhmyydestä sitä ei todellakaan voi syyttää. Suomen jääkiekkoliitossa olevan tietotaidon määrä on todella suuri.

Suomen jääkiekossa suurimmat ongelmat piilevät mielestäni puutteellisessa juniorityön koordinoinnissa - ja tässä liitolla on rutkasti parantamisen varaa.