Eli papat vaihtoon vaan? No ehkä niin, mutta eipä taida olla paljon korvaavia pelaajia tarjolla.
Tämä on erittäin hyvä pointti.
Moni ihminen tuntuu vaativan näitä pappoja vaihtoon, mutta lähes yhtä monelta ihmiseltä jää huomaamatta se näkökulma, että jos näitä pappoja ei olisi otettu tuonne kisoihin niin keitäs sinne sitten olisi pitänyt ottaa?
Jep, Jussi Jokinen. Täytyy kuitenkin huomioida, että vaikka Jokinen on erittäin hyvin NHL:ssä pelannutkin viime kuukausina niin ei sitäkään olisi voinut joka kentässä sentään peluuttaa. Keitä muita potentiaalisia pisteiden tekijöitä tällä tasolla jäi joukkueestamme ulos?
Kylmä fakta vain on se, että Suomella ei yksinkertaisesti ole heittää juurikaan parempia pelaajia joukkueeseensa kuin nämä papat. Se ei ole pappojen vika vaan vika on Suomen maajoukkueen ja juniorityöskentelyn.
Siinä missä Naganon olympialaiset jäivät Jari Kurrin ja Esa Tikkasen viimeiseksi turnaukseksi, niin siten olisi pitänyt jäädä Torinon olympiakisat muun muassa Teemu Selänteen, Saku Koivun ja Ville Peltosen viimeiseksi olympiaturnaukseksi. Tikkasen ja Kurrin lopettaessa meillä oli uusi sukupolvi ottanut vastuuta maajoukkueen suorittamisesta, mutta nyt ollaan syystä tai toisesta tämä sukupolvi, jonka parhaimmistoon kuuluvat Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu munattu. Tästä sukupolvesta ei ole noussut riittävää määrää tukirankoja maajoukkueeseemme.
Eli ongelmat Suomen maajoukkueessa ovat pitkälti myös juniorityöskentelyssä. Osittain tämä kaikki pelaa- systeemi on haitannut junnutoimintaa, mutta osittain siihen on negatiivisesti vaikuttanut myös se, että Suomessa jo junnuvaiheessa valmennetaan joukkuekohtaisesti kun pitäisi valmentaa ennemminkin yksilökohtaisesti. Tällainen joukkuekohtainen valmennus, kun jokaisen täytyy tehdä duunia ja puolustaa niin on omiaan luomaan lisää näitä perusduunareita 3-4 ketjuihin.
Eikä valoa ole juurikaan edes näkyvissä seuraavien sukupolvien kohdalla. No on meillä tällä hetkellä Mikael Granlundin, Jori Lehterän ja Sami Vatasen nimisiä omenoita kypsymässä korissa eli täytyy pistää kädet ristiin ja rukoilla, että näistä tulisi niitä tähtipelaajia. Muuten maajoukkueemme on parin vuoden päästä hyvin suurissa vaikeuksissa. Uudesta sukupolvesta ei tule tarpeeksi taitavia yksilöitä ja vanhassakaan sukupolvessa eli tässä Ruudun ja Koivun sukupolvessa ei olisi tarpeeksi taitoa ratkaisemaan pelejä... Tällä tahdilla olemme kohta tasoa Sveitsi. Kiusaamassa vain isompiamme.
Jukka Jalosesta täytyy nostaa yksi pointti tässä esille. Hän saattaa olla hyvä pelikirjavalmentaja, mutta pelin sisällä tapahtuviin asioihin hän on huono ottamaan kantaa. Suomen peli sekosi täysin Jarkko Ruudun jäähyyn viime kevään puolivälierässä USAta vastaan ja silloin ei valmennusjohtokaan keksinyt avaimia tuon henkisen lukon avaamiseen. Eilen osittan oli sama ongelma. Pelin alku onnistuttiin aloittamaan ihan pirteästi, mutta sitten Kipperin ja puolustuksen kardinaalimunaus, USAlle helppo maali ja suomalaiset henkiseen lukkoonkin, mitä ei pystytty sitten taaskaan avaamaan.
Mikko Koivu on ollut näissä kisoissa pettymys. Hänestä ei ole ollut kantamaan sitä ykkössentterin viittaa mitä hänelle sovitettiin ennen turnausta. Onhan hän ykkössentterimme ollut, mutta ei kyllä lähellekään sitä tasoa mitä ykkössentteriltä vaaditaan. Johtuuko tämä sitten osittain siitäkin, että tuo ykkösketju on väärin rakennettu? Siitä puuttuu maalintekijä.