Suomi jalkapallon MM-kilpailuihin 2014 Brasiliassa

[J.Grönvall]

Tähän vielä lisäksi taito, taito ja taito. Pallokontrolli, syöttäminen, laukominen. Taitopuolella Suomi on kaikkein eniten jäljessä huippumaita, jopa oman tasonsa maita. V-Venäjällekin Suomi hävisi yksilötaidossa todella paljon, mutta korvasi sen taktiikalla. Aina sekään ei onnistu.

Taitopuoleen on siis kiinnitettävä runsaasti enemmän huomiota. Kyllä kömpelö puujalkainen viikinkikin oppii käsittelemään (tai oikeammin jaloittelemaan) palloa, jos se tekee sitä vuosikausia, tuntikausia päivässä. Aina suomalainen juosta jaksaa, mutta jotain on tehtävä sille että pallo karkaa jaloista, syötöt menevät katsomoon ja laukaisupaikassa ei osuta edes palloon.

Niin luonnollisesti jalkapallon perustaitoja pitää hioa, ja paljon. Sitten tulevat kuvaan nämä taitotempo yms asiat, eli kyky käyttää sitä hankittua "taitoa".

Muistan kun aiemmin vielä seurasin tiiviisti La Ligaa, niin esimerkiksi Raul oli aivan huikea siinä miten hän osasi ottaa pallon haltuun ykkösellä ja siitä suoraan peliasentoon. Mukamas pieniä juttuja mutta iso virta näistäkin kasvaa.

Tai nyt vaikka ihan Cristiano Ronaldo tai Lionel Messi ihan yksilötasolla, niin juuri tuo täydessä vauhdissa tapahtuva toiminta on aivan mahtavaa katsottavaa.

 

[IceWalker]

On se varmasti hienoa lähteä nuorena kehittymään ulkomaille, kun paikan saa mutta tässä sitten tullaan juuri siihen intohimoon ja valmiuteen tehdä töitä jopa vuosia. Jalkapallo on hyvin raakaa fysiikkaduunia sekä tietenkin huipputasolla vaaditaan paljon pelin opiskelua ja uusien juttujen sisäistämistä.
En ihmettele yhtään jos Italiassa nousee seinä pystyyn, koska kotimaassa vähätellään taktista valmennusta ja jaksetaan toitottaa sitä yksilöä ynnä muuta. Tokihan yksilöä pitää osata valmentaa mutta futis on nähtävä kokonaisuutena, johon liittyy aina myös taktinen elementti hyvin vahvasti.

Tästä asiasta on kymmeniä ja taas kymmeniä tapauksia. On vain muistettava, että suomalainen suurlupaus on Euroopan mittakaavassa vain seurattavaa potentiaalia, ei mitään mihin kannattaisi investoida liikoja. Suurseuroilla on tavallaan helppoa: poimitaan rusinat pullasta ja heitetään loput sitten susille tai minne sitten menevätkin. Erityisen julmaa tämä on tietysti ihan vieraista kulttuureista tulleille, kuten afrikkalaisille lupauksille. Yksilön näkökulmasta suurseuran kiinnostus on varmasti erittäin innostavaa: kun jostain Italiasta asti tullaan katsomaan pelaajaa, pelaajalta kuin pelaajalta unohtuu terve realismi seuranvalinnassa. Tässä vaaditaan taustajoukoilta vahvaa asiantuntemusta.

Toisaalta, jotkut varsinkin kypsemmät pelaajat ovat hyvin oivaltaneet pelin hengen, kun itse ovat ensin lyöneet päätään seinään. Roma on valinnut seuran, jossa hän on keskeisessä roolissa ja saa peliaikaa, kuten myös Moisander. Varmaan molemmat pääsisivät jonkun huippuliigan kärkiporukan riveihin, mutta todennäköisenä osana olisi hajaminuuttien pelaaminen. Samoin muutamat nuoret ovat ymmärtäneet sen, että on parempi mennä vaikka Ruotsiin ja kehittyä pelaajana ja edetä urallaan hitain askelin kuin hautautua jonkun suurseuran futisakatemiaan useiksi vuosiksi, pelaamaan turhia nuorten pelejä aikuisten pelien sijasta.

Haluaisin siis tilanteen jossa maajoukkueella olisi selkeä suomalainen peli-identiteetti ja uudet pelaajat olisivat pelanneet täsmälleen samalla tavalla junioreissa. Pelitapa olisi yhtenäinen kautta linjan ja perustuisi suomalaisiin vahvuuksiin, jotka on määritelty kunnollisen pelianalyysin kautta. Yksinkertaistaen siis fysiikka, puolustaminen ja vastahyökkäyspelaaminen.

Tämä kuulostaa kyllä hyvältä, mutta valitettavasti on vaikea sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ongelmana on se, ettei kukaan, edes lajiniilot, osaa määritellä suomalaista pelitapaa. Oma johtopäätökseni on tyly: ei ole olemassakaan mitään suomalaista pelitapaa ja siksi pelaajien kehittäminen sillä perusteella on mahdotonta. Pelitavan puutteen voi nähdä kun miettii Mixun pelillisiä tavoitteita ja joukkueen tosiasiallista pelaamista hänen kaudellaan. Tuntuu siltä, että suomalainen pelitapa muuttuu vastustajan ja tilanteen mukaan. Minä pidän sitä erittäin hyvänä asiana, koska futiksessakin pelataan tuloksesta eikä estetisoida pelitapaa. Joulukuusesta tuli varsin nopeasti pallotuija ja ryhmityksenä oli viime matsissa 4-5-1.

Toisaalta, yksilönkehityksen kannalta on tietenkin niin, että nuorissa yksilötaitojen kehittäminen on aina asetettava etusijalle. Nekin pelaajat, jotka junioreina dominoivat Suomessa, ovat maailman mittakaavassa vain normaalia käyttistä juniorimaajoukkueissa. Näistä pelaajista voi kasvaa hyviä rivipelaajia maajoukkueeseen. Näkisin niin, että koska suomalaista pelitapaa ei olemassa, se antaa aika laajan liikkumavaran pelaajien kehittämiselle. Ja myös ne, jotka saavat koulutuksensa ulkomailla, ehkä helpommin sopeutuvat maajoukkueeseen, kun ei tarvitse opetella seurajoukkueesta radikaalisti poikkeavaa pelitapaa. Mutta tästä asiasta voi olla perustellusti montaa mieltä.

 

[J.Grönvall]

Ongelmana on se, ettei kukaan, edes lajiniilot, osaa määritellä suomalaista pelitapaa. Oma johtopäätökseni on tyly: ei ole olemassakaan mitään suomalaista pelitapaa ja siksi pelaajien kehittäminen sillä perusteella on mahdotonta.

Nimenomaan! Tässä on koko ongelman ydin.

Näkisin niin, että koska suomalaista pelitapaa ei olemassa, se antaa aika laajan liikkumavaran pelaajien kehittämiselle.

Itse taas näen tämän juuri päinvastoin. Teoriassa saadaan vapaa kenttä pelaajan kehittämiseen mutta käytännössä näyttäisi, että pelaajilta puuttuu vahvuudet ja toisaalta tulee liikaa sillisalaattia, yksi sellainen pelaaja tuolla ja toinen tällainen täällä.

Minä ajattelen niin, että jos olisi suomalainen pelitapa (ajattelutapa pelistä) niin se loisi jatkuvuutta ja laventaisi pelaajamateriaalia. Yksilölliset vahvuudet pitää tietysti huomioida ja parhaiden pelaajien pitää antaa pelata vahvuuksillaan, mutta mielestäni edelleen tärkeintä on se mediaanipelaaja, eivät ne tähtipelaajat.

Lahjakkuudet pärjäävät kyllä systeemissä kuin systeemissä mutta jos halutaan kehittää suomalaista futista ja kasvattaa esimerkiksi maajoukkueen pelaajamassaa, niin keskittyminen on oltava näissä mediaanipelaajissa joita tulee määrällisesti eniten. He olisivat maajoukkueiden rivipelaajia.

 

[SGD]

Taitopuoleen on siis kiinnitettävä runsaasti enemmän huomiota. Kyllä kömpelö puujalkainen viikinkikin oppii käsittelemään (tai oikeammin jaloittelemaan) palloa, jos se tekee sitä vuosikausia, tuntikausia päivässä.

Täytyy muistaa, että Suomessa ei ole ollut mahdollista harrastaa futista ympärivuotisesti kuin ehkä viimeiset 20 vuotta. Vielä minun junnuaikoinani treenattiin koulujen liikuntasaleissa talvet. Kuulostanee liioittelulta, mutta en malta olla laittamatta tähän yhtälöä Lahden suurhalli ja Jari Litmanen. Eli ne harjoitusolosuhteet ensin kondikseen. Harmi että Suomessa niiden teko on kaupunkien vastuulla, ja kaupungeilla miljoona parempaa rahareikää. Mutta parannusta on koko ajan tulossa, ainakin Helsingissä.

 

[eagle]

Hyvä kuitenkin nyt muistaa se seikka että tälläkin hetkellä Suomen maajoukkueessa pelaa vain 2-3(Hetemaj, Roma ja varauksin Moisander CL:n kautta) pelaajaa jotka pelaa ympäri vuotisesti tarpeeksi kovia pelejä kovassa roolissa.

Niin kauan on turha korostaa tuota pelitapaa tai sen puuttumista, kun perustaidossa ollaan niin valtavasti jäljessä. Tämä on ikävä fakta, joka korostuu jalkapallossa jossa kentällä on 11 pelaajaa ja jokainen pelipaikka on merkittävä enemmän tai vähemmän. Maajoukkueessa tarvitsisi olla 1-2 Litmasen/Hyypiän tasoista kaveria, sitten 5-6 Hetemaj&Eremenko&Moisander tasoista kaveria ja sitten vielä tarvittaisiin 4-5 lähes samalla tasolla vähintään olleita vanhoja kavereita ja tai saman potentiaalin omaavia kavereita.

Noin esimerkkinä Roma on parhaimmillaan Kazanissa ja aikanaan Kiovassa, kun sai olla "hyvä tukija", mutta ei se ratkaisija tai suurin tähti. Tässä roolissa hän olisi paras myös varmasti maajoukkueessa, jo se olisi vain mahdollista.

Noin esimerkkinä suomalaisella A-/nuorisomaajoukkue kaverilla kestää ensimmäisen, toisen ja kolmannen kosketuksen ottaminen useita, jopa kymmeniä, prosentteja enemmän kuin vaikkapa portugalilaisella, puolalaisella, ruotsalaisella tai itävaltalaisella kaverilla(en 100% varma ole maista, mutta tätä luokkaa ne olivat).

Kun suomalainen kaveri tulee siihen vaiheeseen että pelitaktiikka alkaa merkitsemään peleissä jotain, niin ollaan jo mm. fysiikassa, pelitaidossa ja pelikäsityksessä niin paljon jäljessä, että aivan sama kuinka hyvin siinä vaiheessa sitten saataisiin iskoistettua pelitapaa.

Mitä tulee itse aiheeseen ja millainen pelitapa sopisi suomalaisille, niin tämä onkin todella vaikea kysymys, koska juuri ollaan kaikessa niin paljon jäljessä. Näenkin että tällä hetkellä aikuisten maajoukkueen ainoa keino pärjätä on enemmän tai vähemmän "bussitaktiikalla" ja se taas ei kehitä yksilöä yhtään. Joten jos se olisi "meidän sapluuna", niin sitä kyllä jo pelataan todella paljon Suomessa juniorifudiksen parissa. Ei tarvitse kuin huomenna mennä Tampereella katsomaan yhtä suurinta junioriturnausta Särkänniemi Cuppia, niin siellä varmasti näkee miten vähintään 30-40% jengeistä pelaa niin että vedetään vain pitkää ylös sillo isoimmalle/nopeimmalle kaverille ja aina omassa päässä valmentaja huutaa palloa vetämään vaan pitkällä ylös.

Mutta parannusta on koko ajan tulossa, ainakin Helsingissä.

Olosuhteiden merkitystä ei kyllä voi liikaa korostaa, kun katsoo KäPa:n kehitystä alle 10-vuodessa Suomen juniorifudiksessa. Toki muutenkin tehty asioita oikein, mutta kyllähän se oma halli on yksi suurimmista tukijaloista koko toiminnalla KäPa:lla.

Tosin olosuhteiden taakse on sinänsä helppo mennä, että kyllä pelaajia voi tulla niistä huolimatta, paljon vaikeampaa se vain on.

 

[Evil]

Täytyy muistaa, että Suomessa ei ole ollut mahdollista harrastaa futista ympärivuotisesti kuin ehkä viimeiset 20 vuotta.

Ei taidon hankkimiseen tarvita täyspitkää kenttää ja 21 pelikaveria. Kolalla vaan piha puhtaaksi talvella ja ei kun pomputtelemaan ja seinäpalloa pelaamaan. Pakkasta? No sitten vaan enemmän päälle.

Olosuhteisiin vetoaminen taidon puutteen suhteen on aika epätoivoista.

 

[J.Grönvall]

Niin kauan on turha korostaa tuota pelitapaa tai sen puuttumista, kun perustaidossa ollaan niin valtavasti jäljessä. Tämä on ikävä fakta, joka korostuu jalkapallossa jossa kentällä on 11 pelaajaa ja jokainen pelipaikka on merkittävä enemmän tai vähemmän. Maajoukkueessa tarvitsisi olla 1-2 Litmasen/Hyypiän tasoista kaveria, sitten 5-6 Hetemaj&Eremenko&Moisander tasoista kaveria ja sitten vielä tarvittaisiin 4-5 lähes samalla tasolla vähintään olleita vanhoja kavereita ja tai saman potentiaalin omaavia kavereita.

Minä lähtisinkin taklaamaan juuri tuota perustaitojen puutetta juuri tällä koulutusohjelmalla, jossa suomalainen pelitapa olisi keskeisessä roolissa. Tällä hetkellä tilanteelle ei oikein voi mitään, virheet on jo tehty ja tilanteeseen pitää vain sopeutua parhaansa mukaan.

Ja tämä hetken maajoukkueesta puhuttaessa koen, että pelaajien kehittyminen on toisarvoinen asia, sen takia heillä on seurajoukkue ja päivätyö siellä. Maajoukkueessa pelataan vain ja ainoastaan voitosta.

Suomi kun pelaa vaikka 4-5-1, niin toki sitäkin pitää jalostaa sitä mukaa, kun yhteistyö paranee eli ensin puolustus kasaan, sitten hinkataan vastahyökkäykset kuntoon ja viimeisessä vaiheessa mahdollisesti ajetaan sisään pallokontrollia TIETYISSÄ tilanteissa.

Sekin voitaisiin ottaa uudelleen tarkasteluun miten saataisiin fysiikkaharjoittelu ja pallon kanssa harjoittelu parhaiten onnistumaan nuorilla pelaajilla. Ennen vanhaan valitettiin kun aina vain juostiin ja unohdettiin pallo. Tuli ehkä huonompia pelaajia, tai sitten ei, kun aika moni kuitenkin oikeasti pelasi eri maiden sarjoissa.

Joku ihmeen paradoksi tässä nyt koko ajan on.

Tuosta mitä eagle kirjoitti pelaajatyyppien määristä, niin näkisin, että nuo 4-5 kaveria ova juuri niitä mediaanipelaajia joita pitäisi olla suhteessa eniten Suomessa. Sitten on kirkkaimpien tähtien takana ns. kakkoskategorian pelaajat.

En tiedä, ehkä pitäisi kokonaan lopettaa Veikkausliigapelaajien hehkuttaminen mediassa, etteivät ala luulla itsestään jotain.

 

[SGD]

Olosuhteisiin vetoaminen taidon puutteen suhteen on aika epätoivoista.

Aika olennaista, sanoisin. Eipä Suomen jääkiekkokaan noussut nykytasolle ennen kuin jäähallit yleistyivät. Ja jos meinaat että jalkapallon oppii siten, että viisi kuukautta vuodesta pompottelee yksin kivikovalla pihalla, siitä vaan. Mä sanoisin, että sen oppii parhaiten pelaamalla.

Olosuhdeongelman kieltäminen on yksi suurimmista ongelmista koko futiksen ympärillä käytävässä keskustelussa.

 

[Alfred E Neuman]

..Olosuhdeongelman kieltäminen on yksi suurimmista ongelmista koko futiksen ympärillä käytävässä keskustelussa.

Olosuhteet Suomessa on toki haastavat, mutta ei ne juuri erilaisia Ruotsissa tai Norjassa ole. Silti vaan nämä maat vievät Suomea kuin litran mittaa jalkapallossa. Ruotsi on lähes vakiovieras jalkapallon arvokisoissa, Norjakin niissä useaan otteeseen esiintynyt. Eli olosuhteista ei asia ole kiinni jos halua on.

Toinen juttu mihin yleensä vedotaan on Suomen pieni asukasluku. Että ei tule tarpeeksi pelaajia huipulle. Slovenia ja Viro ovat ampuneet tämänkin argumentin alas aika hyvin.

Toisin sanoen, me olemme huonoja jalkapallossa. Kuitenkin ollaan menossa parempaan suuntaan, enää ei norjalaiset seurat ryöstökalasta suomalaisia lupauksia, eli odota, että pelaajasta tulee vapaa agentti, ja ota häntä ilmaiseksi kehittymään. Sitten pari vuotta myöhemmin myyvät Eurooppaan miljoonavoitolla. Tuo oli 90 luvulla ihan arkipäivää. Nykyisin pelaajat lähtevät pääsääntöisesti suoraan suomalaisseurasta (eli HJKsta) maailmalle, ja seurakin saa hyvät kipurahat. Loistava suuntaus. Nyt kun vielä rahat käytettäisiin oikein, niin tulevaisuudessa on lupa odottaa Suomeltakin menestystä jalkapallossa.

 

[Evil]

Ja jos meinaat että jalkapallon oppii siten, että viisi kuukautta vuodesta pompottelee yksin kivikovalla pihalla, siitä vaan. Mä sanoisin, että sen oppii parhaiten pelaamalla.

Totta kai sen oppii parhaiten pelaamalla. Jos kuitenkaan pelata ei voi, niin kyllä talviaikaankin pelaajalle olisi kehittävämpää harjoitella sitä taitoa kuin polkea kuntopyörää tai hiihtää tai jotain. Lämpimissä maissa ollaan pallon kanssa kosketuksissa ympäri vuoden. Suomalainen antaa siinä jo puoli vuotta tasoitusta jos ei pallottele talven aikana. Joku Maradonakin nukkui penskana pallon kanssa ja potki sitä koko ajan hereillä ollessaan, siitä se ylivertainen taito tuli. Toki on oltava geenejäkin, mutta ei pelkillä niillä pitkälle pötkitä.

 

[Nerozki]

Suomalaiset junnut tarvitsee sen palavan intohimon joka vie eteenpäin. Kaikkien harjoitteiden jälkeen mitä tehdään joukkueissa ja ryhmässä, niin sen jälkeen on vielä se oma pallottelu. Pomputtelu, pienet leikit pallon kanssa ja vetojen harjoittelu vaikka seinään.

Nuorempana pallon kanssa kun oltiin tekemisissä, ei sitä tartettu kuin hieman mielikuvitusta. Erinlaiset jutut, että kuinka monta kertaa osuu pieneen maaliin eri etäisyyksiltä, kuinka kaukaa osuu jne. Pienet kilpailut kaverin kanssa kehitti paljon taitoja. Toinen meni maaliin ja toinen veteli, sitten vaihdeltiin aina. Maaliksi riitti, kun oli joku seinä tai sitten kaksi puuta lähekkäin. Oma fudis ura jäi siihen, että ei ollut pienellä paikkakunnalla mitään mahdollisuutta edetä mihinkään. Oma toimista harjoittelua, mutta silti nuoren täytyy tietää että on mahdollisuus edetä johonkin.

 

[steepler]

Olosuhteisiin vetoaminen taidon puutteen suhteen on aika epätoivoista.

Höpö höpö, suuremman kokonaisuuden kannalta olosuhteilla on valtava merkitys. Huonoissa olosuhteissa huipulle pääseminen vaatii fanaattisuutta mutta mitään laajempaa kokonaisuutta ei voi sen varaan rakentaan että toivotaan fanattikkoja olevan tarpeeksi. Fanaatikkoja on kuitenkin vähän.

Suomessa urheilussa yleensäkin on ongelmana se että vain fanaatikot pääsevät huipulle ja järjestelmä ei oikein kehitä edes hyvän tason urheilijoita. Joskus tuntuu että juuri järjestelmän ulkopuolella oleminen on paras tapa päästä huipulle.

Toisin sanoen, me olemme huonoja jalkapallossa.

Kyllä tämä pitää paikkansa. Soccernomics kirjassa on laskelma jossa laskettiin suhteellista taso kun otetaan huomioon maan kokemus jalkapallossa, maan asukasmäärä ja maan bruttokansantuote. Kirjassa on perusteltu kattavasti miksi nämä tekijät vaikuttavat eniten maan tasoon jalkapallossa.

Siinä laskettiin tuloksia jos muistan oikein vuosilta 1980-2001 (olen vienyt kirjan takasiin kirjastoon joten voin muistaa väärin alkuvuoden väärin mutta 2001 on varmasti oikein). Kun laskettiin pelkästään Eurooppalaisia maita Suomen hunompia oli jotian 5-6 maata ja kun laskettiin koko maailma niin huonompia oli suunnilleen sama määrä. Suomi on huonoimpien joukossa tällä tavalla laskettuna. Suhteessa siihen mitä pitäisi olla Suomi on suorittanut selvästi huonommin. En tiedä muuttaisiko tilannetta miten jos laskettaisiin tulokset tähän päivään asti, mutta tuskin merkittävästi.

 

[IceWalker]

Olosuhteet Suomessa on toki haastavat, mutta ei ne juuri erilaisia Ruotsissa tai Norjassa ole. Silti vaan nämä maat vievät Suomea kuin litran mittaa jalkapallossa. Ruotsi on lähes vakiovieras jalkapallon arvokisoissa, Norjakin niissä useaan otteeseen esiintynyt. Eli olosuhteista ei asia ole kiinni jos halua on. Toinen juttu mihin yleensä vedotaan on Suomen pieni asukasluku. Että ei tule tarpeeksi pelaajia huipulle. Slovenia ja Viro ovat ampuneet tämänkin argumentin alas aika hyvin.
Toisin sanoen, me olemme huonoja jalkapallossa.

Maantieteelle emme voi mitään. Oletkohan nyt vilkaissut karttaa viime aikoina? Koko Suomi sijaitsee 60 ja 70 leveyspiirin sisällä, Ruotsista on noin kolmasosa 60 leveyspiirin eteläpuolella, Norjasta on vähäisempi osa, mutta Norjan rannikko on käytännössä sulana koko talven. Eteläisimmässä Ruotsissa, jossa sijaitsee merkittäviä futisseuroja, voidaan lähes joka talvi pelata talven ympäri futista. Eli sekä Norjassa että Ruotsissa olosuhteet futikselle talviaikana ovat merkittävästi mitä tahansa Suomen osaa paremmat. En ota kantaa siihen, mitä tämä on vaikuttanut suomalaisen jalkapallon kehitykseen.

Pieni asukasluku ei yksinään torpedoi menestystä, se on totta. Mutta Suomessa on päälajina jääkiekko ja sen lisäksi monet sisäpelit jakavat merkittävästi resursseja. Tätä samaa asiaa voi miettiä Liettuan ja Latvian erona: Liettua on koripallomaa, jossa futis on aikalailla retuperällä. Latvia taas panostaa futikseen paljon enemmän. Lähes kaikissa Euroopan maissa jalkapallo on ykkösurheilulaji. En nyt pohdi muita syitä futiksemme alennustilaan, eiköhän futisväki ole tuotakin asiaa jo ihan riittämiin pohtinut.

Riippumatta perusteluistasi, olemme huonoja jalkapallossa, väkilukuun ja historiaan nähden. Kun futista on kuitenkin pelattu meilläkin jo yli sata vuotta, jotenkin odottaisi hiukan menestyksekkäämpää historiaa meilläkin olevan. Sisähallien lisääntymisen merkitykseen kv. huipputason saavuttamisessa on aika vaikea uskoa, koska meilläkin taitaa olla jo pelaajia, jotka ovat pelanneet koko uransa ajan sisähalleissa talvella.

 

[eagle]

Maantieteelle emme voi mitään. Oletkohan nyt vilkaissut karttaa viime aikoina? Koko Suomi sijaitsee 60 ja 70 leveyspiirin sisällä, Ruotsista on noin kolmasosa 60 leveyspiirin eteläpuolella, Norjasta on vähäisempi osa, mutta Norjan rannikko on käytännössä sulana koko talven. Eteläisimmässä Ruotsissa, jossa sijaitsee merkittäviä futisseuroja, voidaan lähes joka talvi pelata talven ympäri futista. Eli sekä Norjassa että Ruotsissa olosuhteet futikselle talviaikana ovat merkittävästi mitä tahansa Suomen osaa paremmat. En ota kantaa siihen, mitä tämä on vaikuttanut suomalaisen jalkapallon kehitykseen.

Hyvä muuten katsastaa esim. Ruotsin pääsarjajengien jakautuminen kartalta. Käytännössä lähes kaikki ovat juuri Tukholmasta tai sen eteläpuolelta. Tuskin tuo on vain sattumaa.

Norjassa taas olosuhteisiin vaikuttaa eniten raha. Siellä paikallinen "Veikkaus" jakaa joka jengille miljoonan vuodessa. Noin esimerkkinä. Tähän päälle sitten vielä muutenkin enemmän rahaa. Eräs norjalainen seurahenkilö oli juuri tuossa ~5-vuotta sitten todennut kun kysyttiin että "miksi Norjan fudis nousi nopeasti aivan Euroopan kärkeen, mitä teitte paremmin tai mikä oli se syy?" Vastaus oli:"Raha". Rosenborgeilla jne. on omat hyvät harjoittelukeskukset.

Noin muuten tosiaan sitten voi todeta vain että jalkapallo ei vedä kaikkia urheilullisesti lahjakkaimpia puoleensa, vaan Suomessa on junioripuolella useampia joko edellä tai lähes samalla viivalla olevia lajeja. Kaikkialla lähes Euroopassa ja maailmassakin on tilanne se että ensin fudisjengit valitsevat pojat ja sitten muut lajit ottaa mitä jäljellä jäi. Tämä hieman kärjistettynä.

 

[Jeffrey]

Yksi iso syy koko Suomen urheilun alemmuustilaan on tämä nuorisuomi meininki. Tänään aamulla tuli dokumentti Paavo Nurmesta, dokumentissa kerrottiin kuinka Olympiakomitea oli sulkemassa Nurmea joistain Olympialaisista pois, koska halusivat panostaa enemmän laajaan urheilijapohjaan kuin huippuyksilöihin.

Ja tämä tapahtui 1920 -luvulla, siis lähes sata vuotta sitten. Ei voi kuin kuvitella minkälaista hallaa tämänlainen ajatusmaailma on tehnyt nimenomaan huippu urheilulle.

Edelleen ajaisin aikaisemmin esilletuomaani ajatusta siitä, että yksi huippu per ikäluokka pitäisi vääntää vaikka väkisin huipulle asti. Jokaisesta ikäryhmästä kartutettaisiin se 5-15 huippupotentiaalin pelaajaa, näille sitten palkattaisiin huippuvalmentajat, huippuolosuhteet ja vaikka huippusuihinottajat. Eli siis periaatteessa maajoukkueringistä karsittaisiin vielä ne parhaat tähän järjestelmään ja nämä vietäisiin väkisin huippupolulle. Okei, tällainen pakottamisjärjestelmä varmasti myös tuhoisi porukkaa, mutta se että saataisiin se yksi jokaisesta ikäluokasta.

Hypoteettisesti tämä voitaisiin järjestää vaikkapa siten, että perustetaan oma suomifutis akatemia vaikkapa Saksaan. Siellä sitten joukkue pelaisi ja harjoittelisi, saisi ulkomaisia valmentajia konsultoimaan ja pelaisi joka viikko ikäluokkansa parhaita vastaan ja heidän elämänsä ns. rakennettaisiin jalkapallon ympärille. Vastaava meininki taitaa olla käytössä esimerkiksi Tanskassa.

Suurin riski tässä on se, että veikkausliigan taso laskisi, who cares?

Tämä kuitenkin kasvattaisi pelaajia kaikilla tasoilla. Jos ajatellaan pelkästään psykologista vaikutusta. Suomessa juniori pääsee melko helposti ns "maan parhaaksi". Psykologisesti tuollainen tilanne saattaa olla aika hankala, harjoittelu ei enää nappaakkaan, kaikki naiset juoksee sun perässä yms vrt. Case Granlund. Isossa maassa kun et sitten enää olisikaan se paras kaikista, et välttämättä edes lähellä sitä. Lisäksi benchmarkkaus niihin parhaisiin tapoihin helpottuisi melko paljon.

 

[IceWalker]

Norjassa taas olosuhteisiin vaikuttaa eniten raha. Siellä paikallinen "Veikkaus" jakaa joka jengille miljoonan vuodessa. Noin esimerkkinä. Tähän päälle sitten vielä muutenkin enemmän rahaa. Eräs norjalainen seurahenkilö oli juuri tuossa ~5-vuotta sitten todennut kun kysyttiin että "miksi Norjan fudis nousi nopeasti aivan Euroopan kärkeen, mitä teitte paremmin tai mikä oli se syy?" Vastaus oli:"Raha". Rosenborgeilla jne. on omat hyvät harjoittelukeskukset.

Varmasti rahalla saa aika paljon. Toisaalta, Norjalla oli myös 1990-luvun alussa onni saada Drillo valmentajakseen. Maajoukkue oli parhaimmillaan jopa toinen FIFA:n rankissa. Kun katsoin nykyistä Norjan maajoukkuetta, niin yllätyksekseni vain noin puolet pelaajista pelaa jossakin ulkomailla. Ilmeisesti Norjan pääsarjan taso riittää myös maajoukkuepelaajille, palkat lienevät korkeat. Tai sitten on niin, että norjalaisten pelaajien taso ei riitä Euroopan kentille.

OT:nä: Brasilia-Japani ottelussa kentälle tuli muuan Hernanes, joka kuulemma oli huippulupaus aiemmin, mutta ei täyttänyt aivan odotuksia. On kuitenkin Lazion parhaita pelaajia ja sarjan kärkikastia. Eli, pitäisiköhän meilläkin ihan pikkuisen justeerata tuota "huippulupaus"- sanan käyttöä. Käytettäisiin sitä vaikka kerran vuosikymmenessä jostakin pelaajasta. Vähän nolottaa ajatella, että meidän huippulupauksemme pelaavat jossakin Molden kakkosjoukkueessa...

 

[Alfred E Neuman]

Edellisen viestini tarkoituksena oli sanoa, että olosuhteiden taakse meneminen on typerää. Häviäjät valittaa asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Voittajat oppii elämään niiden kanssa. Suomi ei väkiluvulleen eikä maantieteelliselle sijainnille voi mitään, ne on siis olosuhteita. Ne ei muutu. Ei nyt auta itku noista asioista, vaan on opittava elämään niiden kanssa.

Sanoin myös, että eteenpäin ollaan menty valtavasti sitten 90 luvun. Veikkausliigakin on saanut mukavasti paluumuuttajia, kuten Forsell, Väyrynen, ja viimeisimpänä Peter Enckelman. Noilla nimillä myydään jo pari pääsylippuakin, ja nuoret joukkuetoverit saa arvokasta kokemusta viereensä. Ilolla olen myös katsellut, miten suomalaiset futarit siirtyy suoraan suomalaisesta seurasta keskieuroopan kentille, usein vielä kesken sopimuskauden. Tarkoittaa siis ihan riihikuivaa rahaa suomalaisseuroille. Tätä kehitystä pitää nyt ehdottomasti jatkaa, ja pyrkiä sitomaan suomalaiset lupaukset veikkausliigaseuraan pitkillä sopimuksilla. Siten ei Norjan rahaseurat pääse ryöstökalastamaan. Jos kehitys jatkuu tällaisena, niin ihan hyvältä suomalaisen jalkapallon tulevaisuus näyttää.

 

[RonSwanson]

OT:nä: Brasilia-Japani ottelussa kentälle tuli muuan Hernanes, joka kuulemma oli huippulupaus aiemmin, mutta ei täyttänyt aivan odotuksia. On kuitenkin Lazion parhaita pelaajia ja sarjan kärkikastia. Eli, pitäisiköhän meilläkin ihan pikkuisen justeerata tuota "huippulupaus"- sanan käyttöä. Käytettäisiin sitä vaikka kerran vuosikymmenessä jostakin pelaajasta. Vähän nolottaa ajatella, että meidän huippulupauksemme pelaavat jossakin Molden kakkosjoukkueessa...

Loistavasti sanottu. Onhan täällä Jatkoajassakin huomattu tämä jo yhdessä toisessa ketjussa, kun puhutaan tästä ex-UL toimittajasta SeppäsEskosta. Kun joku alle 20-vuotias suomalainen tekee kaksi maalia yhteen peliin(veikkausliigassa...), on hän "suurennuslasilla seurattava lupaus". Minäkin olen joskus miettinyt pelaajia kuten Pablo Aimar ja Javier Saviola, miten heistä piti tulla jotain suurta ja mahtavaa, ja nykyään eivät mahdu "edes" Argentiinan maajoukkueeseen.... Noo, niiiin, nuo molemmat olisi Suomessa kaikkien aikojen top-5 listalla pelaajissamme :D

En halunnut kirjoittaa pelkästään dissaus mielessä, mutta halusin jakaa samat ajatukseni sanan "huippulupas" kärsimästä inflaatiosta. Toivottavasti joku näistä nykyisistä Schullereistä ja Pohjanpaloista ei sitten jäisi pelkäksi lupaukseksi.

 

[IceWalker]

Onhan täällä Jatkoajassakin huomattu tämä jo yhdessä toisessa ketjussa, kun puhutaan tästä ex-UL toimittajasta SeppäsEskosta. Kun joku alle 20-vuotias suomalainen tekee kaksi maalia yhteen peliin(veikkausliigassa...), on hän "suurennuslasilla seurattava lupaus". Minäkin olen joskus miettinyt pelaajia kuten Pablo Aimar ja Javier Saviola, miten heistä piti tulla jotain suurta ja mahtavaa, ja nykyään eivät mahdu "edes" Argentiinan maajoukkueeseen.... Noo, niiiin, nuo molemmat olisi Suomessa kaikkien aikojen top-5 listalla pelaajissamme :D En halunnut kirjoittaa pelkästään dissaus mielessä, mutta halusin jakaa samat ajatukseni sanan "huippulupaus" kärsimästä inflaatiosta. Toivottavasti joku näistä nykyisistä Schullereistä ja Pohjanpaloista ei sitten jäisi pelkäksi lupaukseksi.

Avuksi varmaan olisi se, että pohdittaisiin, mitä kaikkea tuollaiseen huippulupaukseen pitää sisällyttää. Ainakin pelaajan pitää debytoida poikkeuksellisen aikaisin A-maajoukkueessa. Hänen pitää lyödä itsensä läpi Veikkausliigassa jo juniorina eikä läpilyönti tarkoita parin maalin tekemistä. Hän on suurseurojen tavoittelema pelaaja. Lisäksi hänen pitää jo nuorella iällä päästä pelaamaan kovatasoisessa sarjassa ulkomailla. Ainakin pelaajaa pitää seurata muutaman vuoden ajan ennenkuin hänelle tuollainen vaativa titteli annetaan.

Nykyisistä pelaajista toistaiseksi Uronen on lähinnä tuota luonnehdintaa. Muut ehdokkaat lienevät Pohjanpalo ja Matias Ojala. Mutta niin kauan kuin kovat meriitit puuttuvat, heitä lienee parempi kutsua lupaaviksi pelaajiksi - myös heidän itsensä kannalta katsottuna. Matti Steinman lienee myös varsin lupaava, mutta eipä taida haluta pelata Suomen maajoukkueessa.

Aika hyvin tuo kymmenen vuoden jakso sopii kotimaisille huippulupauksillemme. Pasi Rautiainen (1961), oli 70-luvun lupaavin pelaaja, joka debytoi kaikkien aikojen nuorimpana A:ssa ja siirtyi heti Bayerniin ja pelasi aika pitkään Bulissa. Jari Litmanen (1971), 80-luvun lupaus, pelasi ihan samoin hyvin nuorena A-maajoukkueessa jne. Mikael Forssell (1981) oli taas 90-luvun lupaus, joka aloitti ammattilaisuransa erittäin vahvasti. Harmi vain, että LDV (1991), ei sitten enää sovikaan kuvioon, joka olisi ollut tällöin hämmästyttävä. Ehkäpä Teemu Pukkia (1990), pitäisi luonnehtia viime vuosikymmenen huippulupaukseksi em. kriteerein. Toisaalta, Romanin A-maajoukkuedebyytti jäi aika myöhäiseksi, joten hän ei täytä tässä ihan kaikkia kriteereitä, vaikka aloitti kv. uransa nuorena.

Tulisiko sitten seuraava huippulupauksemme säännön mukaan ikäluokasta 2001/ 2000 tälle vuosikymmenelle: jään odottamaan jännityksen vallassa.

 

[ftr]

Nostellaanpa ylös, kun on pelipäivä! Tunnelmia on nostatettu heti aamusta asti. Espanja siis vastassa Olympiastadionilla 21.30 alkaen. Tänään ei valitettavasti stadikalle ehdi, mutta kai se menee YLEltäkin katsottuna. Pelihän on ollut loppuunmyyty jo monta kuukautta. Hieno yleisökeskiarvo Suomella tulee olemaan näissä karsinnoissa, n. 27500.

Vastaavanlaista varmaan odotettavissa pelillisesti kuin Gijonissa. Vastahyökkäyksiä toivottavasti tulee enemmän, joista sitten Pukki tai Kappe käy iskemässä maalin Ikerin/Valdesin taakse. Hienoa, että Suomella alkaa olemaan kasassa joukkue, jossa lähes kaikki saavat säännöllistä peliaikaa seurajoukkueissaan.

 

[Fordél]

Mainio peli Suomelta vaikka takkiin tuli. Matsista ei jäänyt puuttumaan kuin maalit. Oli täydet saumat tasuriin, mutta kun ei saada paikoista sisään ja toisaalta vastustaja rokottaa lähes 100 % teholla niin tappiohan siitä tulee. Silti Suomi voi olla todella ylpeä omasta suorituksestaan. Pienimaalinen tappio ei tullut vain kovan puolustamisen ansiosta vaan myös hyvän pallolisen pelaamisen ja kehittyneen hyökkäämisen ansiosta. Tästä on todella hyvä jatkaa kohti seuraavia karsintoja, joissa on tämän jengin päätavoite.

 

[PTS]

Ihan hyvä peli näin kokonaisuutena, kun muistetaan, että vastassa on tämän hetken maailman kovin maajoukkue. Loppupeleissä se taitoero tulee esiin pienissä asioissa, ratkaisevat syötöt/keskitykset ja ratkaisujen nopeus.

Schülleriltä muuten erittäin vahva esitys, pystyi antamaan hyvin Eremenkolle tukea keskikentän ylöspäin pelaamisessa. Toki kun siellä oli kaksi rikkovaa, niin se söi Suomen hyökkäyspeliä. Rohkeammin en olisi kyllä Espanjaa vastaan uskaltanut lähteä. Ringiltä joitain hyviä suorituksia, mutta sitten vastaavasti nukahduksia (enkä tarkoita ainoastaan tilannetta Villaa vastaan). Zenelin taso ei tällä tasolla minusta ihan riitä, toki maalia nyt ei voi kokonaan hänellekään sysätä: siinä vaiheessa vaan tuollainen yksi väärä ratkaisu johti korttitalon murtumiseen.

Negredon olisin muuten Del Bosquen asemassa ottanut kentälle jo aiemmin (jos en jopa avaukseen). Ilman muuta vaikeutti Suomen puolustamista, kun Espanjan mahdollisuudet ratkaisuihin monipuolistuivat.

 

[tomageeni]

Onko nyt niin, että lohkoykkönen menee suoraan lopputurnaukseen, ja lohkokakkonen jää suoraan ulos, ilman mitään jatkokarsintaohjelmaa?

Kyselen tätä nyt siksi, että useampi media väittää että Suomella ei ole enää mahdollisuuksia jatkoon. Ranska on kuitenkin 11 pisteessä ja Suomi 6 pisteessä. Kummallakin kaksi peliä jäljellä (yksi keskinäinen) joten lyhyellä matikalla Suomi voi kyllä nousta Ranskan ohi lohkokakkoseksi.

 

[Moto]

Vaikkei pisteitä tai edes maaleja tullut, niin kyllä tämä taisi olla Suomen vahvin esitys näissä karsinnoissa. Tuhannen taalan paikkoja olisi ollut voittoon asti ja tiedä sitten oliko se Espanjan toinen maali paitsio. Livenä nähtynä vaikutti vahvasti siltä, eikä Stadikalla näytetty hidastusta tarpeeksi aikaisesta vaiheesta.

 

[kananlento]

Vaikkei pisteitä tai edes maaleja tullut, niin kyllä tämä taisi olla Suomen vahvin esitys näissä karsinnoissa. Tuhannen taalan paikkoja olisi ollut voittoon asti ja tiedä sitten oliko se Espanjan toinen maali paitsio. Livenä nähtynä vaikutti vahvasti siltä, eikä Stadikalla näytetty hidastusta tarpeeksi aikaisesta vaiheesta.

Ei ainakaan omaan silmään ollut. Täydellinen ajoitus avaussyötöllä ja juoksulla.