No joo. Suomi oli näissä karsinnoissa laskutavasta riippuen esimerkiksi noin sijalla 27 Euroopan maista, eli heikoin kolmonen. Yhdellä tasurin kääntymisellä voitoksi, kai se olisi sitten se Georgia-kotimatsi, oltaisiin jossain sijoilla 24-25 (ihan tarkka en nyt osaa olla laskussani, kun niin paljon ei kiinnosta keskiarvoja pyörittää).
Tietysti karsintajärjestelmä on eri ja Uefa-rankingissa suomi on 36:s (taitaa tosin nousta jonkun pykälän tässä), mutta en minä nyt näe, miksei olisi realistista odottaa kisapaikkaa MAHDOLLISENA. Todennäköinen - ei varmasti todellakaan yli 50 %, mutta selkeästi mahdollinen silti, riippuen toki arpatuuristakin. MM-tasolla Suomen kisapaikka on kyllä todella kaukana.
Niin mutta minä puhuin realistisista odotusarvoista (eli tavoiteasettelusta). Tuo on vanha virsi, että potentiaalia on ynnä muuta mutta karsinnoissa korostuu tasaisuus ja suoritusvarmuus mitä Suomelta taas puuttuu edelleen. Tavoiteasettelu on tärkeä asia ja se pitää tehdä vähän yläkanttiin mutta mitä järkeä on aina heti tavoitella kuuta taivaalta ja tavallaan hypätä sen yhden kehitysvaiheen yli? Ja jos kisoihin sattuman kautta päästäisiinkin niin jatkuuko se kehitys, jos kisapaikka tulee "vahingossa" (vrt. Latvia)?
Minä olisin vieläkin maltillinen ja lähtisin siitä, että seuraavissa karsinnoissa yhtään matsia ei hävitä jne. Eli aivan kuten nyt tehtiin Gijonissa niin tarpeen tullen pelataan ihan pelkkää sumppua omissa ja unohdetaan ne barcelonat siksi aikaa. Sitten kun on aidosti realistinen mahdollisuus voittaa ottelu niin viilataan taktiikka sen mukaiseksi. (Eli on ihan hienoa, että Ranskaa vastaan hyökätään vieraissa rohkeasti, mutta taululla seisoo matsin jälkeen Ranska 3-Suomi 0,
comme ci, comme ca).
Olen kyllä ottanut Mixun aikakauden ihan positiivisesti ja varsinkin parantunut puolustuspelaaminen on avain juuri tuohon tasaisuuteen mutta se on vasta se ensimmäinen askel, ja senkin pitää vielä kehittyä, eli ollakseen missä tahansa Euroopan karsintalohkossa vaikka top 2-joukkue on puolustuksen oltava solid.
Tuo Euroopan tason laajeneminen ja joukkueiden tasaisuus kun tarkoittaa minun mielestäni juuri sitä, että kisoihin pääsy on vaikeampaa; ei helpompaa. Tulokset menevät kovasti ristiin tiettyjen maiden kohdalla mutta siltikin se vaatii voitollista karsintasaldoa ja se meinaa, että parhaillekaan ei saisi juuri pisteitä antaa.
Sitten jos pohtii sitä, että mitkä maat nyt ehkä alisuorittivat niin voidaanko sanoa, että Suomi olisi potentiaaliltaan samaa luokkaa vaikkapa nyt Tanskan, Norjan, Unkarin, Puolan tai Tshekin kanssa. Ja voittaako Suomi merkittävän määrän otteluista esimerkiksi Montenegroa, Makedoniaa, Albaniaa tai vastaavia vastaan?
Suomennoksena siis: jos katsotaan nyt näiden karsintojen tuloksia ja sen perusteella mietitään, että Suomihan on helposti kisoissa (tai voidaan realistisesti odottaa kisapaikkaa), niin näettekö, että em. maiden tai tasoltaan vastaavien joukkueiden tullessa samaan lohkoon Suomen mahdollisuudet automaattisesti paranisivat? Otettaisiin näiltä vaikkapa neljä pistettä kuudesta? Minä en.
Mahdollista toki on kaikki, äärimmäisellä onnistumisella ja pienellä onnen avustuksella voisi toiveita elätellä mutta haluaisin katsoa asiaa ennemmin realistisin odotusarvoin, millainen joukkue meillä on ja mikä sen potentiaali pitkässä juoksussa on.
Huuhkajien kisamatkan keskeisimmät ongelmat ovat tuon suoritustason lisäksi materiaalin kapeus ja ihan yksilöiden taso verrattuna kilpaileviin maihin. Vaikka siis avauskokoonpano olisikin hyvä niin yksi-kaksi loukkaantumista heikentävät jo aika merkittävästi sitä potentiaalia kulloisessakin ottelussa (tai karsinnassa).