Joo, nihkeäähän se oli molemmissa matseissa mutta tulos on tärkeämpi ja onhan neljä pinnaa komea saldo Valko-Venäjää vastaan. Itse vähän pelkäsin, että pinnat menisivät toisinpäin mutta nyt Suomella kerrankin kävi myös tuuria, ei haittaa.
Ilolla olen kuitenkin ottanut vastaan Mixun pragmaattisen tavan lähestyä matseja sekä pelisysteemiä. Suomi on puolustanut koko karsinnat suhteellisen hyvin, mikä on suorastaan huima suoritus kun nimilistaa katsoo. Esimerkiksi Roman Eremenko ja Perparim Hetemaj ovat nousseet johtajiksi nyt nimenomaan työmoraalin kautta, eivätkä ole yrittäneet mitään playstation-futista.
Minusta se on hyvä asia, sillä vain johtavien pelaajien esimerkin kautta voi Suomen peli parantua. Tiivistä, tarvittaessa jopa yhdeksän miehen, linjaa on vaikea kenen tahansa purkaa. Nyt kun näyttäisi vielä, että Niki Mäenpäästä on kasvamassa selvä ykkösvahti niin alkaa olla pohja jonka päälle rakentaa.
Hauskalla tavalla näissä kahdessa ottelussa toteutui se mikä on ollut tuttua virttä Huuhkajien matseissa yli kymmenen vuotta. Moraalinen voittaja poistuu kentältä pettymys niskassaan. Niinhän siinä kävi, että Valko-Venäjä oli "parempi" mutta fakta on edelleen se, että maalit ratkaisevat. Jos olisi käynyt toisinpäin niin Suomessa kitistäisiin siitä, kun ei osata tehdä maaleja. Koskaan ei ole hyvin, se on suomalaisen futiskulttuurin tunnusmerkki!
Onhan maajoukkueella tietysti ongelmiakin edelleen ja suuriakin sellaisia. Hyökkäyspeli ja pallollinen peli on pääosin suorastaan luokattoman huonoa ja esimerkiksi Teemu Tainion paikka ei ole enää maajoukkueessa, kuten ei pitäisi olla Petri Pasasenkaan.
Paistoihan näissä otteluissa esimerkiksi valtava harhasyöttöjen määrä, mikä minun mielestäni torpedoi ennemminkin vastahyökkäyspelin kuin minkään pallonhallinnan. Ja juuri se vastahyökkääminen olisi se meidän aseemme, kunhan se toimisi.
Yksilötasolla mainitut Eremenko ja Hetemaj olivat kirkkaasti parhaat pelaajat, vaikka Romanin syöttöratkaisut ovat mielestäni edelleen liian "hienoja" aika useinkin. Jarkko Hurme tuli hienosti sisään ja Veikkausliigapelaajalta kyllä kelpo ottelut. Kappe Hämäläinen on ihan asiallinen maajoukkuepelaaja ja kehittynyt vuosien varrella.
Sen sijaan vaikkapa hyökkääjien tilanne on aika lohduton. Teemu Pukki pärjää näissä peleissä, kun saa tietyntyyppisiä tilanteita mutta esimerkiksi Timo Furuholm oli käsittämättömän heikko. Miklu Forssell on tällä hetkellä hänkin vain hätävara parhaimmillaan ja Joel Pohjanpalot ja muut saanevat odotella vielä ainakin pari vuotta.
Joten hyvää ja huonoa mahtui näihin matseihin. Hyvänä pidän ehdottomasti järjen mukaantuloa ja kaikenlaisen haihattelun lopettamista. Bussia vain kehiin ja siitä lähdetään rakentamaan eteenpäin. Nyt on edessä kaksi jättimäisen pahaa peliä, taatusti läksynsä tehnyt Espanja ja aina paha Ranska (joka tulee olemaan aivan eri joukkue kotonaan). Siksi on hyvä, että kollektiivi toimii edes puoliksi.
PS. U21-maajoukkue onnistui räpeltämään kotikentällä johtonsa itselleen Liettualle, joten eipä tässä fanfaareja soitella vieläkään. Toivottavasti sielläkin otetaan askeleet realismin suuntaan ja sitä kautta yhtenäistetään pelitapaa A-maajoukkueen kanssa.