Toki on totta että vuosituhannen alkuvuosina useissa läntisen Euroopan NATOon kuuluvassa maassa ajettiin puolustusbudjetteja alas ja luovuttiin asevelvollisuusarmeijasta, mutta ihan sama tehtiin kyllä Suomen tavoin itsetuhoisen liittoutumattomuuden ilosanomaa levittäneessä Ruotsissakin. Siinä ei ollut mitään merkitystä sillä että oliko vai eikö ollut NATOssa, vaan sillä että kuviteltiin jämäneukkulan muuttuvan jollain ilveellä demokraattiseksi valtioksi mikä toimisi yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Juuri näin. Varsinkin -95 jälkeen monet Euroopan maat ajattelivat, että sodat Euroopassa ovat ohi, ja Euroopan turvallisuutta ylläpidetään operaatioilla "juurialueilla" eli kitkemällä terrorismia sen syntyalueilla. Siksi monet maat alkoivat panostaa liikkuvaan kalustoon sen sijaan, että olisivat valmistautuneet maasotaan omalla maaperällään.
Sitten on tietysti maita kuten Viro, jonka väestöpohja ei vain anna periksi sille, että se voisi varustaa armeijan 150-miljoonaista valtiota vastaan. Natossa Viron on haluttu enemmän rakentavan pohjia taistelemiselle kuin itse joukkoja. Se voi nyt muuttua, tai toivon mukaan muuttuukin jonkin verran Baltian maissa. Isoihin muutoksiin en silti niiden suhteen jaksa uskoa realiteettien takia.
[Venäjä] Sotilaallisesti rampa ankka ja nykyaikaista kalustoa vastaan ottaisi turpaan lopulta Suomeltakin, mutta ehtisi raiskata ihan helvetisti vähintään infraa, minkä lisäksi onnessaan pommittaisi kaikkia siviilikeskittymiä mihin yltäisi terrorisointivehkeillään.
Liittoutumattoman Suomen ongelma on sama kuin Ukrainalla - ydinaseilla pelottelemalla Venäjä pystyy pitämään muut erossa erillissodastaan. Liittoutumattomana Suomen ongelma on myös sillä tavalla sama, että (kuten historiassakin on nähty) sota on hyvin kuluttavaa. Mitä enemmän tulta saa eteen ja tukea taakse, sen vähemmillä tappioilla selviää, oli se tuli, tuki ja tulituki omaa tai vierasta. Minusta on jopa Suomen velvollisuus kansalaisiaan ja asevelvollisiaan kohtaan koettaa hankkia tukea taakse niin paljon kuin sitä on saatavilla.
Kukaan ei voi tietää, paljonko sitä vierasta tukea oikeasti tulisi, koska on mahdotonta ennustaa, millaisessa tilanteessa Suomi olisi sodassa. Mutta aivan kuten Ukraina nyt, niin kyllä Suomikin ottaisi vastaan ihan kaiken sen avun, mitä se vain irti saa. Ihan kuten Talvisodassakin. Nyt rauhan aikana on parasta koettaa lujittaa suhteita ja hankkia sopimuksia sen mitä vain pystytään, ja toivotaan, ettei niihin tarvitse koskaan turvautua.
Suomi kykenee puolustautumaan liittoutumattakin, liittoutuneena ei todennäköisesti tarvitse ja jos tarvitsee niin pystyy puolustautumisen lisäksi myös voittamaan, vieläpä olemattomin omin menetyksin verrattuna siihen itsetuhoisesti liittoutumattomana puolustautumiseen.
Näinpä.
