Suomen ja suomalaisten kannattaa pitää mielessä se, että jos Pohjois-Euroopassa soditaan, niin taistelutantereena on mitä todennäköisimmin Suomi kuten kautta aikain ennenkin. Nato ei muuta sitä asiaa, vaikka sodan aloittamisen kynnystä voi nostaakin.
Perinteisesti luotan kaikkein eniten Ruotsin apuun, koska sillä on ihan omat intressit pitää sota Suomen puolella eikä päästää sitä leviämään omille mailleen. Näin on ollut ennenkin. Ruotsi tarvitsee vain riittävän lujan legitiimin syyn, sellaisen, jota ei kovin helpolla maailmanpoliittisella väännöllä pysty kiertämään. Myös Norjan apuun luotan tavanomaista enemmän, kunhan sillä on legitiimi syy osallistua sotaan.
Suomen omissa intresseissä on pitää Baltian maat itsenäisinä, koska muussa tapauksessa se vaarantaisi Suomen tärkeimmän huoltoreitin. Sodassa Suomen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Itämeri on auki about Turun seudulle saakka. Se toteutuu niin kauan, kun sekä Etelä-Ruotsin että Baltian maiden rannikolla on riittävästi meritorjuntaohjuksia.
Näistä syistä itse näen, että Suomen puolustus ei ole pelkästään Suomen omissa käsissä eikä omalla maa-alueella. Naton sijaan tai sen rinnalle minulle kyllä kelpaa myös yhteis-pohjoismainen puolustus (Nordefco), sekä yhteinen puolustus Baltian maiden, Puolan ja toivon mukaan Saksan kanssa (JEF) pitämään Itämeri avoinna.
Lisäys: Ja sanotaan vielä niin, että Saksalle ja Ranskalle on itselleen ihan riittävän tärkeää se, että jos Suomen lähialueilla soditaan, niin sota ei pääse leviämään Saksaan ja Ranskaan saakka. Kyllä niilläkin on ihan omat intressinsä pitää huolta siitä, että Venäjän mahdolliset pohjoisesta tulevat aggressiot torpataan jo Suomessa tai Baltian maissa, myös näitä maita sotilaallisesti avustamalla.
Yhdysvaltain tuki voi loppua poliitikkojen päätöksellä, mutta lähialueen tuen uskon säilyvän pidempään kuin mitä Nato tulee säilymään. Sen verran samassa veneessä ollaan, ettei oikein ole varaa heittää toista bussin alle, siinä saattaa itselle käydä köpösti.