Niin, onko se trauma ajasta, kun on jääty liittoutuminen ulkopuolelle vai tosiasioiden tunnustamista; meillä on itänaapuri, joka on hyökännyt naapurimaan kimppuun, rikkoo lähes kaikkia kv. sopimuksia ja sääntöjä ja jolle emme yksin pärjäisi. Sanoisin, että kyse on hyvin pitkälle tosiasioiden tunnustamisesta. Ei niin moni, jopa kovakin Nato-jäsenyyden vastustaja, olisi kääntänyt näin nopeasti kelkkaansa, jos kyse olisi lähinnä vain jostain traumasta. Ilman mitään sotapsykoosia on tunnustettava, että nyt on oikeasti tosi kyseessä ja Venäjän hyökkäys on mahdollinen. Nyt on haettava turvaa.Mielestäni Sanna Ukkolalla on pointti siinä, että kansakunnan mielipideilmasto seilaa vähän ääripäästä toiseen yhden totuuden mallia. Kansakunnan trauma ajasta länsiliittoumien ulkopuolella selvästi näkyy ja tuntuu paikoin kuumana käyvinä pyrkimyksinä murentaa vastalinjoja, mutta Ukkola tekee kyllä virheen siinä, että hän ikäänkuin asettautuu puolustamaan Tuomiojan paikoin erittäin heikkoa ja ala-arvoista artikulaatiota Nato-kritiikissään. Tuomioja käyttäytyy lausunnoissaan juuri kuten voimakkaasti poteroonsa asennoitunut nettikeskustelija. Välillä tulee se sovitteleva ja realistinen poliitikon näkemys, mutta sitten se kiukku ja harmistus puskee sieltä kuitenkin lopulta läpi sillä seurauksella, että tulee näitä hyökkääviä ja lapsellisia rimanalituksia.
Pelikiellon paikka olisi Erkille.
Viimeksi muokattu: