"Politiikka on suuria tavoitteita ja niiden saavuttamista, mutta enimmäkseen päälle kaatuvien ongelmien hoitamista". - Martti Häikiö
Nyt on vain yksinkertaisesti kaatunut päälle Suomen turvallisuus-haasteen hoitaminen. Taustalla viedään kuitenkin koko ajan eteenpäin myös suuria tavoitteita.
Tosin Suomen Nato-jäsenyys menee molempiin koreihin. Osalle kyseessä olisi suuren tavoitteen saavuttaminen, lähinnä kokoomuslaisille. Suurelle osalle kyse olisi lähinnä päälle kaatuvan ongelman hoitamisesta, kuten demarit, keskustalaiset ja vihreät. Paradoksaalisesti kokoomuksen yksi suurimmista tavoitteista on toteutumassa punamultavihreän-hallituksen toimesta ja sen itse ollessa oppositiossa (toki kokoomuslaisen presidentin aikana). Vähän sama juttu kun samainen hallitus toteutti alkukaudestaan persujen unelman rajojen sulkemisesta. Politiikka on ihmeellinen, monesti humoristinen maailma.
Joka tapauksessa mielenkiintoista tulee olemaan se, että jos ja kun Natoon mennään, ja se tehdään vain vähemmistön (kokoomus ja rkp) suurena unelmana, millaista tulisi jatkossa olemaan Suomen Nato-politiikkaa? Sitä kun tulisivat jatkossa määrittelemään pitkälti myös ne tahot, joiden suurena unelmana ei ole missään vaiheessa siintänyt Nato-jäsenyys. Kyseessä on vähän sama haaste, kun kepu ja persut laitetaan määrittelemään Suomen EU-linjoja.
Haastetta lisää se, että tätä keskustelua Suomen Nato-politiikasta ei ehditä juuri käymään, koska nyt se vähäinenkin aika kuluu hyvin pitkälti siihen keskusteluun, että pitäisikö Natoon ylipäänsä liittyä vai ei. Toki keskustelu Nato-politiikasta käynnistyy jo siinä vaiheessa, kun hakumus on jätetty. Silti siitä eittämättä tulee semmonen fiilis, että Suomi on 'yhtäkkiä' Natossa ja vasta sitten pohditaan, että mitäs täällä nyt sitten pitäisi tehdä?