Maalailet tässä isoja uhkakuvia esimerkiksi Kiinan taholta, mutta samalla mietit olisiko Suomelle hyvä olla liittoutumaton tällaisessa globaalissa tilanteessa. Eikö tämä nimenomaan olisi tärkeä syy liittyä NATOon? Me olisimme mahdollisen Kiina+Venäjä akselin reunavaltio ja ainoa liittoutumaton. Minkälaisen positiivisen liikkumavaran tämä meille tarjoaisi?
Yksi syy koko liittoutumiselle Suomen kannalta on se, että me emme globaalissa kriisitilanteessa jää yksin. Samalla liittoumassa on mukana kaikki lähialueen valtiot, joiden kanssa voimme sen sisällä rakentaa yhteistyötä. Ylempänä jo todettiin, etteivät nämä maat NATOn sisältä voi liittoutua esimerkiksi Suomen kanssa. Toisaalta jos tämä järjestelmä joskus romahtaa, niin tuollaisella Baltian+Pohjoismaat liitolla olisi mahdollisuus jatkaa keskinäistä toimintaa.
On sanomatta selvää, ettei suhteet Venäjään palaudu ihan lähivuosina entiselleen, jos koskaan. Lisäksi voit olla myös melkoisen varma, että poliittinen järjestelmä ei Kiinassa tule muuttumaan ja hankala kuvitella, että me vapaaehtoisesti haluaisimme liittoutua Kiinan kanssa. Yhteisiä arvoja ei ole, eikä mitään mahdollisuutta sopia Suomea hyödyttäviä tai sen liikkumatilaa lisääviä sopimuksia.
Amerikka voi taantua, mutta Kiina ja Venäjä ovat jo taantuneet, eivätkä tule kurssiaan muuttamaan. Tällöin on paras toimia siinä yhteisessä liittoumassa mikä on tarjolla ja jossa on kaikki muut Euroopan valtiot paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Mun ynseyteni Natoa kohtaan johtuu siitä, että kansainvälisessä politiikassa etenkin kriisitilanteissa muutokset on niin nopeita, että se mikä eilen tuntui hyvältä voi huomenna olla rasite. Näin kävi Suomen edellisessä sotilasliitossa. Toiseksi, en haluaisi olla mukana oikein missään USA:n johtamassa koalitiossa. USA:n maine mailmanpoliisina tuntuu jännitteinä joka puolella maailmaa, ja siitä Nato-liittolaiset saavat osansa. Jos ja kun kaikki EU-maat ovat myös Naton jäseniä, kasvaa USA:n vaikutusvalta EU:n sisällä entisestään, ja sitä en välttämättä pidä oikein hyvänä asiana. Kolmanneksi, itäraja on nyt hiljaisempi kuin kolmeen vuosikymmeneen. Satunnaiset lentokoneilla tehdyt rajaloukkaukset koittaa kertoa, että kyllä siellä kotona ollaan, mutta ei siellä juuri ketään ole. Kalusto ja miehet on Ukrainan rajalla. Siksi mun on vaikea sisäistää tätä kiirettä, jolla ollaan tekemässä helvetin isoa päätöstä. Suomen Nato-jäsenyys pakottaa Putinin lunastamaan uhkauksensa. Reaktio voi olla pelkkää tuhinaa sieraimista, mutta myös jotain muutakin. No se nähdään pian.
Nato-ynseyteeni vaikuttaa sekin, että miksi vasemmisto Suomessa on kääntänyt takkinsa asiassa näin äkkiä. Turvallisuustilanne on muttunut Euroopassa, mutta onko se sen uhkaavampi nyt kuin Krimin miehityksen aikaan? Mikä saa vasemmiston kääntämään takkinsa aiemmin hallituskysymykseksi asti nostetussa teemassa näin äkkiä? Ja luen myös demarit vasemmistoon. Nähdäänkö Nato noissa puolueissa suojana, jonka varjolla voidaan leikata kotimaiseen maanpuolustuksen tarkoitettuja varoja muuhun kaikkeen hyvään, kuten monessa Euroopan maassa on käynyt? Oma maanpuolustus on kaiken kivijalka, ja kaikki sitä nakertavat toimet rikos. Miksi nyt on hirveä kiire Natoon? Ymmärrän oikein hyvin sen houkuttavuuden, mutta onko asioita pohdittu läheskään loppuun asti, mitä kaikkea tuo päätös pitää sisällään. Nyt tullut puolustusselonteko ei niihin kysymyksiin ottanut kantaa millään tavalla. Mutta ilmaisia lounaita ei ole ollut, eikä tule olemaan. Siitä voi olla varma.
Suhteet Venäjään. Sanomattakin selvää on, että Putinin Venäjä ei tule nauttimaan mitään luottamusta. En sano koskaan, enkä ikinä, koska ne on liian pitkiä aikajaksoja kuolevaisen käsitettäväksi. Mutta uskon vahvasti, ettei Putin ole ikuinen. Neuvostoliittokin kaatui, joten ei Venäjänkään meno entisellään mikään itsestään selvyys ole. Entäpä jos Putinin jälkeen tuleekin Jeltsin II, joka haluaa viedä maansa länsimaiseen demokratiaan? Nyt ajatus tuntuu tietenkin hyvin kaukaiselta, mutta marraskuussa -89 aloitettiin Berliinin-muurin murtaminen, ja joulukuussa -91 lakkasi Neuvostoliitto olemassa olonsa. Isoja asioita tapahtui aika lyhyessä ajassa. Jos Venäjä saa johtajakseen uudistajan, niin silloin Suomen pitäisi olla ensimmäisenä jonossa hyödyntämässä maantiedettä ja vanhoja suhteitaan kaupanteossa. Nyt se ei ole mahdollista, mutta ehkä joku päivä on. Ennen kuin ikuisuus päättyy.
Kiinan taantumisesta puhuminen ei uppoa minuun. Se kasvaa taloudellisesti huimaa vauhtia, sen vaikutusvalta ympäri maailmaa samassa suhteessa. Länsi on todella riippuvainen Kiinan toimittamista hyödykkeistä, ja lännen talous sakkaa samana päivänä kun Kiinassa päätetään, ettei viedä enää mitään mihinkään. Tästä oli selvänä näyttönä koronan aikaiset kuljetusongelmat, joiden vaikutus talouteen ei poistu vielä pariin vuoteen.