Joillain toki lyö vähän yli, ja mediassa äänekkäimmät ovat tietysti yliedustettuna. Itse koetan pidättäytyä noiden putinisti-leimojen käytöstä, vaikka itseä on haitannut menneillä vuosilla ja vuosikymmenillä se, että oma Nato-myönteisyyteni on leimattu "Nato-kiimaksi" ja "sotahulluudeksi".
Nato ei tietenkään ole ongelmaton. Tässä ketjussa olen useampaankin otteeseen spekuloinut sillä, mitä voisi tapahtua, jos Nato hajoaisi. Kuten niissä spekulaatioissa olen sanonut, niin tällä hetkellä Nato on minusta Suomelle kaikkein paras vaihtoehto pitkälle tulevaisuuteen - varsinkin Ruotsin liittyessä - koska silloin voitaisiin oikeasti kehittää pohjoismaista puolustusta Nordefco:n parissa (siitä tulisi tavallaan Naton alajaosto). Nyt tällä hetkellähän ongelma on se, että Tanska ja Norja kuitenkin priorisoivat lopulta Naton ratkaisut Nordefco:n yläpuolelle. Toinen Suomelle merkittävä tekijä Natossa olisi se, että olisimme samassa liitossa muiden Itämeren demokratioiden kanssa: sekin todennäköisesti kestäisi myös Naton hajoamisen.
Natolla ja EU:lla on joitain eroja. EU:ssa päätöksenteko on demokraattisempi, äänivalta tulee pitkälti väestömäärän perusteella ja mailla on painoarvoa niiden talouden koon perusteella. Nato on sotilasliitto, jossa maan painoarvo määräytyy sen perusteella, millaisen kontribuution se tuo Naton yhteiseen puolustukseen. Natolla on valmis komentorakennelma ja se tekee ja ylläpitää suunnitelmia jäsenmaidensa puolustuksesta, jotka voidaan ottaa käyttöön sillä hetkellä kun niitä tarvitaan.
Esimerkiksi siis Unkarin tapauksessa monien arvio on se, että sen oma turvallisuus on sen verran riippuvainen esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kontribuutiosta, ettei se ala näiden maiden tahtoa vastaan mielellään toimimaan edes poliittisista syistä. Natossa on tietysti oma poliittinen vääntönsä ja omat kuppikuntansa, mutta sen päätöksenteko ei ole samalla tavalla sidoksissa poliittisiin virtauksiin tai kauppasuhteisiin.
Nato-maiden keskimäärin myönteinen kanta Suomen ja Ruotsin jäsenyyteen johtuu siitä, että näillä mailla arvioidaan olevan merkittävää annettavaa alueellaan olevien jäsenmaiden turvallisuudelle. Molemmissa maissa tämä tarkoittaa ensisijaisesti Itämeren alueen meri- ja ilmavalvontaa ja -puolustusta.
Tuossa asiassa puhutaan siis siitä asiasta mihin viittaisin Unkarin tapauksessa: mikä on jäsenmaan kontribuutio puolustusliitolle? Suomen kontribuutiosta puhutaan varmaan lisää ja tarkemmin jäsenyysneuvotteluissa, mutta yleinen arvio on se, että Suomen tärkein tehtävä on puolustaa omaa maa-aluettaan sekä osallistua naapurimaidensa ilma- ja meripuolustukseen. Kaksi tärkeintä suuntaa ovat Itämeri ja arktinen alue.
Siitä on varmasti liittymisneuvotteluissa puhetta, että mikä on Suomen kontribuutio lähialueensa ulkopuolelle. Uskon, että tuo kontribuutio tulee rakentumaan jo olemassaolevan kriisinhallintamekanismin varaan eli siis valmiusjoukot ja nopean toiminnan joukot eli JEF- ja NRF-joukot. Olen aika lailla varma, että Suomen rooli näissä operaatioissa tulee jatkumaan aika samalla tavalla kuin tähänkin saakka, eli Suomelta voitaisiin saada lähialueen ulkopuoelle esim. raivaus- ja rakennuskalustoa ja -joukkoja.
Missään tapauksessa en usko, että Suomen oletetaan missään tilanteessa lähettävän isompia maajoukkoja muualle, koska hyvin todennäköisesti missä tahansa Eurooppaan kohdistuvassa hyökkäyksessä Suomen ensisijaisia tehtäviä olisi ylläpitää omalla alueellaan riittävää voimaa puolustamiseen. Suomella ei ole valtamerilaivastoa, joten Suomen anti Atlannin suuntaan jää väistämättä vähäisemmäksi kuin vaikkapa Norjalla tai Tanskalla. Suomella ei myöskään ole lentotukialuksia, joilla se voisi liikuttaa ilmavoimiaan esimerkiksi Välimerellä tapahtuvaan konfliktiin.
Nato-Suomella on mahdollisuus rakentaa oman alueensa puolustusyhteistyötä ja tätä asiaa ei kannata aliarvioida! Nato-Suomella voi olla suurikin painoarvo sen suhteen, että kuinka Pohjois-Euroopan puolustus rakennetaan.
Nato-Suomella on sitten tulevaisuudessa sananvaltaa uusiin jäsenmaihin, mutta oletus on se, että jos jäsenmaa ei ole Suomen lähialueelta, niin sanavalta on aika pieni. Suurin sanavalta on mailla, joilla on globaalia suorituskykyä (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska) sekä niillä mailla, joiden puolustussuunnitelmiin uusi jäsenmaa eniten vaikuttaa.
Tähän taisin tuossa jo vastata eli todennäköisimmin lähialueensa ulkopuolella Suomen kontribuutio Natolle perustuu jo olemassa oleviin nopean toiminnan joukkoihin sekä Suomen kriisinhallintamekanismeihin.
Nimenomaan!
