Olen sikäli samaa mieltä, että vaikka itse olen Nato- kannalla ollut jo pitkään, niin ei se optio politiikka Venäjän hyökkäykseen asti ole mitenkään epäonnistunutta ollut. Aika iisisti Venäjä oli Suomen kanssa. Pitävät meitä jo pysyvästi osana länttä, ja varmaan katsoivat itsekin hyötyvänsä, jos Suomea ei liikaa ahdistella. Toki kaikenlaista pientä kiusaa ja uhkailua harjoitettiin, jos ei oltu tyytyväisiä, mikä tietysti kertoo oikeastaan ihan paskoista suhteista loppujen lopuksi kuitenkin, kun annetaan jatkuvasti ymmärtää, että meillä menee hyvin kun ymmärrätte paikkanne.Tuo Patomäen edustama ajattelu oli relevanttia ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Olennaista on, että Venäjä reagoi voimakkaasti, kun sen etupiiriinsä katsoma maa liikkui länttä kohti. Krimin miehitys tapahtui, kun Venäjämielinen hallinto kumottiin. Nyt alkanut hyökkäys alkoi Ukrainan jätettyä Eu-hakemuksen ja ilmaistuaan halunsa liittyä NATOon.
Minusta on selvää, että jos Ukrainaa ei olisi, niin hyvinkin voimakkaat toimet olisivat voineet kohdistua Suomeen, jos olisimme NATOon hakeneet ennen nykyistä tilannetta. Sanoisin, että politiikamme on ollut pragmaattista ihan syystä. Arvioisin myös, että politiikamme on ollut onnistunutta.
Itse en ehkä kuitenkaan usko, että samanlaista tilannetta olisi Suomessa tullut. EU- jäsenyys on kaikesta huolimatta jo iso pidäke, ja sitten juuri tuo, että jos Ukrainan kohdalla oli vääriä käsityksiä Venäjä- sympatioista maassa, niin Suomen kohdalla ei voi olla. Tietävät hyvin, että jos voikin vallata, niin hallita ei voi. Ei enää koskaan. Ja kun tosiaan jo vahvasti länsimaana pitävät, niin se Nato ei propagandasta huolimatta ihan hirveästi muuta heidänkään kannalta.