Ymmärrän siis hyvin, miksi täällä iloitaan ja iloitsen suuresti itsekin. Täytyy kuitenkin koko ajan muistaa, että Nato-jäsenyys tuo myös omat velvoitteet liittoumaa kohtaan. Vastaavia velvoitteita meillä ei ole koskaan vielä ollut. Suomen kaltainen vastuuntuntoisen maan tulee ottaa ne vakavasti ja näin myös teemme. Juhlan jälkeen siis koittaa arki ja työ liittouman yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi. Se arki voi tuoda eteen vielä vaikka mitä haasteita, mutta parasta on, että emme ole enää yksin.
Meillä niitä haasteita - joissain uusissa jäsenmaissa esimerkiksi Afganistanin operaatiossa kuolleet ovat olleet valtava poliittinen kriisi! - onneksi ainakin näissä kaikkein karuimmissa asioissa hieman hälventää se, että Suomi on aina ollut aktiivinen YK:n rauhanturvahankkeissa, ja joitain suomalaisia on niissä menehtynytkin.
Silti se kerta, kun ensimmäinen suomalainen NATO-sotilas tulee sinkkiarkussa on kiinnostava tilanne debatteineen. Siihen on syytä jo valmistautua.
Eri ketjuun vastaus, koska ei oikein sovi ratifioinnin seurantaan.
Mielestäni on hyvä asia, että nyt Suomi todennäköisesti osallistuu monikansallisiin operaatioihin aktiivisemmin ja oikeasti sillä sotimispainotuksella. Eli siis jos johonkin lähdetään, lähdetään lähtökohtaisesti sotimaan. Rauhanturvaaminen tulee toki mukana, riippuen operaation luonteesta. Vaikka voikin kuulostaa härskiltä, niin mielestäni aktiivinen osallistuminen mahdollisiin sotatoimiin on hyvä keino ylläpitää sotilaallisia kykyjämme ja yhteistoimintaa muiden jäsenmaiden kanssa.
Suomen kontribuutio näissä operaatioissa olisi silti rajallinen, niin todennäköisesti näistä selvittäisiin vapaaehtoisesti lähtevien voimin(?). Kyssäri siksi, että taitaa meidän ammattisotilaat olla pitkälti aliupseereita ja upseereita. Mistä siis saadaan vapaaehtoisina ne sotamiehet? Sopimussotilailla kenties? Ensinnäkään reserviläisiä ei voi lähettää ulkomaille sotimaan ja toisekseen se olisi jossain määrin kyseenalainen ratkaisu, jos siis olisi ylipäänsä mahdollista. Onhan noista rauhanturvaoperaatioista varmasti kertynyt arvokasta tietoa ja osaamista, mutta itse sotilasoperaatioihin osallistuminen muuttanee tuon opin laatua enemmän siihen suuntaan, joka varsinaisesti hyödyttäisi myös siinä ikävässä tilanteessa, jossa Suomessa jouduttaisiin taistelemaan (toivottavasti ei ikinä). Tämän saatavan opin hinta voi sitten konkretisoitua tappioina, joka on sitten täälläkin vain käsiteltävä. Mutta ikävä kyllä, vaikka harjoittelu on ehdottoman tärkeää ja hyödyllistä, ei mikään silti korvaa aitoa tilannetta, eli sotimista. Parempi vain, että nuo sodat käydään jossain Jumalan selän takana, kuin täällä koti-Suomessa.
On myös todettava, että aika hiljaistahan juuri tällä hetkellä on NATO:n operaatioiden kannalta maailmalla, juu on pientä presenssiä siellä täällä, mutta mitään vähänkään merkittävämpää ei juuri nyt ole meneillään (saa korjata, jos olen väärässä). Lähi-Itään tuskin Jenkit, tai kukaan muukaan kovin herkästi uudelleen koskee, Iran lienee hyvin hyvin epätodennäköinen kohde ja todennäköisesti enempi amerikkalaisten oma operaatio, jos ylipäänsä mitään tapahtuu. Ukrainaa nyt toki sietäisikin mennä auttamaan, jotta terroristinen raiskausmurhailu loppuisi, mutta tuossa tilanteessa Suomen lienee vain tärkeämpää varmistaa omat alueensa, onhan vihollinen suoraan naapurissamme. Tosin taitaapi Ukraina joutua selviämään yksinään (mittavan ase-avun turvin toki), ei NATO enää tähän nykyiseen sotaan fyysisesti tule sekaantumaan, se olisi sen jo tehnyt, jos olisi ollut tehdäkseen. Kaippa jonkinlaisen tilanteen poikasen aktivoituminen Bosnia-Serbia akselilla on myös mahdollinen.
Taiwanin tilanteen eskaloituminen lienee melkein se kaikista mahdollisin skenaario, jos sekään. Miten mahtaisi tuossa tilanteessa olla, olisiko NATO-operaatio, vai enempi asianosaisten, eli joku USA + Japani + Australia + Taiwan koalitio? Mikäänhän ei kaiketi estäisi NATO:a sekaantumasta, onhan Taiwankin kravun kääntöpiirin pohjoispuolella. Ja mielestäni Kiinan mahdollisen hyökkäyksen pitäisi koskettaa koko NATO:a. Jos ei minkään muun takia, niin siksi, että tuhoamalla ja alistamalla Taiwan saadaan maailman elektroniikkamarkkinat totaalisen sekaisin ja pitkäksi aikaa. Ottaen huomioon miten tärkeää elektroniikka nykyään on, Taiwanin roolia maailmassa mielestäni vähätellään. Jos maa, joka tuottaa noin 90 % maailman mikrosiruista tuhotaan, tai alistetaan meille vihamielisen maan alaisuuteen, olemme kusessa.
www.is.fi
