Turkin ulkoministeri toistaa maansa pahastumisen PKK:n tukemisesta, mutta korostaa ettei syytös koske Suomea. Kuitenkin YLE uutisoi ja hämmentää, että Turkki viittaa tällä myös Suomeen. Lööppilehdistö on myös nyt keksinyt, että ratifiointiprosessin vastustajilla saadaan nyt luotua pelon ilmapiiriä ja sitä kautta klikkauksia. Iltalehti on kaivanut USA:ta myöten etusivulle potentiaalisia änkyröitä, hohhoijaa.
Eli suosittelen pientä uutistaukoa itse kullekin, kun oman koirat hybridivaikuttaa.
Heheh, joo. Itsekin tässä Suomen Nato-prosessissa olen huomannut, että lehdistö todella mielellään nostaa pintaan ne pahimmat skenaariot: Venäjä tulee rytinällä Suomeen, jäsenmaat eivät hyväksy meitä yms.
Itseäni tämä ei kylläkään ahdista, mulla on itsellä aika suuri sisäinen varmuus asiasta. Joitain epävarmuuskausia tähän 30-35 vuoteen mahtuu, mutta isojen Nato-maiden kiinnostus Suomen liittymiseen on niin pitkäaikaista, etten todellakaan jaksa uskoa, etteikö se tapahtuisi, kun sitä halutaan. Ei varsinkaan silloin, jos koko Pohjola saadaan kertalaakista Natoon.
- - -
Sen sijaan seuraan tuota uutisointia mielenkiinnosta. On ihan kiva esimerkiksi tässä ratifiointiprosessissa oppia tuntemaan Euroopan maita, niiden poliittisia järjestelmiä ja keulakuvia. Kuka olisi osannut sijoittaa kartalle Mariupolia, Harkovaa, Lviviä tai Khersonia ennen Ukrainan sotaa? Kuka olisi tiennyt Harkovan ja Belgrodin välimatkan ennen Ukrainan sotaa?
Tässä olisi tarjolla sellainen luokkaa 6-12 kk "TV-sarja", jossa jakso kerrallaan tiputetaan ajankohtaista tietoa Euroopan maiden suhteista Pohjoismaihin, heidän omia sisäpoliittisia vääntöjään ja hallinnon rakennetta, ja keskinäistä dynamiikkaa - epäilen nimittäin, että saatamme nähdä myös sen kaltaista lobbausta, jossa johonkin ryhmään kuuluvaa maata taivutellaan.
Mitähän poimintoja sieltä voisi ottaa? Baltian maiden ryhmä on kiinnostava, mutta nyt lähtökohtaisesti voi käydä niin, että se ryhmä on liian yksimielinen "Pohjolan fuusiossa", varsinkin kun kaikki ovat EU-maita. Tässä ryhmässä kiinnostavaa on se, että heidän intressinsä ovat todella lähellä Suomen intressejä, eli siis se kuuluisa "Venäjä, Venäjä, Venäjä" -mantra. Jos on niin kuin oletan, niin aina ärhäkkä Viro saattaa prosessin aikana avata sanaista arkkuaan mahdollisesti epäröiviä Nato-liittolaisia kohtaan.
Seuraava kiinnostava ryhmä on Visegrad-ryhmä eli Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari. Visegrad-ryhmä ei ole nyt tällä hetkellä niin yhtenäinen kuin se on ollut (koska Unkari ei halua osallistua Ukrainan sotaan), mutta toisaalta joukon änkyrä (Unkari) on oman käsitykseni mukaan kuitenkin suht Suomi-myönteinen. "Pohjolan fuusion" osalta tässä kuitenkin suurin sanavalta on Puolalla. Puolalta tippuisi harteilta isoja vastuita, jos Ruotsi ja Suomi olisivat jäsenenä. Kaikki Visegrad-maat ovat EU-maita.
Naton 30 jäsenmaasta 21 on EU-maita. Näistä maista mahdolliset kitkat ovat jo tiedossa ja niitä varmaan selvitetään ensisijaisesti kuitenkin EU:ssa. Jotenkin vähän vaikea nähdä sellaista tilannetta, että toinen EU-maa käyttäisi Natoa kiristysvälineenä EU-asioissa. Jos sellaista tapahtuu, niin se on todella mielenkiintoista. Se ei ole poissuljettua, mutta sattuessaan mielenkiintoista.
Naton yhdeksän ei-EU-maata ovat Britannia, Islanti, Kanada, Norja, Yhdysvallat, Turkki, Albania, Montenegro ja Pohjois-Makedonia. Seurantaketjun kannalta lasken näistä saman tien pois Britannian, Islannin, Kanadan, Norjan ja Yhdysvallat - olisi todella hämmentävää kuulla minkäänlaisia uutisia näistä maista ratifiointiprosessin aikana.
Jäljelle jää siis ihan kiinnostava porukka: Turkki, Albania, Montenegro ja Pohjois-Makedonia. Näistä kaikki ovat Euroopan maita ja käsittääkseni kaikilla on hinkua EU:hun. Turkista olemmekin jo kuulleet, ja jään jännityksellä odottamaan, mitä kaikkea lopuista kolmesta tulemme kuulemaan. Sekin on jännittävää, jos näissä maissa ratifiointi sujuu ilman uutisia.