Toivottavasti kyse on vain siitä. Toinen mahdollinen vaihtoehtohan on että P on luvannut jotain, mistä ei voi kieltäytyä.
Oma vakaa uskoni on se, että kyse on kaupankäynnistä, poliittisesta (esim. PKK) tai taloudellisesta. Oma vahva uskoni on se, että taustalla on kärjistämässä myös sisäpoliittinen kriisi.
Olen tässä ketjussa aika usein koettanut sanoa sitä, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden kannalta on todella tärkeää, että miten lähimaat ja isot maat kokevat realiteetit. Yhdysvaltojen nopea reagointi "Erdogan-kriisiin" kertoo minusta asian tärkeydestä. Minusta kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, mitä kautta Yhdysvallat lähtee asiaa selvittämään: Turkin armeija.
Natolla on vahvat poliittiset ulottuvuudet, mutta perimmältään se on silti sotilasliitto. Jäsenyys ratkeaa lopulta sotilaallisten tekijöiden pohjalta. Tältä puolelta Suomi ja Ruotsi ovat omalle alueelleen kultakimpaleita. Uskon, että Turkkia pitää jonkun verran voidella, mutta joka tapauksessa ydinkysymys on se, aikooko Turkki toimia Naton (liittolaistensa) vahvistamiseksi vai sen heikentämiseksi. Jos se aikoo toimia Naton intressejä vastaan vaikkapa Putinin lupausten vuoksi, niin, no, se on sitten jo syvemmän kriisin paikka.
Nyt on alkamassa iso Nato-viikonloppu: Suomessa ja Ruotsissa demarit muodostavat kantansa - Erdoganin avautuminen tuli tässä mielessä todella ikävään saumaan ja luulen, että Turkki saa asiasta kuulla. Berliinissä on Naton ulkoministereiden kokous, jossa on mukana myös Suomi ja Ruotsi. Tässäkin on muuten todella, todella painava merkki Suomen ja Ruotsin merkityksestä Naton jäsenmaille: molemmat maat otettiin Natoon epävirallisesti mukaan heti, kun maailmalla "räjähti" - se, että tositilanteessa näitä maita halutaan mukaan kertoo omaa kieltään.
Media jo virittelee Nato-viikonloppua. Sekalaista uutisvirtaa:
- - -
Marin on kertonut omia mietteitään HS:lle, josta on uutisoitu myös muissa medioissa:
SDP:n odotetaan muuttavan Nato-kantaansa puoluevaltuuston kokouksessa tänään.
yle.fi
Marin kertoo oman Nato-kantansa muuttuneen pääministeriaikana: "Kantani muuttumiseen vaikutti ennen muuta sen näkeminen, kuinka tiivistä yhteistyötä puolustuksen puolella monet EU-maat tekevät Naton puitteissa" - olen pitänyt tästä matalaa profiilia, koska en ole löytänyt asialle vahvistusta, mutta kyllä, uskon todellakin siihen, että Suomi ja Ruotsi ovat EU:ssa "paitsiossa", kun Euroopan turvallisuudesta keskustellaan. Asia vaatii minusta korjausliikkeitä.
- - -
IS on tehnyt pienen jutun Itämeren alueesta:
Maanpuolustuskorkeakoulun merisotaopin pääopettajan, komentaja Iiro Penttilän mukaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekisi Itämerestä Naton sisämeren. Se asettaisi Venäjän hyvin ahtaalle.
www.is.fi
On hyvä, että media vihdoin ja viimein käsittelee tätäkin puolta, mutta itse juttu on minusta ohut. Minusta se ei yllä millään tasolla laadultaan esimerkiksi tässä ketjussa esitettyihin analyyseihin.
- - -
Suomesta ja Suomen armeijasta on tehty juttuja maailmalla:
Suomen armeijaa ylistetään muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltojen medioissa.
www.iltalehti.fi
Tällaisia juttuja Suomi ja Ruotsi tarvitsevat mielestäni lisää. Kun ajatellaan ratifiointiprosessia, niin minusta on tärkeää tuoda esille nimenomaan tätä sotilaallista ulottuvuutta. Toivon, että Suomen ja Ruotsin kampanjat tuovat tätä esille monitahoisesti. Uskon, että maat saavat houkuteltua tähän mukaan liittolaisia muista Pohjoismaista ja Baltian maista.
Mediatyötä kannattaa minusta koristella myös muulla aineksella, mutta tärkeä sanoma Nato-maihin vietäväksi olisi kertoa sotilaallisesti vahvoista, yhteistyökykyisistä, vakaista ja luotettavista maista. Pelkästään järkisyyt ovat kyllä jäsenyyden puolella, mutta ne järkisyyt kannattaa tuoda esille, ja vahvistaa signaalia eri tavoin esimerkiksi yleisen yhteistyökyvyn ja luotettavuuden osalta. EU-mailla on tästä toki jo omakohtaista kokemusta.