Epäjärjestyksessä:
Itse olen kansallisen puolustuskyvyn kannattaja. Kannatan myös sotilaallista liittoutumista.
Niin minäkin.
Mutta siitä en ole vakuuttunut, että Nato on ainoa/paras vaihtoehto. Isoissa organisaatioissa on aina enemmän/suurempia näkemyseroja. Mä uskon siihen, että kun on tarpeeksi tahtoa ja voimaa, niin ei tarvii kerjäillä apuja muilta.
Minä puolestani uskon, että vaikka perusta on oma tahto ja voima, niin sodassa ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin "liian paljon tulivoimaa". Mitä enemmän saa tukea taakseen ja tulta eteensä, sen enemmän se tositilanteessa säästää suomalaisten verta, ja sitä korkeammaksi se nostaa kynnyksen edes aloittaa sotaa.
Nato ei sinänsä ole minusta ideaali Suomelle, mutta se silti pitää sisällään elementtejä, jotka minusta ovat ideaaleja. Natossa ovat mukana jo Suomea ja Ruotsia lukuunottamatta muut Pohjoismaat ja Itämeren maat. Nämä ovat minusta ensiarvoisen tärkeitä liittolaisia, koska nämä maat jakavat samat turvallisuusintressit.
Minusta samoin on aika ideaalia, että Suomi on liittolaisena sellaisten sotilaallisesti vahvojen tahojen kanssa, jotka myös uskaltavat käyttää voimaansa liittolaistensa puolustamiseksi. Tällaisia maita ovat tällä hetkellä UK ja USA. Kuten selonteossa todetaan, niin Suomen yksi vaihtoehto olisi lujittaa kahdenkeskistä puolustusyhteistyötä USA:n kanssa, mutta Natossa se tulee ikään kuin kaupantekijäisenä.
Natossa tulee sitten kylkiäisenä mukana Välimeren aluetta, joka ei ole meille sotilaallisesti kovin relevantti. Mutta koska nämä maat ovat suurimmaksi osaksi Euroopan maita ja EU-maita, niin hyväksyttäkööt mukaan kylkiäisenä.
Ukraina on pyytänyt aseistusta. Nyt sinne on toimitettu järeää tykistöä, panssarivaunuja, ja kokonaisia ohjusjärjestelmiä, ja jos tiedot helikoptereiden ja 20 hävittäjän ilmestymisestä lentovahvuuteen pitävät paikkansa, niin roinapuoli on kuosissa. Viime päivinä ei ole kuulunut vetoomuksia aseavun lisäämisestä. Ilmatilan sulkemista on pyydetty, mutta se on moniongelmainen kansainvälinen kipupiste, eikä siihen ole myönnytty. Jos suorana sotilaallisena apuna tarkoitat muista maista tulevia joukkoja, niin Ukraina julkisti sodan alkaessa omilla sivuillaan
vetoomuksen vapaaehtoisten liittymisestä Ukrainan puolustusvoimiin. Nyt tuo vetoomus on poistettu. On arvioitu, että yli 20 000 henkilöä olisi Ukrainan ulkopuolelta tullut maahan erilaisiin sotilastehtäviin. Humanitaarinen sakki erikseen. Aseavun todellista määrää on mahdotonta arvioida, koska lähettävät maat eivät julkista tietoja. Jossain vilahti luku, että panssarintorjuntaohjuksia olisi lähetetty 70000kpl mikä on järjetön luku. Nyt en löytänyt vahvistusta. Mutta jos katsoo rahassa myönnettyjä apuja, niin puhutaan
todella järkyttävistä summista. Ja nyt täytyy muistaa, että puhutaan maasta, joka ei kuulu Natoon, ei edes EU:n. Sota on kallista, mutta fyrkkaa siihen tuntuu löytyvän. Eli koen Ukrainan saaneen kutakuinkin sen avun, mitä ovat pyytäneet poislukien lentokielto. Lopputuloksena Venäjän vetäytyminen ja sodan paikallaanpolkeminen juuri nyt. Uudelleen ryhmitetty hyökkäys on pysäytetty.
Tästä olen samaa mieltä. Mutta Ukrainan saama apu on minusta poikkeuksellista. Itse kyllä haluaisin varmistaa avun saamisen sotatilanteessa. Uskon, että pelkästään EU-jäsenyys toisi Suomelle materiaalista apua sotatilanteessa, ja uskon, että se olisi käytännössä automaatio, josta ei tarvisi EU-maiden hallinnossa keskustella.
Se, mitä minusta Nato toisi tullessaan, mitä Ukrainalla ei ole, on mm.
1) Apu ilmatilan hallintaan: Hävittäjiä on vaikeampi antaa materiaaliapuna, koska ne vaativat yleensä mukanaan myös lentäjät sekä tukijärjestelmät. Ilmatilan sulkeminen johtaisi Naton ja Venäjän suoraan kontaktiin. Jos Suomi olisi Nato-maa, niin jo pelkästään hyökkäys Suomeen johtaisi suoraan kontaktiin, jolloin avun saaminen ilmatilan puolustamiseen olisi automaatio.
2) Apu merialueen auki pitämiseen: Kuten ilmatilan kanssa, Nato on ollut haluton auttamaan merialueiden auki pitämisessä, koska se tarkoittaisi omien laivojen käyttöä miehistöineen ja suoraa kontaktia Venäjän kanssa.
3) Kehittyneet asejärjestelmät: Ukrainalle on koetettu ensisijaisesti antaa sellaisia aseita, joita heillä jo on. Seuraavana on koetettu kouluttaa Ukrainan armeijaa käyttämään länsimaisia aseita. Jos kyseessä olisi Nato-maa, niin asejärjestelmät voitaisiin viedä paikalle operaattoreineen, mikä helpottaisi hommaa huomattavasti. Samoin kaikki apu - niin materiaali kuin operaattorit - voitaisiin tuoda paikalle ilmavoimien tukemana.
Euroopassa Nato-joukot koostu kansallisista joukoista, joiden käytöstä viimekädessä vastaa kukin valtio itsenäisesti. Natolla itsellään ei ole omia joukkoja. Nato:n välittömän reagoinnin joukot (VJTF) olisivat maassa 48 tunnissa, nopean toiminnan joukot (NRF) 5-30 vuorokaudessa, korkean valmiuden joukot (HRF) 30-90 vuorokaudessa, matalamman valmiuden joukot (FLR) 90-180 vuorokaudessa ja täydennysjoukot (LTBF) lampsisivat mestoille vuoden sisään. VJTF-joukkojen vahvuus on 5 000 sotilasta ja NRF-joukkojen 25 000. Eli Naton joukot eivät ehdi apuun ensi-iskun aikana, vaan se on kunkin Nato-maan omien puolustusvoimien tehtävä. Noi välittömän lähdön ukot ei riitä mihinkään Venäjän tekemän hyökkäyksen torjumisessa.
Ehdottomasti näin. Nopean toiminnan joukoista ei ole torjumaan ensi-iskua, mutta toisaalta ei ole myöskään kansallisista joukoista, jos näitä ei ryhmitellä puolustukseen jo silloin, kun vihollinen on ryhmittämässä joukkoja hyökkäykseen.
Nato-joukot ei ole videopelin stiga-ukkoja, mitä heitellään ruudulle entterillä. Ne vaativat järjettömän logistiikan, tuen ja kuljetuksen, mikä vaatii kuljetuskapasiteettia ja aikaa. Ja sitä aikaa ei välttämättä aina ole.
Venäjä kokosi joukkoja hyökkäykseen lähes vuoden ajan. Kyllä reagointiaikaa massiivisen hyökkäyksen vastaanottamiseen on.
Jotta Nato-joukoista olisi ensi-iskussa jotain hyötyä, niin Suomessa tulisi olla kymmenien tuhansien miesten Nato-tukikohtia. Ne taas lisäävät Venäjään nähden aika tavalla jännitettä, jota aika harva kaipaa lisää nykytilanteeseen verraten. Mutta olisiko Nato-joukoista oikeasti hyötyä Suomelle kriisitilanteessa? Ehkä. Käytännön kenttäkokeista ei ole tuloksia saatavana. Artikla 5 ei velvoita Nato-jäseniä yksiselitteisesti yhtään mihinkään. Joukkojen käytöstä vastaa kuinkin jäsenmaan hallitus harkittuaan riittäviä toimia. Nämä päätökset ovat väistämättä politiikkaa, missä viirit vaihtavat suuntaansa välillä omituisestikin.
Minusta kiinnität aivan liikaa huomiota maajoukkoihin. Natolla ei ole annettavaksi kovin paljoa maajoukkoja. Se, mitä on, pyritään kyllä keräämään hyökkäystä vastaanottamaan kauan ennen itse hyökkäystä, jos siinä vaiheessa joudutaan turvautumaan valmiusjoukkoihin, niin tiedustelussa on mennyt jotain pahasti pieleen. Nopean toiminnan joukot ovat nimenomaan nopean toiminnan joukkoja, joilla reagoidaan yllättäviin turvallisuusuhkiin.
Oletetaan, että vaikka nyt tulevana kesänä Venäjä alkaisi siirtää joukkoja Suomen tai Baltian rajoille. Olen melko varma, että se aiheuttaisi niin Suomessa kuin Baltian maissakin varautumista. Uskon, että Suomi aloittaisi esimerkiksi kaluston hajasijoittamisen sekä sulutusvalmistelut huomattavasti aiemmin kuin mitä Ukraina teki. Uskon myös, että jo aika varhaisessa vaiheessa Suomi alkaisi järjestellä materiaaliapua sekä valmistautua evakuointeihin.
Ainakin Suomen tapauksessa paljon merkittävämpi suora sotilaallinen apu on minun mielestäni apu ilmatilan ja merialueen puolustamisessa.
www.hs.fi
/img-s3.ilcdn.fi/0cec628ac456d085e012ce2587268fcbedae436657062f33f059a31d762bd125.jpeg)
