Mäkin uskon Natoon, mutten siihen, että artikla 5 -
_velvoittaisi_ jäseniään yhtään mihinkään. Hyvää tahtoa siihen on kyllä ladattuna. Toivottavasti se riittää.
Näinhän se on, että 5. artikla ei suoranaisesti velvoita auttamaan toista jäsenmaata esimerkiksi antamaan asepua tai osallistumaan toisen maan puolustamiseen. Paradoksaalista muuten on, että monesti Nato-jäsenyyden vastustajat perustelevat kielteistä Nato-kantaansa sillä perusteella, että jäsenyys sitoisi Suomen ties mihin konflikteihin ja operaatioihin. Eli meille ei ole luvassa varmaa apua, mutta me varmasti joudumme ties mihin konflikteihin. Loogista? Ei.
Faktahan on, että:
A) Me emme saa mistään 100 % varmoja ja riittäviä turvatakuita. JA
B) Turvatakuita on hyvin vaikea saada, jos ei itse ole valmis antamaan jotain takaisin.
Maailma ei ole mustavalkoinen eikä mikään ole varmaa. Nato-jäsenyyteenkin liittyy epävarmuuksia ja myös epäkohtia eikä niitä kukaan kiistä. Nato näyttäytyy kuitenkin selvästi uskottavimmalta vaihtoehdolta antamaan meille riittävät turvatakuut. Jos tämän kiistää, täytyy kertoa joko:
A) mistä saamme vakuuttavammat turvatakuut? TAI
B) miksi emme tarvitse nykyistä parempia turvatakuita?
A-vaihtoehtoon en ole kuullut vielä riittävän vakuuttavia vaihtoehtoja. Puolustusliitto Ruotsin kanssa lienee ainut vaihtis, mutta siihenkin liittyy suuria epävarmuuksia. Jos on puolestaan B-vaihtoehdon kannalla, meidän ei kannata edes jatkaa keskustelua, koska kuvamme Suomen turvallisuuspoliitttisesta tilanteesta on totaalisen erilainen.