Olen siis ainakin vasemmalla silmällä seurannut Nato-keskustelua about 30 vuotta. Nato-keskustelu on aina silloin tällöin roihahtanut, mutta sitten sammunut. Muistinvaraisesti se on ollut kiivaimmillaan Jeltsinin aikaan ja sitten, kun Viro liittyi Natoon.
Mutta kuka on Nato-option rakentanut? Puolustusvoimat ja -ministeriö. Naton kannatus on ollut kohtuullisen korkea koko ajan upseerien keskuudessa(*). Sotilaalliselta kannalta katsottuna se on aina ollut paras ratkaisu. Puolustusvoimia on aika pitkäjänteisesti rakennettu Nato-yhteensopivaksi, siis länsimaistettu. Nato on tullut koko ajan läheisemmäksi suomalaisille esimerkiksi mediassa, kun suomalaiset ovat osallistuneet sen toimintaan.
(*) Tähän esimerkiksi yksi uutinen aiheesta (28.11.2021):
"Upseereille tehty kysely paljastaa jälleen kerran kuilun poliitikkojen ja ammattisotilaiden turvallisuuspoliittisten näkemysten välillä. Jos upseerit saisivat päättää, Suomi liittyisi Natoon että heilahtaa, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen. ... Vastauksista näihin kolmeen kysymykseen muodostuu asetelma, jonka voi pelkistää seuraavasti: Venäjä on Suomelle turvallisuuspoliittinen ongelma, johon Nato-jäsenyys toisi ratkaisun. EU:n sotilaallisen yhteistyön merkitys Suomen turvallisuudelle puolestaan herättää upseerikunnassa epäilyksiä, mutta yhdentekevänä sitä ei pidetä."
Toisin sanoen: nyt tällä hetkellä poliittinen kanta vastaa upseerien kantaa. Syynä ei minusta voi olla oikeastaan mikään muu kuin ulkopoliittisen tilanteen muutos. Venäjää ja kauppasuhteita ei enää pidetäkään niin merkittävänä.
Tuo taulukko on hyvä. Nyt ne, jotka aiemmin ovat olleet jokseenkin samaa mieltä liittymisestä, ovat täysin samaa mieltä. Ne, joilla ei ole ollut kantaa, ovat muuttuneet orastavan myönteisiksi, ja samalla aiemmin jokseenkin vastaan olleet ovat alkaneet epäröidä.
Ehdottomasti näin.
Kyllä näinkin on, mutta toisaalta itse näen niin, että suomalaisilla ei ole aiemmin juuri ollut tilaisuuksia alkaa pohtia omaa kantaansa. Se kanta on pidetty, mikä on aikoinaan saatu. Puoluekentässähän vasen puoli on ollut hyvinkin tiukasti Natoa vastaan esimerkiksi puolueohjelmissaan, eikä näistä asioista ole juuri keskusteltu.
Ehdottomasti näin. Mulle itselle aikanaan nuorena annettiin ohje, että äänestä sitä, joka ajaa sinun asiaasi. Nyt vanhemmiten olen alkanut enemmän ajatella niin, että äänestän sitä, joka mielestäni parhaiten ajaisi omasta mielestäni tärkeitä asioita, vaikka ne olisivat omaa etuani vastaan.
Olen osittain samaa mieltä, mutta ei, en koe Natoa isona päätöksenä. Se johtuu EU-viitekehyksestä. Natoon liittyminen olisi ollut järisyttävän iso asia vuonna 1992, mutta ei enää vuonna 2022. Maailma ei tule olemaan täydellinen, ei. Mutta kuten Marin on antanut ymmärtää, niin EU-Suomi on vähän syrjässä EU:n turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ollessaan Naton ulkopuolella. Suomella on paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan turvallisuuteensa Euroopan viitekehyksessä Naton sisällä kuin sen ulkopuolella.
Nato ei ole vastaus kaikkeen eikä se ole valmis. Mutta minä näen, että aivan kuten EU:ssa, Suomen kannattaa mennä rakentamaan tätä järjestelmää sen sisälle. Vaikka eroaisimme EU:sta, joutuisimme silti noudattamaan direktiivejä, jos aikoisimme käydä kauppaa: on siis parempi olla mukana päättämässä niistä direktiiveistä. Koska turvallisuutemme on kiinni Euroopan maista, joista iso osa on Natossa, on parempi mennä sinne sisälle rakentamaan omaa turvallisuutta.