Täällä jatkoajassa poliittisissa keskusteluissa minua hieman häiritsee se, että ajoittain sallitaan vain yksi näkökulma asioihin ja muuten ajattelevat leimataan ties miksi. Ei ihan astu minun näkemykseeni liberaalista demokratiasta.
Metakeskustelua: Minusta täällä leimataan paljon vähemmän kuin keskustelupalstoilla yleensä. Se on kyllä totta, että sananpainot ovat välillä kärjekkäitä, mutta kyllä noin suurimmaksi osaksi kirjoittajat (a) koettavat esittää perusteluja kannalleen, ja (b) tarttuvat noihin perusteluihin.
Tässä Nato-keskustelussa juuri nyt tällä hetkellä vähän vaikeaa on se, että ainakin minusta vastustajien perustelut ovat käyneet niin ohuiksi. Esimerkiksi YLE:llä tänään:
Joukko suomalaisia seisoo vielä tehden Nato-vastarintaa – tai ainakin vaatien lisää tietoa jäsenyyden plussista ja miinuksista. Keitä Nato-vastaiset nuoret ovat?
yle.fi
Ensin: Tuossa on alustettu sillä, että nuorista pienempi osa kannattaa Natoa kuin vanhemmista. Ehkä totta. Kaksi-kolmikymppinen suomalainen on syntynyt melko syvään rauhan aikaan. Sodat on käyty muualla. Tuossa sanotaan, että nuoria pitäisi kuunnella siksi, kun he elävät päätöksen kanssa pidempään. Mutta (1) he voivat sitten aikanaan erota Natosta, (2) nuorilla (kuten minullakin aikanaan) on vielä eräällä tavalla "ahdas" maailmakuva. Nuoret voivat olla ennakkoluulottomampia, mutta he ovat myös ehdottomampia näkemyksissään, ja näkemykset on usein muodostettu aika lyhyen kokemuksen pohjalta.
Nurmen ajattelun keskiössä ovat väkivallattomuus ja pyrkimys rakentaa sellaista maailmaa, jossa kenenkään ei tarvitse tappaa ketään.
No kelläpä ei tällaista tavoitetta olisi? Aseettomaan maailmaan en silti jaksa uskoa, ja parasta rauhan kannalta on se, että itsellä on niitä tarpeeksi, ettei toinen saa päähänsä toimia opportunisistisesti.
Hän ei myöskään hyväksy sitä, että liittymällä Natoon Suomi todennäköisesti osallistuisi tulevaisuudessa muissa maissa käytäviin sotiin ja konflikteihin.
Tämä ollaan käsitelty jo täällä useaan kertaan. Eli Suomi on jo pitkään osallistunut myös Naton rinnalla muissa maissa käytäviin sotiin ja konflikteihin. Lisäksi Suomi tällä hetkellä osallistuu toisessa maassa käytävään suursotaan EU:n mukana mm. asetoimituksilla. Nato-jäsenyys ei muuta näitä mihinkään suuntaan. Tarvitsee katsoa vain Viroa tai Norjaa ymmärtääkseen sen.
Niin ikään hän kavahtaa Suomen liittymistä Natossa yhteiseen rintamaan Turkin kanssa.
Eikö häiritse lainkaan olla EU:ssa esimerkiksi Unkarin tai Puolan kaltaisen maan kanssa?
Hän muistuttaa, että moni nuori kohtaa nyt ensimmäistä kertaa elämässään Nato-keskustelun ja haluaisi saada laajasti tietoa erilaisista vaihtoehdoista ja osallistua keskusteluun itsekin.
Tämä on totta nuorten osalta. Siksihän olen kovasti kironnut sitä, että Suomessa on kategorisesti torpattu julkinen keskustelu Natosta. Mutta tästä huolimatta kannattaa muistaa, ettei Nato ole mikään uusi asia ja että sitä on kannatettu myös ennen Ukrainan sotaa. Ei se tyhjältä taivaalta tule.
Lisäksi pasifistinen nuori (kuten haastateltavat) ei todennäköisesti ole vielä koskaan oikein ehtinyt puhua puolustuspolitiikasta. Pasifistisissa piireissä armeijasta tai puolustuksesta keskustelu ei ole kovin kovassa huudossa, vaan mielipiteet muodostetaan vertaistukiryhmän totuuksien kautta.
Tämä sitten on jo aika huikeaa näköalattomuutta, erityisesti ihmisiltä, jotka eivät ole rintamalle joutumassa:
Entä jos pahin tapahtuu – miten Suomi pärjäisi yksin Venäjän hyökkäystä vastaan?
Ava Dahlvik: "Meillä on sen verran koulutettu ja vahva armeija, että en näe, ettemmekö selviäisi yksin. Verrataan vaikka Ukrainaan, jossa on huomattavasti pienempi armeija, ja sielläkin on pärjätty pidempään kuin moni osasi odottaa.
Vai että olisi parempi olla yksin, kun meillä on niin hyvä armeija?
"Haluaisin myös luottaa perinteiseen pohjoismaiseen solidaarisuuteen, erityisesti Ruotsiin. Siihen, että he olisivat sen verran fiksuja, että tarjoaisivat Suomelle joko aseellista tai sotilaallista apua, jos Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi."
Tähän luotan minäkin todella vahvasti. Mikään muu maa ei meitä voi auttaa enempää kuin sellainen, jolla on omat intressit mukana. Kannatan todella vahvasti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä juuri tämän takia, koska uskon todella vahvasti siihen, että silloin Norja, Ruotsi ja Suomi muodostavat käytännössä kolminkeskisen sitovan puolustusliiton.
Kuten täällä on moneen kertaan keskusteltu, niin sekä yhteispohjoismaista että euroopan omaa puolustusliittoa rajoittaa se, että monet maat ovat jo Natossa, ja niiden on hankala tehdä uusia velvoittavia sitoumuksia. Kun kerran Suomi ja Ruotsi ovat ainoat Naton ulkopuoliset maat Pohjoismaissa, Itämeren maissa ja lähes koko Länsi-Euroopassa, niin kaikkein yksinkertaisin ratkaisu näihin 30 vuotta kestäneisiin yrityksiin on se, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon.
Ava Dahlvik: "Suomella on hyvät mahdollisuudet myös tulevaisuudessa olla puolueeton, neutraali ja diplomaattinen toimija. Minä näen Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden jo itsessään turvaa lisäävänä. Eli että emme lähde sohimaan sinne ja tänne, vaan pysymme neutraaleina."
Minä puolestaan en näe. Ensinnäkin, Suomi ei ole puolueeton EU:n takia. En millään muotoa voi arvottaa sellaisia asioita kuin neutraalisuus niin korkealle, että ne menisivät turvallisuudesta edelle. Minä olen aina kokenut Suomen hamuaman roolin välittäjänä ja siltana idän ja lännen välissä ongelmallisena, sellaisena, joka ei edistä meidän omaa turvallisuutta ja hyvinvointia.
www.hs.fi
