Yhdysvalloissa jopa viidesosa kansalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Suomessakin tuo prosentti on ollut yli 10 jo pitkään, mutta erotuksena amerikkalaisten tilanteeseen suomalainen köyhä saa katon pään päälle, ruuan, lääkkeet ja sairaanhoidon valtion puolesta taattuna. Suomen BKT per capita on alle 45 000USD ja Yhdysvalloissa se on n. 67 000USD. Yhdysvalloissa on vallalla mielipide, jonka mukaan maalla ei ole varaa helpottaa köyhien olosuhteita. Korkea BKT ei tarkoita hyvinvointia kaikille, tämähän on tietysti perusjuttu kaikille.
Tietenkin USA:sta voi poimia esimerkkejä ja itsekin tunnen suomalaisittain vähintäänkin hieman USA:n todellisuutta.
Mutta jos halutaan vertailla julkisen puolen kustannuksia, ne olisi hyvä tehdä esimerkiksi Suomen ja Euroopan maiden välillä. Kuten lähimpien kauppakumppanien kanssa. Laadussa ja kustannuksissakin on suuria eroja.
Esimerkiksi Suomi käyttää tyttömyysturvaan työtöntä kohden 21 000 euroa kun Saksa käyttää 15 000 ja Ruotsi 13 000:
Suomi käyttää paljon rahaa työttömyysturvaan – työtöntä kohden kustannukset korkeammat kuin Ruotsissa ja Saksassa
Työtöntä kohden laskettuna työttömyysturvan hinta Suomessa on yli 21 000 euroa.
www.hs.fi
Meillä siis maksetaan paljon työttömyydestä (ansiosidonnaiset, mutta ei vain ne) kun Saksassa ja Ruotsissa maksetaan niistä suhteessa vähän. Sen sijaan Ruotsi ja Tanska maksavat paljon Suomea enemmän siitä, että työtön löytää työtä. Ja tässä on yksityinen sektori voimakkaasti mukana varsinkin Tanskassa.
Jokainen toivottavasti ymmärtää, kumpi on järkevämpi tapa. Ruotsin vai Suomen. Tanska maksaa paljon sen työttömyydestä, että sen poistamisesta. Sekin on mielestäni parempi kuin Suomen valitsema tie, vaikka hintalappu on suuri. Suomen tavalla työttömyys on kroonista ja sitä kautta kallista.
Pitäisi lähteä työpaikkatasolta paikallisesta sopimisesta.