Taloustutkimusten mukaan peritty varallisuus on kaikista isänmaallisilta varallisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että keskiarvoisesti perityistä varallisuudesta isompi osa jää kiertämään siihen maahan jossa se on peritty. Myös mainitsemassasi esimerkissä säästöön laitettavasta rahasta jää leijonan osa Suomeen investointeina. Joko tuttavasi sijoittavat sen itse tai pankki tekee sen heidän puolestaan. Todennäköisesti tästä suuri osa sijoitetaan Suomeen.
Suomalaisten köyhtymisen takana on pienehköt palkat, äärimmäisen kova verotus ja todella matalat tuloerot. Kaikkihan nämä ovat sellaisia tekijöitä joita me olemme tietoisesti itse itsellemme valinneet. Tämä kokonaisuus johtaa siihen, että suhteellisen pienillä palkoilla pääsemme maksamaan todella korkeita veroja ja todellisuudessa meidän kyky kuluttaa palveluita tai säästää/sijoittaa on todella pieni. Tähän kun vielä lisää päälle kotimaisen suhteellisen korkean lukutaidon suhteessa meidän nettopalkkoihin, on yhtälö aika valmis.
Suomessa politiikka ei ole pyrkinyt vahvistamaan kuluttajan asemaa. Meillä julkisen sektorin kustannukset, epäonnistunut EU politiikka yms. ovat johtaneet korkeisiin veroihin, valtavasti velkaantuneeseen valtiontalouteen jne. Tämä on tietysti osittain koko EU alueelle ominainen asia jota olemme boostanneet ideologisella ymmärtämättömällä regulaatiolla. Regulaation vaikutus Suomeen on ollut vielä kohtuuttoman ja naapurimaita kovempi meidän kyvyttömien europarlamentaarikkojen takia. Yksinkertaistettuna esimerkkinä muissa maissa on osattu tehdä paikallinen lainsäädäntö/regulaatio valmiiksi omilla ehdoilla ennen EU tason pakottavan regulaation voimaan astumista. Ja tällä tavoin saatu omalle valtiolle ja kansalle parempi paketti. Me olemme iloisesti odottaneet, että EU sanoo mitä tehdä jottei meidän politiikkojen tarvitsisi ottaa vastuuta kiperistä päätöksistä. Ollaan voitu suomettunesti pakoilla vastuuta.
Suomessa ei olla oikein ymmärretty mitä palvelullistumisen megatrendi vaatisi onnistuakseen. Se vaatisi sitä, että kansalla olisi rahaa. Suoraviivaisesti kovempia palkkoja, matalampia veroja, suurempia tuloeroja. Ja suhteessa matalampaa kustannustasoa matalammalla regulaatiolla, joustavammilla työmarkkinoilla, matalammilla liiketoiminnan rakenteellisilla kustannuksilla jne. Lopulta tämä tarkoittaisi sitä, että suomalainen sisämarkkina olisi vahvempi koska suomalainen kuluttaja olisi vahvempi. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on mekossa toiseen suuntaan.
Tällä hetkellä suomalainen kuluttaja säästää, kituuttaa ja on käyttämättä kotimaisia palveluita vuoden, jotta hän voi törsätä talvilomaviikon Teneriffalla.