Tshetshenia
Ohessa Tshetshenia faktaa niille jotka eivät jaksa kauheasti pohtia, eivät muuten vaan tiedä asiasta hevonvitunpaskaa tai ovat suur-Venäjä aatteen läpikyllästämät:
Tšetšeenit mainitaan armenialaisissa muinaislähteissä 600-luvulta alkaen, ja sittemmin georgialaisissa kronikoissa. Tšetšeenien oma kansalliseepos ”Illi” syntyi 1500-luvulla.
Venäjän siirtomaavalloitus ylsi Tšetšeniaan 1700-luvulla ja katkera taistelu jatkui vajaat sata vuotta aina vuoteen 1859, muridien vastarintaliikettä johtaneen Šamilin antautumiseen tsaarin joukkoja johtaneelle ruhtinas Bariatinskille, mihin Tšetšenian itsenäisyyden yleensä katsotaan päättyneen. Tämän jälkeenkin vastarinta jatkui sissisodan aaltoina ja ajoittaisina aseellisina kansannousuina sekä tsaarinajalla että neuvostoajalla. .
Neuvostoajalla tšetšeenit olivat yksi kaikkein useimpien ja suurimpien vainojen kohteiksi joutuneista kansakunnista.Jatkuvat yritykset venäläistää ja kollektivisoida Tšetšeniaa huipentuivat lopulta Stalinin päätökseen likvidoida koko tšetšeenikansa ja Tšetšeeni-Ingušia maana. Helmikuussa 1944 koko tšetšeeniväestö vangittiin salaisen poliisin pahamaineisen päällikön Lavrenti Berian suunnitelman mukaisesti puna-armeijan juhlapäivänä, jolloin kaikkien piti olla kylissä juhlimassa. NKVD:n joukot piirittivät kylät, ampuivat vastustelijat, raskaana olevat naiset, vanhukset ym. kuljetusta kestämättömät, ja lisäksi ympäri tasavaltaa järjestettiin raakoja joukkomurhia.
Yksi tunnetuimmista joukkomurhista tapahtui Haibahin kylässä, jossa 700 kyläläistä poltettiin elävältä viljavarastoon NKVD:n kenraalien Mihail Gvišianin ja Vladimir Serovin määräyksestä. Dudajevin aikana paikalle pystytettiin yksi Tšetšenian lyhyen itsenäisyyskauden lukemattomista ”tšetšeenien holokaustin” muistomerkeistä. Gvišianin tšekisteissä oli tuolloin myös nuori tšetšeeni, joka kieltäytyi surmatöistä ja valitti NKVD:n johdolle, mistä hyvästä hänet karkotettiin vankileirille Siperiaan.
Väestö lastattiin karjavaunuihin ja karkotettiin Kazakstanin hyisille aroille. Yli 60 % tšetšeeneistä menehtyi joukkomurhissa, kuljetuksen aikana, keskitysleireillä ja perillä Kazakstanissa, jossa hengissä selvinneet jätettiin keskelle ei mitään ja heitä kuoli suurin joukoin nälkään, kylmään, tauteihin jne. Ukrainalainen sotahistorioitsija ja parlamentin jäsen professori Ivan Bilas kuvaili sittemmin Neuvostoliiton salaisen poliisin operaatiota, jossa karkotuksessa eläviä tšetšeenejä myrkytettiin ”humanitääriseen ruoka-apuun” kätketyillä myrkyillä, jotta erityiset kohderyhmät, kuten juuri tšetšeenit, näyttäisivät kuolevan pikemminkin nälkään, tauteihin ja uupumukseen. Bilasin esittelemä valtionarkiston dokumentti kutsui annoksia ”ravitseviksi yllätyksiksi”.
Karkotukseen kuului ajatus koko tšetšeenien kansakunnan likvidoinnista ja hävittämisestä myös muistona, mikä toteutettiin heidän kotimaassaan polttamalla vuoristokylät, tuhoamalla kaikki tšetšeenikansan klassinen kirjallisuus, runous, arkistot ja muistomerkit, repimällä hautakivet sijoiltaan ja käyttämällä ne teiden rakentamiseen venäläisille, hävittämällä ja häpäisemällä pyhän kotimaan ja traditioiden muisto niin pitkälle kuin mahdollista. Itsenäiseksi julistautunut Tšetšenia keskittyikin ennennäkemättömällä tavalla ”muiston” vaalimiseen pystyttämällä kaikkialle muistomerkkejä ja muistolaattoja ja pyrkimällä elvyttämään kansakunnan historia, jonka Neuvostoliitto oli yrittänyt pyyhkäistä maan päältä. Tšetšeenit saivat luvan palata kotimaahansa vuoden 1956 jälkeen ja he palasivatkin, lunastaen omilla varoillaan takaisin vallatut asumuksensa niissä asuvilta venäläisiltä ja jälleenrakentaen tasavallan hämmästyttävän nopeasti.
Itsenäisyyden palauttaminen Tshetsheniaan 6. syyskuuta 1991 tapahtui yleismaailmallisesti hyväksytyllä demokraattisella tavalla. Valtio syntyi uudestaan rauhallisesti, demokraattisten vaalien avulla.
Kaikkia etappeja Tshetsheni-kansan valtion rakentamisessa jarruttivat Venäjän käynnistämät koloniaali-sodat. Venäjän imperiumillinen valtiovalta ei hyväksynyt Tshetshenian tasavallan itsenäisyyttä, vaan aloitti vuonna 1994 toistuvat koloniaalisodat käyttäen tunnuslausetta "taistelu terrorismia vastaan" ja nyt "liittää yhteen Tshetshenian kansanvapautus taisteluja taistelu kansainvälistä terrorismia vastaan".
Venäjällä on käytetty kaikkina historian aikoina Tshetsheniaa vastaan 3 asetta: valehtelu, petollisuus ja veri.
On selvä, että kaikkina aikoina Venäjä (tsaarin, bolsevistinen, Jeltsinin, Putinin) on solminut sopimuksia, mutta ei ole pitänyt niistä kiinni. Näin Venäjä teki myös sen häpeällisen tappion jälkeen, minkä se koki Venäjän ja Tshetshenian välisessä sodassa 1994 - 1996.
Toukokuussa 1997 tehtiin "Tshetshenian ja Venäjän välinen rauhansopimus", jossa keskinaiset suhteet pohjautuisivat kansainvälisen oikeuden normeihin ja periaatteisiin. Allekirjoittajina olivat Venäjän federaation presidentti - B. Jeltsin ja Tshetshenian Itshkerian -tasavallan presidentti A. Mashadov.
Kuitenkaan Venäjä ei noudattanut yhtäkään kirjainta tästä sopimuksesta ja sopimuksen noudattamatta jättäminen muuttui määrätietoiseksi Tshetsenian kansan tuhoamiseksi, jota voidaan nimittää todelliseksi kansanmurhaksi.
Kahdestatoista itsenäisyyden vuodesta Tshetshenian kansa taisteli kuusi vuotta aseellisesti Venäjän imperiumia vastaan:
- ihmisiä on massoittain pidätetty j a hävinnyt
- massoittain on ihmisiä kidutettu, vammautettu, käyty jopa kauppaa heidän elimillään
- toiminnassa on kuolemanpartiot, jotka tappavat mielivaltaisesti
- politiikkoja on ahdistelu ja tapettu
- pellot ja metsät on miinoitettu
- on syntynyt ekologinen katastrofi
- täydellisesti on hävinnyt kaupunkeja, kyliä ja infrastruktuuria
- Tshetsheenien rotuun perustuvaa ahdistamista tapahtuu ei ainoastaan Tshetsheniassa, vaan myös Venäjällä
- Tshetshenian Itshkerian tasavaltaan on muodostettu Venäjän sotilas- ja poliittinen hallinto "nimellisesti on muodostettu marionettihallinto, jota kansa ei tue
- miehittäjien ehdoilla pidetään kansanäänestyksiä ja vaaleja
- huolimatta kansainvälisistä organisaatiosta ja poliitikoista noudatetaan "kaksinaismoraalista" politiikkaa - ei tueta
Tshetsheni-kansan laillisia oikeuksia itsemääräämisoikeuteen, eikä kiinnitetä huomiota siihen, että Venäjä ei noudata maan sisäistä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta: koko aika painotetaan, että Tshetshenia on Venäjän sisäinen asia, samalla antaen Venäjällä avoimen kortin käyttää väkivaltaa.