Suomen sisällissota -ketju

[Gentleman]

Viestin lähetti The Original Jags
Mitenkä niin joskus tai ei koskaan? Asiahan on jo selvinnyt. Valkoiset tekivät enemmän vääryyttä kuin punaiset. Heillä oli siihen voittajina tilaisuus. Asia selviää pelkästään katselemalla teloitettujen ja vankileireillä nälkään kuolleiden määrää.

Entäpä kun ajattelee, että koko sisällissota ja sen tuhot ovat ensiksi aseisiin tarttuneiden ja kapinaan ryhtyneiden eli punaisten syytä? Eivätkö silloin vääryttä tehneet enemmän punaiset?

 

[dali]

Viestin lähetti Gentleman
Entäpä kun ajattelee, että koko sisällissota ja sen tuhot ovat ensiksi aseisiin tarttuneiden ja kapinaan ryhtyneiden eli punaisten syytä? Eivätkö silloin vääryttä tehneet enemmän punaiset?

Jos tälle tielle lähdetään, niin punaisethan tarttuivat aseisiin, koska valkoiset olivat kyykyttäneet torpparia ja työmiestä vuosisatojen ajan.

Loppujen lopuksi tällä logiikalla päästään syyttämään murhamies Kainia ja Aatamia ja Eevaa. Tai vaihtoehtoisesti sumuisten vuorten gorillaa, joka vei banaanin lajitoverinsa suusta. :)

Sota ei koskaan ole oikein, mutta vuoden 1918 tilanteessa työläisillä ei tainnut oikein muutakaan vaihtoehtoa olla muutoksen aikaansaamiseksi. Työläisten asia jäi sittemmin sivuseikaksi punaisten johdon havitellessa sosialistivaltiota. Punaisten toimet olikin sitten helppo leimata suurin piirtein maanpetokseksi.

 

[mjr]

Viestin lähetti dali
Sota ei koskaan ole oikein, mutta vuoden 1918 tilanteessa työläisillä ei tainnut oikein muutakaan vaihtoehtoa olla muutoksen aikaansaamiseksi. Työläisten asia jäi sittemmin sivuseikaksi punaisten johdon havitellessa sosialistivaltiota. Punaisten toimet olikin sitten helppo leimata suurin piirtein maanpetokseksi.

Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa vallananastuksen houkutusta bolsevikkien valtaannousun jälkeen. Todennäköisesti yksittäisenä tekijänä tämä oli tärkein syy kapinaan nousulle tammikuussa 1918. Yhteiskunnalliset erot ja katkeruus olivat sekä tämän ajankohdan jälkeen että sitä ennen erittäin suuret, mutta silti nojattiin etupäässä parlamentaariseen vähittäisen edistyksen tiehen. Loppuvuodesta 1917 ja alkuvuodesta 1918 näytti vain siltä, että asekeinoin päästäisin oikaisemaan päämäärään. Lenin tunnetusti yllytti taustalla. Punaiset olivat pitkälti vuoden 1917 se hyökkäävä osapuoli ja valkoiset puolustautuva, eli mistään itsepuolustuksesa ei siis ollut kysymys vaan valkoisten heikentyneestä asemasta yhteiskunnallisen hädän kontekstissa syntynyt tietoinen vallankaappausyritys. Tämä oli ennen kaikkea puolueen eliitin radikalisoitumisen seurausta, ja on melko varmaa, että perinteisen työväenliikkeen rivijäsenten selvä enemmistö olisi demokraattisessa äänestyksessä vastustanut vallankumouksen tietä. No, demokraattisesti päätöstä ei tietenkään tehdy. Tätä väkivaltaan turvautumisen ratkaisua myöhempi sosiaalidemokratia on aina pitänyt tuhoisana virheenä, ja sellainen se olikin.

 

[Special Guest]

Vuosien 1917-18 punakapina oli yksi selkeimpiä esimerkkejä kommunismin todellisista kasvoista.
Puna-agitaattori tekee "omistavasta luokasta" syntipukin, joka on syyllinen työväen huonoihin oloihin.
Sen sijaan että pyrkisi parantamaan työläisten asemaa, kommunismi vetoaa ihmisen alhaisimpiin tunteisiin, kateuteen ja katkeruuteen ja väittää että syy omaan kurjuuteen löytyy muista.

Onneksi laillinen hallitus oli kuitenkin hereillä ja punakapinalliset kukistettiin, Suomessa majaileva tuhansista kotiryssistä koostunut puna-armeija riisuttiin aseista ja Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Jos kapina olisi onnistunut niin Suomi olisi hyvin todennäköisesti omasta pyynnöstään liittynyt osaksi Neuvostoliittoa.

Joten Kinkynkin kannattaisi ennemmin kiittää valkoisia, sillä Neuvosto-Suomessa et olisi voinut valita sivaria vaan olisit kokenut saman kohtalon kuin veljemme Suomenlahden eteläpuolella: baltit joutuivat palvelemaan puna-armeijassa ja heidät sijoitettiin toiselle puolella laajaa Venäjän maata sijaitseviin yksiköihin, joissa kaukana kotoaan ja etnisisti kaltaisistaan eristettynä vaaleat balttipojat joutuivat usein puna-armeijassa palvelevien etelä-venäläisten mustien arabien raiskaamiksi.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Special Guest
Sen sijaan että pyrkisi parantamaan työläisten asemaa, kommunismi vetoaa ihmisen alhaisimpiin tunteisiin, kateuteen ja katkeruuteen ja väittää että syy omaan kurjuuteen löytyy muista.

Kommunismilla on monet kasvot, läheskään kaikki kommunismit eivät tuohon aikaan ajaneet vallankumousta tai sortoa rikkaita kohtaan vaan he olivat liikkeellä köyhän kansanosan puolesta. He olivat ihmisiä jotka olivat kenties nähneet omien vanhempiensa ja jopa isovanhempiensa elävän niukkuudessa ja köyhyydessä todella kurjissa oloissa asemassa jossa mikää työnteko ei tuonut edellytystä ja mahdollisuutta paremtaan elintasoon.

Ihmiset syntyivät köyhyyteen, elivät köyhyydessä ja kuolivat köyhyydessä - elämän ollessa tällaista ei ole lainkaan ihme, että kovin moni halusi tarttua "miekkaan" saadakseen aikaan muutoksen työläisten olosuhteisiin. Oltiin niin epätoivoisia ettei enää uskottu muun mahdollisuuden tuovan muutosta - mikä saattoi olla hyvin lähellä totuuttakin.

Kommunismi ja työläisaate tarjosi yhden yhdistävän tekijän näille kurjuudessa ja nöyryytettyinä eläville ihmisille. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että aseeseen tarttuminen on väärin mutta olojen ollessa tuolloin mitkä olivat ja poliittisen tilanteen lähialueilla mitkä olivat on ymmärrettävää tältäkin kantilta tarkasteltuna, että osa työläisaatteen kannattajista tarttuivat aseeseen, isäni isoisä ei näin tehnyt vaan hän puhui aina poliittisen vaikuttamisen puolesta jopa niin paljon, että päätyi sitten aikanaan eduskuntaan - josta tie kommunistina vei sitten Tammisaareen. Oliko tämä oikein? Mielestäni ei.

Tuolloin hyvin moni kommunisti halusi parantaa työläisten asemaa, tähän työantaja puoli iski voimakkain asein. Vielä 30-luvulla työläisiä erotettiin satunnaisesti puoluepoliittisin syin, erityisesti kommunistit olivat silmätikkuina. Suomen itsenäisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden kannalta oli parempi, että ennen vuotta 39 kansakunta oli päässyt eroon pahimmasta taakastaan ja työväestökin kykeni katsomaan suhteellisen luottavaisesti tulevaan vaikka elämä vielä karua ja kovaa olikin nykymittapuun mukaan - omiin vanhempiinsa verrattuna olot olivat kuitenkin melkoisesti paremmat, mikä oli osaltaan seurausta työväenliikkeen noususta ja työläisten oikeuksien ajamisesta.

Näkisinkin, että Suomessa työväenliike on paljon pahan ohella saanut aikaan hyvääkin, voisin sanoa, että osaltaan heidän esittämien vaatimusten tähden ja työnantajapuolen suostumuksen tähden maamme eheytyminen pääsi hyvään vauhtiin ja kantoi niin paljon hedelmää, että Talvisodan ihme pääsi tapahtumaan. Kaikki kiitos ei lankea työväenliikkeelle, osa kiitoksesta menee tietty ihmisille jotka istuivat neuvottelupöydissä vastapuolella - he tekivät yhteisen hyvän tähden runsaasti myönnytyksiä.

vlad.

 

[Kontulan Ottawa]

QUOTE]Viestin lähetti Special Guest
Vuosien 1917-18 punakapina oli yksi selkeimpiä esimerkkejä kommunismin todellisista kasvoista.
Puna-agitaattori tekee "omistavasta luokasta" syntipukin, joka on syyllinen työväen huonoihin oloihin.
Sen sijaan että pyrkisi parantamaan työläisten asemaa, kommunismi vetoaa ihmisen alhaisimpiin tunteisiin, kateuteen ja katkeruuteen ja väittää että syy omaan kurjuuteen löytyy muista.

Onneksi laillinen hallitus oli kuitenkin hereillä ja punakapinalliset kukistettiin, Suomessa majaileva tuhansista kotiryssistä koostunut puna-armeija riisuttiin aseista ja Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Jos kapina olisi onnistunut niin Suomi olisi hyvin todennäköisesti omasta pyynnöstään liittynyt osaksi Neuvostoliittoa.

[/QUOTE]

ensinnäkin kommunistinen puolue perustettiin vasta syksyllä 18. Sen perusti punaisten radikaali siipi Venäjällä.

Työväenliike sai tuntuvia tuloksia eduskunnan kautta, esim 8 tunnin työpäivän. On turha kiistää, etteikö "omistava luokka"
olisi osin syyllinen huonoihin oloihin, he kun omistivat tuotantovälineet ja määräsivät palkat, samoin omistivat asunnot jne...
maassa oli myös maaseutuköyhälistöä ja torppareita.

se on sitten toinen juttu, miten oloja olisi sinänsä parannettu nopeasti..vaikka sosiaaliset olot olivat pääsyynä kapinaan, on toki muistettava Venäjän vallankumous ja heiltä tulevat toiveet Suomen punaisiin päin.

Suomessa olleet venäläiset joukot seurasivat lähinnä sivusta kansalaissotaamme, täällä ei ollut mitään "kotiryssistä koostuvaa puna-armeijaa". Punakaarteissa soti muutama tuhat venäläistä.

Neuvostoliittoon tuskin olisi heti liitytty, valtiohan perustettiin v 20.

 

[Kaiser Soze]

Jokos tämä oli täällä?

Suomen sotasurmat

 

[Rosoh]

Viestin lähetti The Original Jags
Valkoiset tekivät enemmän vääryyttä kuin punaiset.

Keep the faith!!

 

[Styroxpöksy]

Onko kellään tietoa?

Löytyykö vankilistoja ja syytteitä mistään netistä ?

 

[Rosoh]

Re: Onko kellään tietoa?

Viestin lähetti Styroxpöksy
Löytyykö vankilistoja ja syytteitä mistään netistä ? [/QUOTE


Todennäköisesti TOJ tekee tällä hetkellä listaa jossa on lueteltu jokainen haava ja nyrjähdys.

 

[Olkku]

Re: Re: Onko kellään tietoa?

Viestin lähetti Rosoh

Todennäköisesti TOJ tekee tällä hetkellä listaa jossa on lueteltu jokainen haava ja nyrjähdys.

Juu. TOJ:n mielestä on valkoisten vika, jos punaisten yleisurheilukisojen korkeushypyssä, kilpailija venäytti selkänsä, purukasassa. Purut oli ilmeisesti kapitalisti lahjoittanut huonosta purukasasta.

 

[siffa]

Viestin lähetti dali
Jos tälle tielle lähdetään, niin punaisethan tarttuivat aseisiin, koska valkoiset olivat kyykyttäneet torpparia ja työmiestä vuosisatojen ajan.

Punaisten taistelujoukot (punakaarti) olivat enimmillään n. 100000 miestä. Ne koostuivat työväestöstä ja tilattomasta maaseutuväestöstä.

Valkoisen armeijan (suojeluskunnat) vahvuus oli enimmillään n. 70000 miestä. Valkoinen armeija koostui torppareista, työväestöstä, ylioppilaista, opettajista, virkamiehistä ja talonpojista.

Jako punaisiin ja valkoisiin ei siis ollut täysin riippuvainen henkilön yhteiskunnallisesta asemasta. Neljäsosa valkoisista oli torppareita ja työväestöä eli varsin merkittävä osa voittaneen puolen taistelujoukoista. Ylioppilaat, opettajat, virkamiehet voidaan lukea keskiluokkaan. Vähemmistö valkoisista kuului dalin mainitsemiin valkoisiin, jotka "olivat kyykyttäneet torpparia ja työmiestä vuosisatojen ajan".

Äitini äidin isä oli torppari ja äidin isän isä rautatierakennusten seppä, molemmat Keski-Pohjanmaalta. He taistelivat valkoisten puolella.
Isäni suku Etelä-Pohjanmaalta olivat valkoisten puolella. Ammatiltaan keskiluokkaa: rautatieläisiä, kaupan hoitaja, muita keskiluokan ihmisiä. Mitään omistuksia heillä ei kenelläkään ollut. Kaulusköyhälistöä.

Sisällissota vaati hirvittävät uhrinsa. Siitä huolimatta, kun katson oman aikani Suomea, olen sitä mieltä, että suomalaisen työmiehen onneksi valkoiset voittivat.

 

[dali]

Viestin lähetti siffa
Jako punaisiin ja valkoisiin ei siis ollut täysin riippuvainen henkilön yhteiskunnallisesta asemasta. Neljäsosa valkoisista oli torppareita ja työväestöä eli varsin merkittävä osa voittaneen puolen taistelujoukoista. Ylioppilaat, opettajat, virkamiehet voidaan lukea keskiluokkaan. Vähemmistö valkoisista kuului dalin mainitsemiin valkoisiin, jotka "olivat kyykyttäneet torpparia ja työmiestä vuosisatojen ajan".

Ei kai Suomen rikkaista kovin kummoista armeijaa olisi saanut aikaan? Aika harvinainen näky on sellainen yhteiskunta, jossa varakkain kansanosa olisi lukumäärällisesti enemmistönä.

Miksi kukaan vaarantaisi oman nahkansa, jos voi laittaa muut asialle? Sama pätee niin punaisiin kuin valkoisiin: Ne, joiden sotaa vuonna 1918 käytiin, olivat jossain muualla kuin rintamalla.

Tuskin kiväärimies sen kummemmin ajatteli ajavansa kommunistivaltiota, vapaata Suomea (ehkä valkoisella puolella oli tätä ajatusta, olihan kyseessä kuitenkin suhteellisen hyvän koulusivistyksen saanut armeija) tai muuta yhtä korkealentoista kuin sodan osapuolten johdossa. Poteroissa kyse oli konkreetteisesti omasta toimeentulosta ja omista eduista.

Työläisen onneksi vasemmisto jatkoi vähäväkisten asian ajamista, vaikka ilmapiiri oli sodan jälkeen kaikkea muuta kuin suvaitseva "kommunistien puuhailuille."

 

[Luiro]

Se, että nyt katsottuna on parempi, että valkoiset voittivat, ei kuitenkaan lievennä millään tavalla niitä ihmishenkiä, jotka sodassa menetettiin.

Kun ihmishengen arvoa ei mitata rahassa.

 

[Evenuel]

Viestin lähetti vlad
Kuinka moni palstalaisista on yleensäkään perehtynyt kansalais-/sisällis-/vapaussotaan oman sukunsa historian kautta?

Kuinka monella on tietoa siitä kenen joukoissa omat esi-isät seisoivat vai seisoivatko kenenkään?

Isän isän isä taisteli punakaartissa, selvisi hengissä, mutta menetti kansalaisoikeutensa vajaaksi kymmeneksi vuodeksi. Jättäytyi pois kaikesta vasemmistolaisesta toiminnasta ja kielsi lapsiaankin menemästä mukaan. Onneksi isän isä uhmasi tätä kieltoa.

Äidin isän äiti varmasti oli jossain määrin punaisten joukossa, tuskin kuitenkaan tarttui aseisiin. Varmaa tietoa tästä ei ole. (harmittaa, kun en kerinnyt kyselemään papalta tarpeeksi asioita)
Äidin äidin pappa taisteli ja kaatui punakaartissa, sai lopullisen lepopaikkansa täältä Tampereen Kalevankankaan hautausmaan punaisten muistomerkin vierestä, tiedän jopa minkä puun juurelle hänet on haudattu.
Äitini ja pappani hauta on myöskin kyseisen muistomerkin vieressä. Vähän off topic, mutta olen onnelinen papan puolesta, kun pääsi lepoonsa niin lähelle punaisia.

Ja tästä kaikesta voinee päätellä, että minä siis olen verenperintönä saanut punaisen aatteen, enkä häpeä sitä ollenkaan. Päin vastoin.

 

[siffa]

Viestin lähetti Evenuel

Ja tästä kaikesta voinee päätellä, että minä siis olen verenperintönä saanut punaisen aatteen, enkä häpeä sitä ollenkaan. Päin vastoin.

Vakaumuksensa puolesta eri osapuolet sisällissodassa taistelivat. Vaimoni sukulainen Heikki Ylikangas on tutkinut vuoden 1918 alkuvuoden sekä niitä edeltäneitä ja niitä seuranneita traagisia tapahtumia.

Ylikankaan tutkimuksien tuloksena syntynyt kirja kertoo niin punaisten kuin valkoistenkin kannalta kiihkottomasti noista ajoista.

Kuten aikaisemmasta viestistä selviää, olen työväestön ja keskiluokan jälkeläinen. Tuohon aikaan ei suvuillani ollut mitään omistuksia. Sukuni jäsenet taistelivat valkoisten puolella. Olen ymmärtänyt, että heille oli kysymys Suomen itsenäisyydestä ja siitä, että Suomi ei joutuisi bolsevikkien hallitseman Venäjän liittolaiseksi ja lopulta osaksi kommunistista Neuvostoliittoa. Tämän takia olen omaksi kannakseni ottanut sen, että nimenomaan työväestön kannalta oli parempi, että valkoiset voittivat.

Tänä päivänä täällä Kymenlaaksossa on korkeapalkkaisilla työläisillä ollut mahdollisuus seisauttaa niin tehdaslaitoksia kuin satamiakin etujensa pysyttämiseksi nykyisellään sekä yhä parempien etujen saamiseksi. Kommunistisissa maissa se ei olisi ollut mahdollista. Palkatkin olisivat murto-osa nykyisistä.

Minunkaan mielestä ei meidän, Evenuel, tarvitse hävetä sukujemme taustoja. Me voimme rakentaa tätä yhteiskuntaa vakaumuksemme puolesta yhteistyössä.

Muistutan kaikkia keskustelun osallistujia siitä, että omistuksilla ei vakaumusten kanssa ole välttämättä mitään yhteyttä. Minun mielestäni.

 

[Evenuel]

Krijoituksestani saattoi saada hieman väärän kuvan tuon punaisen aatteen osalta. Punainen kyllä, mutta ei verenpunainen. Eli siis en ole kommunisti, tuskin edes sosialisti. Mutta vasemmalla kyllä.

Ihmisten tulisi ehdottomasti tehdä yhteistyötä "puolestaan" huolimatta, ei tästä maailmasta muuten tehdä parempaa paikkaa. Eli kaikkea ja kaikkia tarvitaan - sopivassa suhteessa.

Siihen, millainen tämä maa olisi jos punaiset olisi "voittaneet" (minun mielestäni on moraalisesti väärin puhua voittamisesta sodan yhteydessä, kaikki osapuolet siinä ovat häviäjiä kun ovat joutuneet tarttumaan aseisiin) en sen suuremmin ota kantaa. Sitä kun ei voi varmaksi tietää. Ainahan voi spekuloidan, mutta onko siitä mitään hyötyä?

 

[siffa]

Viestin lähetti Evenuel

Ihmisten tulisi ehdottomasti tehdä yhteistyötä "puolestaan" huolimatta, ei tästä maailmasta muuten tehdä parempaa paikkaa. Eli kaikkea ja kaikkia tarvitaan - sopivassa suhteessa.

Siihen, millainen tämä maa olisi jos punaiset olisi "voittaneet" (minun mielestäni on moraalisesti väärin puhua voittamisesta soddan yhteydessä, kaikki osapuolet siinä ovat häviäjiä kun ovat joutuneet tarttumaan aseisiin) en sen suuremmin ota kantaa. Sitä kun ei voi varmaksi tietää. Ainahan voi spekuloidan, mutta onko siitä mitään hyötyä?

Molemmista asioista samaa mieltä.

Nyt tiedämme vain valkoisten "voiton" jälkeisen Suomen tilanteen. Korostan, että Suomen vasemmistolla on ollut merkittävä mahdollisuus olla rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa maahamme. Sopiva vastakkainasettelu oikeisto-vasemmisto sekä vahva keskusta ovat pystyneet tulokselliseen maan johtamiseen. Demokratia on toiminut.

Mikäli punaiset olisivat voittaneet, ajattelen, että olisimme sitoutuneet enemmän yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Olisiko maastamme tullut osa Neuvostoliittoa, sitä emme tiedä. Ainoastaan sisällissodan aikaisen sosiaalidemokraattisen puolueen jyrkkä vasen linja voisi kertoa niistä tavoitteistaan, joihin he pyrkivät maan suurten linjaratkaisujen suhteen. Yksilötasolla työväestö ja torpparit halusivat parantaa omia olosuhteitaan.

 

[The Original Jags]

Kirjoitin tämän jo tuonne Kirjallisuus-ketjuun, mutta oikeastaan sama kirjoitus sopii vielä paremmin tänne:

Väinö Linnan Täällä Pohjan Tähden alla.

Luin Linnan trilogian joskus 12-13 vuotiaana, mutta silloinen lapsen ymmärrykseni ei kyennyt tajuamaan kirjan sisältöä kuin osittain, joten otin työkseni lukea tämä teos uudelleen. Nyt on kaksi osaa kolmesta luettu.

Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen historiasta. Teos alkaa kuuluisilla sanoilla "alussa oli suo, kuokka ja Jussi". Pappilan torppari Jussi raivasi torpan Suomen korpeen 1880-luvulla, ja tästä alkoi tapahtumasarja, joka jatkuu aina Talvi- ja Jatkosotaan asti 1940-luvun puoliväliin.

Täällä Pohjan Tähden alla on Tuntemattoman sotilaan ohella eniten suomalaisten historiankäsityksiä muokannut kaunokirjallinen teos. Ainakaan se oli ensimmäinen valkoisesta historiankirjoituksesta huomattavalla tavalla poikennut teos, joka sai paljon julkisuutta ja lukijoita. Teos kuvaa Suomen muuttumista sääty-yhteiskunnasta kansalaisyhteiskunnaksi yhden perheen ja kyläyhteisön näkökulmasta, ja kaikkea sitä mitä näihin tapahtumiin liittyi. Mukana on myös surullinen, mutta realistinen kuvaus kansalaissodasta ja erityisesti Hennalan vankileiriltä, jonne Jussin poika, punapäällikkö Akseli joutui. Molemmat veljensä sodan jälkeisissä teloituksissa menettänyt Akseli pelastui lopulta leiriltä ja palasi kotiin Elinansa ja poikiensa luokse. Sodan aiheuttamaa traumaa pienen ihmisen näkökulmasta kuvaa hyvin se, että Akselin parikymppiset veljet teloituttivat oman kylän isännät.

Kirjan lukemalla ymmärtää myös paremmin, miksi kansalaissota syttyi. Luokkaerot kävivät liian jyrkiksi. Maatalouden ja viljelyksen kehittyessä isäntien ja maanomistajien hyvinvointi lisääntyi, mutta työväestön asema pysyi yhtä kurjana kuin ennenkin. Siinä missä isännillä oli entistä enemmän viljaa aitoissaan, saattoivat kurjimmat muonamiehet nääntyä nälkään raataessaan 12-tuntista työpäiväänsä viljapelloilla.

Omistajien ja köyhälistön välinen juopa syveni näin liian suureksi. Vuonna 1917 tapahtunut vallankumous Venäjällä ja samana vuonna Suomessa tapahtunut sosialisti-enemmistöisen eduskunnan hajottaminen laukaisivat tuhoisan tapahtumaketjun keväällä 1918, joka johti Suomen historian suurimpaan tragediaan. Punakaarteja alettiin aseistaa, ja omistajaluokka aseisti puolestaan omia suojeluskuntiaan. Aseellista yhteenottoa ei enää tässä vaiheessa voinut kukaan estää. Yhteenotto paisui lopulta valtavat mittasuhteet saaneeksi sisällissodaksi, jossa jopa joka 60. suomalainen menetti henkensä.

Sodan loppuvaiheita Linna kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti pentinkulmalaisten näkökulmasta. Punaisille omaisuuttaan pakkoluovuttaneet isännät kostivat saamansa kohtelun julmimmalla mahdollisella tavalla: renkejä, muonamiehiä ja torppareita teloitettiin ilman minkäänlaista armoa. Joukossa meni paljon viattomiakin, kuten vanha räätäli Aadolf Halme, joka ei eläessään ollut aseeseen tarttunut.

Vielä on siis kolmas osa lukematta, joka käsittelee 1920- ja 1930-lukujen Suomea ja sen hidasta kehittymistä kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Kansalaissodan trauma näkyi edelleen, mutta porvariston ja vallasväen oli kuitenkin pakko pikkuhiljaa luopua monista entisistä etuoikeuksistaan. Sitä, mitä punainen kapina ei saavuttanut, saavutettiin vähitellen rauhanomaisin keinoin.

Linnan teos on erinomaisen koskettava historiaan pohjautuva kertomus yhden suvun vaiheista kolmen sukupolven aikana. Minusta jokaisen suomalaisen kannattaisi se lukea kunnolla alusta loppuun kerran elämässään.

 

[siffa]

Viestin lähetti The Original Jags
[B
Omistajien ja köyhälistön välinen juopa syveni näin liian suureksi. Vuonna 1917 tapahtunut vallankumous Venäjällä ja samana vuonna Suomessa tapahtunut sosialisti-enemmistöisen eduskunnan hajottaminen laukaisivat tuhoisan tapahtumaketjun keväällä 1918, joka johti Suomen historian suurimpaan tragediaan. Punakaarteja alettiin aseistaa, ja omistajaluokka aseisti puolestaan omia suojeluskuntiaan. Aseellista yhteenottoa ei enää tässä vaiheessa voinut kukaan estää. Yhteenotto paisui lopulta valtavat mittasuhteet saaneeksi sisällissodaksi, jossa jopa joka 60. suomalainen menetti henkensä. [/B]

Pystytkö, The Original Jags, kertomaan sen, miksi vuoden 1917 lopulla sosialisti-enemmistöinen eduskunta hajoitettiin? Kyllä kai siihen jokin syy ja demokraattinen oikeutus oli?
Hajonneen eduskunnan tilalle kansa valitsi oikeistoenemmistöisen eduskunnan. Mikä aiheutti kansan enemmistön siirtymisen oikeiston puolelle? Löytyykö tähän selitys?
Olen ymmärtänyt, että tämä uusi, oikeistoenemmistöinen eduskunta oli viimeinen pisara sosiaalidemokraattien vallankumousta ajavalle siivelle. Lopullinen oikeutus aloittaa sisällissota? Toki sotatilavarusteluja oli tehty molemmin puolin jo vuoden 1917 aikana.

Kysymyksiini toivon vastauksia myös poliittisesta historiasta perillä olevilta kirjoittajilta, kuten mjr.

 

[The Original Jags]

Täällä jotain;

http://www.uta.fi/suomi80/teema4.htm

Eduskunta kutsuttiin koolle ja se kokoontui vuoden 1916 vaalien tuloksen mukaisessa koostumuksessa. Muodostettiin Suomen ensimmäinen parlamentaarinen hallitus. Kaikki merkittävät eduskunnassa olevat puolueet olivat mukana senaatissa. Eduskunnan asemaa vahvisti vuoden 1916 vaaleissa ehdottoman enemmistön saaneen sosiaalidemokraattisen puolueen omaksuma eduskuntakeskeinen näkemys. Valtalain hyväksyminen eduskunnassa 18.7.1917 oli kuitenkin väliaikaisen hallituksen mielestä liian suuri askel eduskunnan vallan lisäämisessä.

Valtalaki merkitsi avointa konfliktia suomalaisten ja väliaikaisen hallituksen väillä. Selkkauksen jälkeen eduskunta hajotettiin ja uudet vaalit määrättiin pidettäviksi. Vaaleissa SDP kärsi kirvelevän tappion porvarillisten puolueiden saavutettua paikkaenemmistön

http://www.uta.fi/suomi80/tieto34.htm

Venäjän väliaikainen hallitus oli hajottanut eduskunnan 31.7.1917 eduskunnan säädettyä 18.7. ns. valtalain. 1.-2.10.1917 pidetyissä eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraatit yrittivät menestystä valtalain tukemisella. Oikeistopuolueet (vanha- ja nuorsuomalaiset sekä kansanpuolue) muodostivat suomalaisten puolueiden vaaliliiton. Itsenäisyyden kannattajat olivat oikeistopuolueiden johdossa vähemmistönä, siksi em. puolueiden linjana oli Suomen autonomisen aseman vahvistaminen. Vaalitaistelussaan porvarilliset puolueet keskittyivät sosiaalidemokraattien vastustamiseen.

Vaalit muodostuivat voitoksi paitsi porvareille, myös itsenäisyyttä kannattaneille. Selvästi itsenäisyyslinjalla vaaleihin lähtenyt maalaisliitto sai seitsemän lisäpaikkaa. Ruotsalaisen puolueen valituksi tulleista kymmenkunta oli itsenäisyyssuunnan kannattajia, nuorsuomalaisista viitisentoista. Vanhasuomalaisista itsenäisyyden kannattajiin lukeutui neljännes, ja kansanpuolueen viidestä paikasta kolmea piti hallussaan itsenäisyyslinjan mies. Itsenäisyyden kannattajat muodostivat eduskunnassa itsenäisyysklubin. Kiireellisimpänä tehtävänä eduskunnan enemmistö piti järjestyksen palauttamista, autonomian laajentamisen keinoista ja aikataulusta ei vielä aluksi oltu yksimielisiä.

Äänestysprosentti kohosi valtiollisten olojen vapautumisen herättämän uuden kiinnostuksen vauhdittamana 69,5:een. Useimmat uudet äänestäjät vieroksuivat sosialistien jyrkkää luokkataistelu-asennetta. Porvarienemmistöisen eduskunnan katsottiin kenties olevan kykenevämpi myös sopimaan asioista Venäjän kanssa. Lisäksi sosialidemokraatit kärsivät siitä, etteivät aluksi hyväksyneet vanhan eduskunnan hajottamista, mutta asettivat sitten kuitenkin ehdokkaansa uusiin vaaleihin.

SDP:n kannatus oli tasaista kaupungeissa ja maaseudulla. Suomalaisten puolueiden kannatus oli kaupungeissa hieman suurempi kuin maaseudulla. RKP oli leimallisin kaupunkipuolue, sen suhteellinen kannatus oli kaupungeissa yli kaksi kertaa suurempi kuin maaseudulla. Maalaisliiton kannatus nojasi erityisesti pienviljelyvaltaisten Itä- ja Pohjois-Suomen ääniin.

Aktiivisin äänestäjäkunta löytyi etelästä, Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneistä. Edustajien ammattirakenne muuttui siten, että yliopistokoulutettujen sekä mäkitupalaisten ja torpparien määrä väheni maanomistajien, tilanvuokraajien ja palstatilallisten määrän kasvaessa.

 

[siffa]

Viestin lähetti The Original Jags

Omistajien ja köyhälistön välinen juopa syveni näin liian suureksi. Vuonna 1917 tapahtunut vallankumous Venäjällä ja samana vuonna Suomessa tapahtunut sosialisti-enemmistöisen eduskunnan hajottaminen laukaisivat tuhoisan tapahtumaketjun keväällä 1918, joka johti Suomen historian suurimpaan tragediaan. Punakaarteja alettiin aseistaa, ja omistajaluokka aseisti puolestaan omia suojeluskuntiaan. Aseellista yhteenottoa ei enää tässä vaiheessa voinut kukaan estää. Yhteenotto paisui lopulta valtavat mittasuhteet saaneeksi sisällissodaksi, jossa jopa joka 60. suomalainen menetti henkensä.

Sainkin jo vastauksia aikaisempiin kysymyksiini. Kiitos siitä TOJ.

Sosiaalidemokraatit saivat ehdottoman enemmistön Suomen eduskunnassa 1916.
Suomen eduskunta hyväksyi Valtalain 18.7.1917.
Venäjän väliaikainen hallitus ei hyväksynyt Suomen eduskunnan hyväksymää Valtalakia vaan hajoitti eduskunnan 31.7.1917.
Oikeisto voitti uudet vaalit ja sai enemmistön lokakuun 1917 uuteen eduskuntaan.

Sosiaalidemokraattien vallankumouslinja ei hyväksynyt kansan valitsemaa oikeistoenemmistöistä eduskuntaa. Punaiset aloittivat sisällissodan tavoitteidensa saavuttamiseksi vuoden 1918 alkupuolella.

Menikö se noin? Jos meni, miksi sitä ei kerrota aina tuolla tavalla, kun sisällissodan aloittamisesta kerrotaan? Eli kumpi osapuoli lähti sotaan Suomen kansan enemmistöä vastaan?

Miten Venäjän väliaikaisella hallituksella oli oikeus hajoittaa Suomen vasemmistoenemmistöinen eduskunta?

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti siffa
Sainkin jo vastauksia aikaisempiin kysymyksiini. Kiitos siitä TOJ.

Sosiaalidemokraatit saivat ehdottoman enemmistön Suomen eduskunnassa 1916.
Suomen eduskunta hyväksyi Valtalain 18.7.1917.
Venäjän väliaikainen hallitus ei hyväksynyt Suomen eduskunnan hyväksymää Valtalakia vaan hajoitti eduskunnan 31.7.1917.
Oikeisto voitti uudet vaalit ja sai enemmistön lokakuun 1917 uuteen eduskuntaan.

Sosiaalidemokraattien vallankumouslinja ei hyväksynyt kansan valitsemaa oikeistoenemmistöistä eduskuntaa. Punaiset aloittivat sisällissodan tavoitteidensa saavuttamiseksi vuoden 1918 alkupuolella.

Menikö se noin?

Näinhän se meni.

Täytyy myöntää, että itsellenikin on arvoitus se, että miksi kansan mielipide vaihtui vuodessa niin dramaattisesti, että vuonna 1916 valittu sosialistienemmistöinen eduskunta vaihtui oikeistoenemmistöiseksi eduskunnaksi vuonna 1917.

Varmaan googlettamalla voisi löytää jotain vastausta.

Viestin lähetti siffa

Jos meni, miksi sitä ei kerrota aina tuolla tavalla, kun sisällissodan aloittamisesta kerrotaan? Eli kumpi osapuoli lähti sotaan Suomen kansan enemmistöä vastaan?

Jos uskomme vuoden 1917 äänestystulosta, niin kansan enemmistö ei ollut punaisten puolella. Tosin täytyy muistaa, että äänestysaktiivisuus kaikista huonoimmassa asemassa olevien keskuudessa oli kaikista alhaisin.

On myös hyvä kysymys, että oliko punaisilla oikeus aloittaa vallankumousyritys siitäkin huolimatta, vaikka (äänestysoikeutta käyttäneen) kansan enemmistö ei ollut heidän puolellaan?

Viestin lähetti siffa

Miten Venäjän väliaikaisella hallituksella oli oikeus hajoittaa Suomen vasemmistoenemmistöinen eduskunta?

Suomihan ei vielä tässä vaiheessa ollut julistautunut itsenäiseksi, vaan kuului Venäjän valtakuntaan. Lisäksi Suomen valtaapitävillä omistajaluokalla ei ollut mitään eduskunnan hajottamista vastaan, vaan sitä pidettiin luonnollisesti hyvänä asiana, koska se oli heidän etujensa mukaista.

 

[siffa]

Viestin lähetti The Original Jags

Suomihan ei vielä tässä vaiheessa ollut julistautunut itsenäiseksi, vaan kuului Venäjän valtakuntaan. Lisäksi Suomen valtaapitävillä omistajaluokalla ei ollut mitään eduskunnan hajottamista vastaan, vaan sitä pidettiin luonnollisesti hyvänä asiana, koska se oli heidän etujensa mukaista.

Vielä yksi kysymys.

Mitä tarkoitat tuolla "Suomen valtaapitävällä omistajaluokalla"? Eikö laillinen eduskunta ja hallitus olleetkaan todellisuudessa vallassa?

Muuten sain hyvät vastaukset. Tietoni Suomen sisällissodasta ovat lisääntyneet. Asia kiinnostaa minua.

PS. Venäläistä taitokiekkoa olen ihaillut aina. Niin myös Itävallan MM-kisoissa nuorten venäläisten kiekkoilijoiden esittämänä.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti siffa
Vielä yksi kysymys.

Mitä tarkoitat tuolla "Suomen valtaapitävällä omistajaluokalla"? Eikö laillinen eduskunta ja hallitus olleetkaan todellisuudessa vallassa?

Siis Suomihan oli vielä vuonna 1918 hyvin säätypainotteinen yhteiskunta. Oli ns. herrasväki, johon kuuluivat maanomistajat ja isännät, teollisuuspamput sekä virkamiehet (opettajat, papit, nimismiehet jne.). Toisen luokan muodostivat ihmiset, joita voitaisiin kuvata yhteisesti siten, että he eivät omistaneet. He olivat torppareita, jotka viljelivät maata, joka ei ollut heidän omaansa. He olivat muonamiehiä ja renkiä, jotka olivat ruokapalkalla töissä isännillä ja maanomistajilla. Heihin kuuluivat myös tehtaissa raatavat tehdastyöläiset.

Juopa syntyi näiden kahdan luokan välillä vuosina 1917-1918. Toki sotaan johtaneiden syiden alkujuuret olivat paljon kauempana, 1800-luvun puolella, mutta vasta tuolloin tilanne kärjistyi sisällissodaksi.

Kyllä eduskunnalla oli valta. 1900-luvun alussa sosialistienemmistöinen eduskunta säätikin paljon torpparien asemaa parantavia lakeja. Mutta vuoden 1917 tapahtumat aiheuttivat sen, että moni näistä parannuksista kumottiin ja työläisten asema jälleen heikkeni. Tämä oli eräs sisällissodan laukaisseista tekijöistä.

Viestin lähetti siffa

Muuten sain hyvät vastaukset. Tietoni Suomen sisällissodasta ovat lisääntyneet. Asia kiinnostaa minua.

Kannattaa tutustua tuohon Pohjantähti-trilogiaan jos et ole sitä tehnyt.

Vähän asiapitoisempaa, joskin paljon kuivempaa tietoa samasta asiasta saa myös Heikki Ylikankaan kirjasta Tie Tampereelle. Tämä kirja tosin ei käsittele niinkään sisällissotaan johtaneita syitä, vaan itse sodan tapahtumia ja sen jälkimaininkeja.

Luettuani Ylikankaan teoksen olin järkyttynyt. En osannut kuvitella, että suomalainen voisi olla noin julma toiselle suomalaiselle. Ylikankaan teos ei kuitenkaan ole propagandistinen eikä puolta ottava, vaan kiihkoton ja asiatyylillä kirjoitettu.