Viestin lähetti vlad
Vastailen jossain vaiheessa omasta puolestani esittämiini kysymyksiin.
Vastailenpa nyt sitten omasta puolestani, koetan vastata tiivistetysti - muussa tapauksessa kävisi helposti siten, että kirjoittaisin vastaustani vielä puolen yön aikoihin.
Olen saanut kunnian tutustua sukuni historiaan isän puolelta tuonne 1800-luvun puolelle saakka, sitä varhaisemmalta ajalta ei juurikaan löydy tietoja koskapa erään epäonnisen tapauksen seurauksena suvun "kantapitäjän" kirkonkirjat tuhoutuivat jossain vaiheessa tulipalossa.
Mutta nyt kansalaissotaan - käytän kirjoituksessani selvyyden vuoksi tätä "neutraalia" nimitystä.
Ensin lyhyt katsaus äitini puoleiseen sukuun.
Äitini äidin vanhemmat elelivät hyvin niukkaa elämää nykyisen rajan pinnassa olevassa kyläpahasessa, tietämäni mukaan he ovat olleet suhteellisen neutraaleja köyhällistöön kuuluvia "torppareita" tms. Heidän tekemisistään ei siis kannata tämän enempää spekuloida.
Äidin isän vanhemmat taasen olivat paikkakuntansa "suurtilallisia" Etelä-Karjalan mailla. Maata heillä oli silloin kahden kunnan alueella, suhteet muihin tilallisiin hyvät - palvelusväkeä oli joten vähintäänkin näiden syiden tähden he ovat edustaneet punaisille "valtiovihollista". Tarkkoja tietoja taisteluihin osallistumisesta minulla ei ole, sen sijaan heidänkin maillaan on ollut liikehdintää kansalaissodan molemmilla osapuolilla.
Isän äidin vanhemmat olivat niinikään suhteellisen köyhistä oloista, heidänkään osallistuminen kansalaissotaan ei ollut kovinkaan aktiivista. Tosin eräs mummini isän veljistä teloitettiin Turunseudulla järven tai meren jäälle erehdyksessä vääränä henkilönä, mikä on myöhemmin käynyt jotain kautta selväksi.
Isänisän isä taasen osallistui hyvin aktiivisesti puoluetoimintaan, hän liittyi jossain vaiheessa kommunistiseen Työväen ja Pienviljelijäin puolueeseen. Hän oli vakaumukseltaan kommunisti ennen ja jälkeen kansalaissodan, tietämäni mukaan hän ei ottanut osaa punaisten rinnalla aseelliseen vastarintaan vaan pyrki kaikin muodoin taistelemaan demokratian ja rauhanomaisen vaikuttamisen kautta. Kansalaissodan jälkeen hänet valittiin 1922 puolueen listoilta aina eduskuntaan saakka, kuitenkin 1920-luvulla neuvostouhan tähden kävi siten, että osa kommunistisista kansanedustajista pidätettiin ja myöhemmin vangittiin ja tuomittiin. Sukuni ainoan kansanedustajan kohtaloksi tuli istua yhteensä likimain kolme vuotta tutkintovankeudessa ja varsinaisessa vankeudessa Tammisaaressa. Vankeus mursi hänet niin fyysisesti kuin psyykkisesti, sen jälkeen hän ei enää ottanut osaa poliittiseen toimintaan ja muutenkin hän oli täysin muuttunut (ja murtunut) mies.
Tutustuttuani tarkemmin, erityisesti, isäni suvun taustoihin en yhtään ihmettele, että niin moni työläinen halusi muutosta maamme oloihin ja oli lopulta valmis tarttumaan jopa aseeseen.
Kansalaissodan laineet vaikuttivat myös isäni isän elämään. Taustansa, isänsä poliittisen toiminnan tähden, häneltä evättiin pääsy suorittamaan asevelvollisuuttaan määräiässä. Talvisodan hän palveli maataan toimimalla kauppalaivastossa, vasta Jatkosotaan hän kelpasi rintamalle - tuolloin hänelle annettiin muodollinen asekoulutus ennen rintamalle passitusta.
vlad.
