Epäilen vahvasti, että punaisten voittaessa juuri verinen jälkiterrori olisi saanut helposti vallan joksikin aikaa, vaikka punaisten sodanjohto ei olisikaan halunnut sellaista. Perustelen väitettäni sillä, että punaisten sotajoukot ja koko punaisten hallinto oli organisoitu valkoisia selvästi löyhemmin, ja toiminta oli nimen omaan johtamismielessä epäammattimaisempaa kuin valkoisilla. Jos johdon määräykset esimerkiksi vankien kohtelusta eivät aina toteutuneet valkoisten puolella ihan järjestyksessä, niin on luultavaa, että punaisten voittaessa punaisten joukkojen rellestäminen olisi ollut omavaltaisempaa kuin mitä valkoisten voitolle päästessä todellisuudessa tapahtui. Sisällissodan alkupuolella koettu punainen terrori antaa selkeitä viitteitä siitä, mitä olisi ollut luvassa, jos punaiset olisivat päässeet lopullisesti niskan päälle. Todellisten ja kuviteltujen vääryyksien kostamista porvareille ja omistavalle luokalle olisi harrastettu vähintään paikka paikoin, ainakin sen aikaa, kunnes punainen järjestysvalta olisi ehtinyt organisoitua uskottavasti. Se on sitten oma kysymyksensä, olisiko luokkasota jatkunut jo suomalaisten toimesta porvariluokan järjestelmällisillä teloituksilla, vai olisiko tämä käynnistynyt kunnolla vasta venäläisten bolshevikkien ottaessa ennen pitkää tosiasiallisen vallan myös Suomessa.
Kun sisällissota kääntyi valkoisten voitoksi, niin luvattomia ja kyseenalaisia väkivallantekoja tapahtui, ja punaisten oikeudenkäynteihin sekaantui paikoitellen voittajien kostonhimoa ja muita henkilökohtaisia vaikuttimia. En millään tavalla usko, että punaisten voittaessa punainen ihmisluonto olisi ollut tässä suhteessa yhtään valkoisia hyveellisempi. Leiri-internaatiot olisivat olleet myös punaisten voittaessa varsin vahva optio. Vuoden 1918 olosuhteissa punaiset voittajat olisivat tuskin voineet toimia ilman laajoja valkoisten ja valkoisille myötämielisten vangitsemisia, paitsi tietenkin teloittamalla heitä enemmän.