Suomen sisällissota -ketju

[Barnes]

Jotenkin tuntuu, että tämä historioitsija ei oikein osaa suhtautua asioihin kiihkottomasti. Suomen historian tutkimusta on leimannut kansallismielisyys. Tällaisia huonoja kansallismielisiä tutkijoita on mm. Ohto Manninen ja Jussi Niinistö.

Minusta Otto Wille Kuusisesta on vaikea puhua mainitsematta hänen maanpetokseen tähdänneitä toimiaan. OWK pääsi politbyroohonkin pohjimmiltaan sen takia, että hän oli valmis Suomen itsenäisyyden vaarantaviin toimiin, mikä taas kasvatti Stalinin luottoa. Itse en Kuusista arvosta lainkaan, hän on Suomen itsenäisyyden ajan vaarallisin mies.

Otto Wille on Suomen oma Benedict Arnold, häntäkään ei Yhdysvalloissa arvosteta, häntä suorastaan vihataan, enkä näe siinä mitään väärää.

 

[Toejoen Veikko]

Minä taas en ole varma, olisiko "tavallinen punikki" halunnut edes mitään sosialistista Suomea.

"Tavallisia punikkeja" oli satatuhatta, joten syitä sotaan lähtöön oli erilaisia. Satoja kuulustelupöytäkirjoja lukeneena en ole kertaakaan törmännyt kuulusteltavan perustelleen ratkaisuaan halulla luoda sosialistinen Suomi. Usein esiintyvä syy oli "koska työt loppuivat ja kaartista luvattiin ruoka ja palkka."
Toisaalta Viljo Sohkanen toi päiväkirjassaan esille oman silloisen käsityksensä siitä, että Suomen senaatti oli lähtenyt pakoon ja jättänyt maan asiat hoitamatta. Lisäksi hän ihmetteli valkokaartien toimintaa, koska maa oli jo itsenäinen.
Tavallisen työläisen tiedonsaanti perustui tuolloin työväen lehdistöön sekä kuulopuheisiin. Työväenyhdistysten perustamisen jälkeen Suomeen oli ehtinyt syntyä luokkavihaan lietsottu sukupolvi, joka tuli muodostamaan punakaartien rungon.

Myös Wolf Halsti toi muistelmissaan esille sen, kuinka erilaisessa maailmassa hänen Ullanlinnassa asunut perheensä eli verrattuna Sörnäisten työläisiin. Halstilla, joka itse 13-vuotiaana osallistui taisteluihin matkalla Hangosta Helsinkiin, riitti ymmärrystä kapinallisten motiiveita kohtaan. Kirjoituksissa oli luettavissa jonkinasteista kritiikkiäkin vanhempiensa ajatusmaailmaa kohtaan.

 

[TosiFani]

Tämä on harhakäsitys. Vain pieni osa punaisista oli torppareita. Torppareita oli myös valkoisella puolella. Suurin osa punaisista oli kaupunkien työläisiä ja maaseudun tilattomia työläisiä. Torpparit ovat saaneet suuren merkityksen ihmisten mielissä, koska Linnan "Täällä Pohjantähden alla" -trilogia kertoo heistä...

Tilanne on vähän sama kuin jääkiekko-ottelun jäähyt, ne ovat seuraus jostain. Jos senaatti olisi hyväksynyt torpparilain, se olisi ollut osoitus parlamenttaarisesta voimasta ja rauhoittanut sosialisteja. Tällöin työväenliikkeen vähemmistönä olleen vallankumouksellisen siiven suosio olisi vähentynyt, vallankumouksen tekijöitä olisi ollut vähän.

 

[Pavlovin Koira]

Viestisi ei ole kovinkaan hyvin tulkittavissa, sillä punaiset eivät sodan aikana juurikaan venäläisiä vastaan taistelleet. Koska puhut venäläisistä vihollisina, saa viestistäsi kuvan, että puhut pelkästään valkoisista. Huomattavaa on, että bolshevikit olivat tunnustaneet Suomen ennen sisällissodan alkua.

Myönnän ettei ole kovin hedelmällistä käydä samaan aikaan keskustelua tapahtuneista asioita ja mielikuvitushistoriasta (mitä olisi tapahtunut jos...) . Tässä bolshevikkien Suomen tunnustamisessa on kuitenkin sen verran spekuloinnin varaa, että he tunnustivat myös Baltian maiden itsenäistymisen mutta hyökkäsivät niihin kaikkiin vuosina 1918-20 tarkoituksena liittää alueet uuteen Neuvostotasavaltaan.

Se on varmastikin totta että suurin osa punakaartin rivimiehistä ei taistellut Suomen Neuvosto-Venäjään liittämisen puolesta. Kun heidän katseensa ei yleensä ulottunut edes kotipaikkakuntaa pidemmälle (punaiset olivat usein haluttomia sotimaan kovin kaukana kotoaan) niin miten se olisi riittänyt ottamaan kantaa maailmanpolitiikkaan?

Tämä on harhakäsitys. Vain pieni osa punaisista oli torppareita. Torppareita oli myös valkoisella puolella. Suurin osa punaisista oli kaupunkien työläisiä ja maaseudun tilattomia työläisiä. Torpparit ovat saaneet suuren merkityksen ihmisten mielissä, koska Linnan "Täällä Pohjantähden alla" -trilogia kertoo heistä.

Kyllä ja ei. Suurin osa punakaartin sotilaista oli teollisuustyöväestöä. Kuitenkin sodan rintamalinja kulki maantieteelisesti torppari-Suomen ja pientalonpoikais-Suomen välillä. Esimerkiksi Pohjanmaalla, Ylä-Savossa ja Karjalassa torpparien osuus maaseutuväestöstä oli hyvin pieni ja punaisten kannatus keskittyi kaupunkeihin, kuten Ouluun ja Warkauteen jotka taisivat sodan alussa olla suurimmat rintamalinjojen taakse jääneet punkaartilaisten hallinnassa olleet alueet.

 

[Toejoen Veikko]

Tilanne on vähän sama kuin jääkiekko-ottelun jäähyt, ne ovat seuraus jostain. Jos senaatti olisi hyväksynyt torpparilain, se olisi ollut osoitus parlamenttaarisesta voimasta ja rauhoittanut sosialisteja. Tällöin työväenliikkeen vähemmistönä olleen vallankumouksellisen siiven suosio olisi vähentynyt, vallankumouksen tekijöitä olisi ollut vähän.

Paasikivi kirjoitti tästä muistelmissaan. Esitys torpparilaista oli valmisteltu jo aikapäiviä ennen sisällissodan syttymistä.
Sosialistien leirissä tajuttiin, että torpparien vapauttaminen saattaisi johtaa tulevien talollisten siirtymiseen muiden puolueiden kannattajiksi.

 

[MustatKortit]

"Tavallisia punikkeja" oli satatuhatta, joten syitä sotaan lähtöön oli erilaisia. Satoja kuulustelupöytäkirjoja lukeneena en ole kertaakaan törmännyt kuulusteltavan perustelleen ratkaisuaan halulla luoda sosialistinen Suomi. Usein esiintyvä syy oli "koska työt loppuivat ja kaartista luvattiin ruoka ja palkka."...

Jep ja oli tosiaan paljon erilaisia "erityisryhmiä", kuten punaisten vankiloista vapauttamat rikolliset. Heillekin oli luvattu ruokaa ja vapauksia. Helsingin valtauksen yhteydessä Sörkan entisillä rangaistusvangeilla oli velvollisuutenaan puolustaa joitain taloja Kruunuhaan alueella. Saksalaisten laivatykkien osuessa ensi kertaa nykyisen pääesikunnan takana sijaitsevien korkeiden talojen seiniin, ei rangaistusvangeista ollut enää moni paikalla, valtaosa kävi antautumassa Espan kulmilla saksalaisille.

 

[Toejoen Veikko]

Tässä bolshevikkien Suomen tunnustamisessa on kuitenkin sen verran spekuloinnin varaa, että he tunnustivat myös Baltian maiden itsenäistymisen mutta hyökkäsivät niihin kaikkiin vuosina 1918-20 tarkoituksena liittää alueet uuteen Neuvostotasavaltaan.

Ainakin Viro tunnustettiin vasta rauhansopimuksessa.

 

[Pavlovin Koira]

Sosialistien leirissä tajuttiin, että torpparien vapauttaminen saattaisi johtaa tulevien talollisten siirtymiseen muiden puolueiden kannattajiksi.

Tätähän Pohjantähdessä Pentinkulmalla vieraillut agitaattori Eetu Salinkin pohdiskeli kun totesi Akselille että et sinä enää sosialisteja äänestäisi jos saisit torpan itsellesi.

Alla olevan artikkelin osiosta, jossa on Keskustapuolueen edeltäjän Maalaisliiton kannatuksen kehitys voi päätellä Salinin olleen ainakin osittain oikeassa. Onhan tuo nousu 1910-luvulta 1920-luvun lopulle aikamoinen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maalaisliitto

 

[Wiljami]

Omassa kuplassani (kun tämä nyt on muotitermi) pystytän kyllä käsittelemään mielestäni myös -18 tapahtumia ilman kiihkoa (tosin tapahtumia ei käytännössä kovin usein mietiskellä edes kun eivät nykyhetkeen mitenkään vaikuta). Kummankin puolen kiihkoilijoista tulee mieleen lähinnä joku hieman liisäsisältöä elämäänsä haikaileva luokkasotalarppaaja. "Varma Kosto" oli ehkä ymmärrettävä (joskin epäilyttävä jo silloin) nimi antaa aatteellisemman duunariperheen lapselle -18 lopulla, mutta nykyisin herättäisi lähinnä hilpeyttä (ja epäilyksen nimen antajan mielenterveydestä).

 

[TomiP]

Kuusinen ei ole henkilö, johon suhtautuisin suurella kiihkolla - sellaisiakin henkilöitä löytyy runsaasti - kyse on siitä, ettei Suomessa juuri mikään (poliittinenkaan) taho hyväksy näin jälkikäteenkään OW:n "pyyteetöntä" toimintaa Suomen kansan hyväksi, pl. kommunistit.

Kuusisesta on ennenkin keskusteltu paljon palstalla, joten ei ehkä mennä taas samoihin asioihin. Jos nyt lyhyesti totean, että itseäni tämän herran politikointi kylmää kaikilta osin, siis vaikka unohdettaisiin Talvisodan kynnyksellä suoritettu maanpetos, jonka jopa Kuusisen monet entiset tukijat tuomitsivat jyrkin sanoin.

edit. toki nyt sinun viesteistäsi olen ymmärtävinäni, että sinä arvostat Kuusista ja hänen ajatuksiaan, olet melkoinen harvinaisuus sosiaalidemokraattienkin riveissä.

En ole koskaan sanonut arvostavani Kuusista. On huono kuitenkaan puhua Kuusisen maanpetoksesta. Hän oli Talvisodan aikaan jo pitkään ollut neuvostokansalainen. Toisaalta sisällissodan lopussa hänen oli pakko paeta maasta, jos mieli pysyä hengissä.

 

[Pavlovin Koira]

En ole koskaan sanonut arvostavani Kuusista. On huono kuitenkaan puhua Kuusisen maanpetoksesta. Hän oli Talvisodan aikaan jo pitkään ollut neuvostokansalainen. Toisaalta sisällissodan lopussa hänen oli pakko paeta maasta, jos mieli pysyä hengissä.

Kaikkien sisällissodassa Venäjälle paenneiden uran jatko ei kuitenkaan ollut samanlaista Isä Aurinkoista saappaiden nuolemista kuin Kuusisen. Esimeriksi kansanvaltuuskunnan jäsen Oskari Tokoi siirtyi Itä-Karjalasta Muurmannin legioonan mukana Englannin kautta Yhdysvaltoihin, jossa organisoi talvisodan aikana avustustoimintaa Suomen hyväksi.

 

[TomiP]

Kaikkien sisällissodassa Venäjälle paenneiden uran jatko ei kuitenkaan ollut samanlaista Isä Aurinkoista saappaiden nuolemista kuin Kuusisen. Esimeriksi kansanvaltuuskunnan jäsen Oskari Tokoi siirtyi Itä-Karjalasta Muurmannin legioonan mukana Englannin kautta Yhdysvaltoihin, jossa organisoi talvisodan aikana avustustoimintaa Suomen hyväksi.

Toki näin. Kuusinen käsittääkseni katkeroitui ja radikalisoitui sisällissotatappion jälkeen. Ihmisenäkin hän taisi olla häikäilemätön opportunisti.

 

[Pavlovin Koira]

Ihmisenäkin hän taisi olla häikäilemätön opportunisti.

Ei oikein muuta voine ollakaan kun selvisi hengissä Stalinin hallitseman ajan läpi. Sen lisäksi siihen tarvittiin pirun hyvää tuuria.

 

[MustatKortit]

Pahoittelut @TomiP :lle, että ylitulkitsin hänen arvostavan Kuusista.

Tuli vielä mieleen, että omassa arvostuksessani samalle asteelle (vai jopa alle?) menee myös Hertta K.

 

[TomiP]

Pahoittelut @TomiP :lle, että ylitulkitsin hänen arvostavan Kuusista.

Tuli vielä mieleen, että omassa arvostuksessani samalle asteelle (vai jopa alle?) menee myös Hertta K.

Miksi et arvosta Hertta Kuusista? Hän oli toki kommunisti, mutta ei mikään maanpetturi tai muukaan rikollinen. Kyllä Mannerheim on silmissäni paljon pahempi roisto kuin Hertta Kuusinen.

 

[Syöttöpiste]

Joskus Fortuna on suosioillinen ja joskus hän näyttää persettä.

Sisällisodasta tuli mieleeni eräs isältäni kuulemani tarina isoäitini isästä. Hän oli kannaksella asemapäällikkönä jollain asemalla, jota en nyt muista. Noihin aikoihin idän suunnasta oli tullut asemalle juna, jonka yhdessä vaunussa oli kuormana jalkaväen aseistusta (kivääreitä, pistooleita jne.). Kyseinen vaunu jäi yöksi asemalle, josta sen kuorman piti seuraavana päivänä mennä vastaanottajilleen, eli punaisille. Yön aikana kuitenkin koko vaunu kuormineen katosi asemalta ja isoisoisäni joutui ikävällä tavalla punaisten kanssa tekemisiin. Hänet otettiin vangiksi, häntä kuulusteltiin ja vietiin jopa sorakuopan reunalle saamaan sen lopullisen tuomionsa. Viime hetkillä joku näiden punaisten "luottomies" tuli paikalle ja kertoi, että isoisoisäni on kunnon miehiä ja hän menee takuuseen, ettei tämä ollut aseiden katoamisen kanssa tekemisissä. Näin isoisoisäni henki säilyi ja te pystytte tätä kirjoitusta ylipäätänsä lukemaan. Todellisuudessa oli käynyt niin, että mummini isä oli huomannut mihin asekuorma oli menossa ja hän nimenomaan oli se henkilö joka sai asiat järjestymään niin, että aseet katosivat yön aikana. Punaiset olivat siis hajulla asiasta, mutta jostain syystä joku heidän keskuudessaan oli varma hänen syyttömyydestään. Siihen että isoisoisäni joutui ylipäätänsä punaisten kohteeksi, johtuu varmasti siitä, että hän oli kyseisen aseman päällikkö ja sekä hän, että hänen veljensä olivat tunnetusti eri mieltä asioista kuin punaiset. Hänen yksi veljistään oli jopa lähtenyt jääkärikoulutukseen Saksaan, palaten sieltä upseerina takaisin.

 

[MustatKortit]

Joskus Fortuna on suosioillinen ja joskus hän näyttää persettä.

Sisällisodasta tuli mieleeni eräs isältäni kuulemani tarina isoäitini isästä. Hän oli kannaksella asemapäällikkönä jollain asemalla, jota en nyt muista. Noihin aikoihin idän suunnasta oli tullut asemalle juna, jonka yhdessä vaunussa oli kuormana jalkaväen aseistusta (kivääreitä, pistooleita jne.). Kyseinen vaunu jäi yöksi asemalle, josta sen kuorman piti seuraavana päivänä mennä vastaanottajilleen, eli punaisille. Yön aikana kuitenkin koko vaunu kuormineen katosi asemalta ja isoisoisäni joutui ikävällä tavalla punaisten kanssa tekemisiin. Hänet otettiin vangiksi, häntä kuulusteltiin ja vietiin jopa sorakuopan reunalle saamaan sen lopullisen tuomionsa. Viime hetkillä joku näiden punaisten "luottomies" tuli paikalle ja kertoi, että isoisoisäni on kunnon miehiä ja hän menee takuuseen, ettei tämä ollut aseiden katoamisen kanssa tekemisissä. Näin isoisoisäni henki säilyi ja te pystytte tätä kirjoitusta ylipäätänsä lukemaan. Todellisuudessa oli käynyt niin, että mummini isä oli huomannut mihin asekuorma oli menossa ja hän nimenomaan oli se henkilö joka sai asiat järjestymään niin, että aseet katosivat yön aikana. Punaiset olivat siis hajulla asiasta, mutta jostain syystä joku heidän keskuudessaan oli varma hänen syyttömyydestään. Siihen että isoisoisäni joutui ylipäätänsä punaisten kohteeksi, johtuu varmasti siitä, että hän oli kyseisen aseman päällikkö ja sekä hän, että hänen veljensä olivat tunnetusti eri mieltä asioista kuin punaiset. Hänen yksi veljistään oli jopa lähtenyt jääkärikoulutukseen Saksaan, palaten sieltä upseerina takaisin.

Mielenkiintoinen tarina. Minä taisin jossain vaiheessa jo mainitakin, että vähän samantyylinen Fortunan potku kohtasi myös minun isoisoisääni. Kyseinen asia tapahtui jossain Joutsenon lähellä, kylä oli punaisten hallussa ja sukulaismieheni oli siis suljettuna johonkin aittaan, myöhemmin oli tarkoitus jakaa kenttäoikeutta ja viedä sinne sorakuopalle. Yön aikana valkoisten osasto oli tullut lähettyville ja heillä oli mukanaan tykki, jolla olivat myös ampuneet kylään sekä karkoittaneet punaiset tiehensä.

Aamulla sitten joku paikallinen pikkukundi uskaltautui tulemaan avaamaan aitan ovet.

 

[Uuhis #97]

Kaikki tämä ei kuitenkaan estä minua tuomitsemasta valkoisten terroria kesällä 1918, tapahtumat ovat faktoja. Niille ei ole puolustusta, ihmisten pahimmat piirteen tulivat esiin. Tässä kohtaa asioista pitää keskustella asioina, eikä etsiä syyllisiä nykyajasta. Vuoden 1918 sota liity mitenkään meidän sukupolveen.

Allekirjoitan tämän. Itse olen joutunut muutamaan kertaan mielenkiitoiseen tilanteeseen koskien vuoden 1918 tapahtumia(edustan ainakin mielestäni sukutaustani vuoksi valkoista puolta), parikymmentä vuotta sitten rakensimme Lukion itsenäisyysjuhlaa varten näytelmää jossa esitettiin hetkiä kotikuntani tapahtumista itsenäisen Suomen historian ajalta, esitin näytelmää rakentaneelle opettajalleni(keskustalainen) että ottaisimme mukaan Harmoisten sairashuoneen joukkomurhan. Opettaja hyväksyi tämän, koska hänen mielestään myös näitä kipeitä asioita olisi jo voitava käsitellä(ko. tapahtuma oli tuolloin aika kuolleeksi vaiettu). Tuon esittäminen kuitenkin johti aika kovaan kritikkiin muunmuassa paikallislehden sivuilla

Muutama kuukausi sitten julkaistiin elämänkertateos Hans Kalmista, virolaisesta sotilaasta jonka joukot syyllistyivät ko. tapahtumaan. Kirjan julkaisua käsiteltiin kotikuntani omassa FB-ryhmässä ja itseäni närkästytti monissa vanhemmissa keskustelijoissa esiintynyt ihailu "virolaista vapaussoturia" kohtaan ja muistutin siitä että Kalmin joukot olivat vastuussa tuosta verilöylystä ja ampuivat myös Hennalassa punaisten puolella toimineita naissairaanhoitajia. Lisäksi muistutin Kalmin hiukan kyseenalaisista sodanjälkeisistä lääkärintoimista kun mies lähes tappoi diabetespotilaan korvattuaan tämän insuliinihoidot omilla homeopaattisilla menetelmillään. Tämä "kansallissankarin" kritisointi ei tietenkään johtanu kovinkaan hyvään vastaanottoon.

 

[MustatKortit]

Sohaistaas vähän tätä ampiaispesää, nyt kun Martta Koskisesta oli iso juttu HS:n Kuukausiliitteessä. Koskinenhan jäi viimeiseksi Suomen valtion teloittamaksi naiseksi. Maanpetossyytteen nojalla annettu kuolemantuomio laitettiin täytäntöön syyskuussa 1943. Tiedän myös, ettei liity suoranaisesti Suomen sisällissotaan, mutta mielestäni tämä on paras olemassaoleva ketju tähän tarkoitukseen, sillä let's face it: tästä samasta tematiikasta Koskisen elämässä oli paljolti kyse. Ja kyllähän Martta myös osallistui jo punakaartin toimintaan sisällissodan aikana.

Mitä mieltä palstalaiset olivat tuosta HS:n artikkelista? Ja entä Koskisesta ja tämän kohtalosta ylipäätään?

Minulle tuli artikkelista hieman kaksijakoiset fiilikset. Yhtäältä on toki ihan aiheellista kysyä, miksi Koskisen kohdalla mentiin niin pitkälle, että kuolemantuomio todella pantiin täytäntöön. On myös totta, että Koskinen ei ollut isoin tekijä koko tuossa vyyhdissä.

Mutta sitten asialla on toinen puoli, mielestäni artikkeli yritti hieman vihjailevasti valkopestä Koskisesta marttyyria (samoin kuin Hertta Kuusinen omana aikanaan). Koskinen esitetään viattomana "bystanderina", joka ei tajunnut isosta kuviosta mitään ja joka varsin harmittomasti edesauttoi käpykaartilaisten toimintaa sekä osallistui valtion vihollisten kuten Yrjö Leinon piilotteluun.

Mielestäni on niin, ettei Koskinen suinkaan ollut mikään harmiton tyyppi, vaan nostaisin eritoten Yrjö Leinon piilotteluun osallistumisen ja osallisuuden pyrkiä välittämään tietoja puna-armeijalle Suomen armeijan liikkeistä aika vakaviksi rikoksiksi. Toisin kuin artikkeli ehkä vähän rivien välistä antaa ymmärtää, ei imo Koskisen syylliseksi toteamiseen tarvittu mitään keksittyjä konsteja ja tarinatuokioita, vaan Koskinen itse omalla toiminnallaan aiheutti syytteeseen joutumisensa. Myös hänen - sinällään ihailtava - vaikenemisensa poliisikuulusteluissa vahvistaa käsitystäni siitä, että Koskinen oli kylmäverinen ja laskemoiva tyyppi, ei suinkaan mikään viaton naisihminen joka paremman puutteessa oli otettu turvasäilöön.

Summa summarum: Koskisen kuolemantuomiosta - tuon tuomion ankaruudesta - voidaan keskustella. Todennäköisesti itse olisi antanut tuon kuolemantuomion, mutta muuttanut sen elinkautiseksi käytännössä. Sen sijaan ei ole mielestäni mitään epäselvää siinä, että Koskinen ansaitsi tuomion maanpetoksesta, eli hänen kirjeensä koko tuomion kumoamiseksi oli potaskaa.

Mitä mieltä olette?

Tagataan muutama henkilö joiden mielipiteet kiinnostaisivat: @Pisin Kääpiö 186cm , @mjr , @KwutsNI

 

[Jussih]

Kun en ole tuon ajan rikoslain sisällön asiantuntija, en tiedä mitä vaihtoehtoja tuomarilla olisi ollut. Oliko maanpetoksesta tuomio automaattisesti kuolemantuomio vai olisiko elinkautinen ollut käytettävissä? Jos liikkumavaraa olisi ollut, olisin itse kallistunut elinkautiseen (kun en kuolemantuomiota hyväksy). Sen sijaan syyllisyydestä tai rikosten raskaudesta ei liene mitään epäselvyyttä. Ja puhtaan objektiivisesti ajatellen, valtion kannalta lopputulos oli paras mahdollinen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mitä mieltä olette?

Olen aika lailla samaa mieltä kuin Musta Nuoli. Luin tuon Martta Koskinen -artikkelin, ja tekstissä oli luettavissa jopa kommunistis-romantillisia sävyjä. Mitään läpinäkyvää paatoksellisuutta ei kirjoituksessa tietenkään ollut, ammattitoimittajasta kun oli kuitenkin kyse. Mutta esimerkiksi sitaatit Koskisen ennen tuomionsa täytäntöönpanoa kirjoittamista kirjeistä esitettiin mielestäni valossa, joiden tarkoitus oli yhtenä seikkana muiden joukossa sumentaa syytteiden ja tuomion oikeutusta. Koskisen kanssa samaan aikaan ammuttu Olavi Heiman esitettiin yksioikoisesti petturina ja luopiona, joka paljasti Koskisen ja muitakin, ilmeisesti lievemmän tuomion toivossa. Voi olla, mutta asiaa voisi lähestyä myös siten, että hommansa osanneet kuulustelijat saivat vangitusta rikollisesta puristettua riittävästi tosiasioita. Eivät he tuossa mitään roistoja olleet, vakoojia ja maanpettureita kuulusteltiin aivan oikeutetusti, pyrkien hahmottamaan tosiasiat. Ilmeisesti Martta Koskinen oli tiukempi luonne ja ehkä myös pahempi kommunisti kuin Heiman, kun piti suunsa kiinni.

Sodan aikana ovat voimassa sota-ajan lait. On aivan selvää, ettei pienellä kansakunnalla ole varaa olla armollinen ja pitkämielinen keskuudessaan tihutyötä tekeviä vihollisen vakoojia ja muita syöpäläisiä kohtaan, kun maa käy samaan aikaan kamppailua kohtalostaan. Ilman muuta tuollaiset Koskiset täytyy vähintään vangita. Tuonaikaisissa olosuhteissa jopa kuolemantuomio oli aivan ymmärrettävä ratkaisu.

Lähinnä ihmettelen sitä, että Malmin hautausmaalla on jonkinlainen muistomerkki siellä teloitettujen ja vihollisen hyväksi vakoilleiden suomalaisten muistoksi. Ymmärrän hyvin, että Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikaan tuollaisia juttuja oli pakko sietää, mutta nykyään ei enää tarvitsisi. Ei sellaisille ihmisille pidä pystyttää minkäänlaisia muistomerkkejä, jotka ovat tehneet isänmaan eteen pääasiassa tietoista vahinkoa.

 

[MustatKortit]

Kun en ole tuon ajan rikoslain sisällön asiantuntija, en tiedä mitä vaihtoehtoja tuomarilla olisi ollut. Oliko maanpetoksesta tuomio automaattisesti kuolemantuomio vai olisiko elinkautinen ollut käytettävissä? Jos liikkumavaraa olisi ollut, olisin itse kallistunut elinkautiseen (kun en kuolemantuomiota hyväksy). Sen sijaan syyllisyydestä tai rikosten raskaudesta ei liene mitään epäselvyyttä. Ja puhtaan objektiivisesti ajatellen, valtion kannalta lopputulos oli paras mahdollinen.

Kaikkein paras lopputulos valtion kannalta (siis juuri omassa ajassaan, eli sota-ajan tilanteessa) olisi ollut, että Koskinen olisi saatu puhumaan ja mahdollisesti kertomaan tietonsa ainakin Yrjö Leinon olinpaikasta, jotta tämä olisi voitu samantien käydä pidättämässä ja tuomitsemassa, sillä kyseessä oli valtion vihollinen, joka olisi eittämättä antanut kaiken mahdollisen saamansa tiedon Neuvostoliitolle ja siten vaarantanut suomalaisten sotilaiden henkiä.

No, Koskinen ei tosiaan puhunut.

Mitä tuomioon tulee, niin kyllähän vielä Rytikin olisi voinut Koskisen armahtaa ja kuolemantuomio olisi jäänyt Koskiselta kokematta, mutta presidentti ei katsonut tarpeelliseksi tuomiota kumota. En lähtisi tästä Rytiä syyttämään, perusteet tuomiolle olivat olemassa.

 

[MustatKortit]

...

Lähinnä ihmettelen sitä, että Malmin hautausmaalla on jonkinlainen muistomerkki siellä teloitettujen ja vihollisen hyväksi vakoilleiden suomalaisten muistoksi. Ymmärrän hyvin, että Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikaan tuollaisia juttuja oli pakko sietää, mutta nykyään ei enää tarvitsisi. Ei sellaisille ihmisille pidä pystyttää minkäänlaisia muistomerkkejä, jotka ovat tehneet isänmaan eteen pääasiassa tietoista vahinkoa.

Tämä on erittäin hyvä pointti. On sanomattakin selvää, että esimerkiksi sisällissodan jälkeen vankileireillä kuolleille punaisille on syytä olla muistomerkkejä (ja niitähän on), tämä on mielestäni oikea ja terveellinen muistutus paitsi valkoisesta terrorista, myös veljessodan kauheudesta itsestään.

Sen sijaan sota-aikana neukkujen puolesta myyräntyötä tehneiden muistelua en ymmärrä ollenkaan. Heistä monen voi joko suoraan tai vähintäänkin epäsuorasti katsoneen osallistuneen tavallisten suomalaisten (sotilaiden) henkien vaarantamiseen. Lisäksi on syytä muistaa, että ihan tavalliset "punikit" eli alikersanttilahtiset eivät suinkaan olleet lymyilemässä Yrjö Leinon poppoon kanssa Helsingin liepeillä, vaan olivat asemoituina Syvärille jne mukana taistelemassa Suomen puolesta.

edit. @Pisin Kääpiö 186cm tuossa viestissä puhut Mustasta Nuolesta, varmaan tarkoitit minua.

 

[KwutsNI]

Mitä mieltä olette?

En ole erityisen perehtynyt Martta Koskisen tapaukseen, joten en ota kantaa spesifisti tähän (mitä nyt wikipedia artikkelin pikaisesti lukaisin). Olen sen sijaan jossain määrin lukenut desanteista ja muusta vallankoumouksellisesta toiminnasta henkilökohtaisen mielenkiintoni perusteella, sillä oma isotätini tähän syyllistyi ennen sotia ja sen aikana. Häntä itseään ei tuomittu, koska näyttö ei riittänyt, joskin hänen miehensä kuoli kuulusteluiden aikana hieman epäselvissä olosuhteissa.

Oma mielipiteeni on se, että nämä henkilöt tiesivät syyllistyvänsä maanpetokselliseen toimintaan, ja ottivat tietoisesti sen riskin vakaumuksensa puolesta. Omalla tavallaan tämä on ihailtavaa, vaikka ymmärrän myös sen, että toisille nämä henkilöt saattavat olla pettureista pahinta sorttia. He kuitenkin uskoivat kommunismiin, ja olivat valmiita uhraamaan henkensä sen puolesta. Koskinen ei edes suostunut henkensä pitimiksi lavertelemaan.

Yleisesti ottaen olen myös sitä mieltä, että Suomi on jo tuolloin ollut oikeusvaltio, ja tuomiot on annettu pääsääntöisesti lain hengen mukaisesti.



Mitä tulee muistomerkkeihin, mistät MustaKortit ja @Pisin Kääpiö 186cm puhuivat, niin olen sitä mieltä, että mahdollisuuksien mukaan nykyvaltion tulee yhdistää kansaa, eikä olla aikaisempien konfliktien osapuolten puolella. Siten kansalaissodan punaiset ja valkoiset ansaitsevat tietenkin omat muistomerkit. Toki vakoilijat ja sitä avittaneet on hieman eri asia, mutta näille SKP- ja SNS:läisille varsinkin jatkosota oli saman sisällissodan jatkoa. Ymmärrän kyllä myös sen näkökohdan, ettei valtion pitäisi ylläpitää muistomerkkejä maanpettureille. Lopputulemana en kuitenkaan olisi näitä poistamassa, nekin ovat osa historiaamme.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä on erittäin hyvä pointti. On sanomattakin selvää, että esimerkiksi sisällissodan jälkeen vankileireillä kuolleille punaisille on syytä olla muistomerkkejä (ja niitähän on), tämä on mielestäni oikea ja terveellinen muistutus paitsi valkoisesta terrorista, myös veljessodan kauheudesta itsestään.

Sen sijaan sota-aikana neukkujen puolesta myyräntyötä tehneiden muistelua en ymmärrä ollenkaan. Heistä monen voi joko suoraan tai vähintäänkin epäsuorasti katsoneen osallistuneen tavallisten suomalaisten (sotilaiden) henkien vaarantamiseen. Lisäksi on syytä muistaa, että ihan tavalliset "punikit" eli alikersanttilahtiset eivät suinkaan olleet lymyilemässä Yrjö Leinon poppoon kanssa Helsingin liepeillä, vaan olivat asemoituina Syvärille jne mukana taistelemassa Suomen puolesta.

En voi olla juuri enempää samaa mieltä kummastakaan näkökannasta.

Sisällissodan taustoista, sodan eri vaiheista sekä jälkinäytöksestä on tärkeää oppia kollektiivisesti ja rakentavassa mielessä. Ei niin, että ylläpidettäisiin punaisten ja valkoisten välistä juopaa kaikenkarvaisilla oman puolen muistelutilaisuuksilla, joissa puolletaan yhdenlaisia näkemyksiä.

Sota-aikana omien kansalaisten vihollisen hyväksi tekemää työtä ei voi perustella aatteella eikä hyvillä tarkoituksilla, ei edes sillä, että Suomi teki - vapaaehtoisesti tai pakon edessä, ihan sama - jatkosodassa yhteistyötä natsien kanssa. Tappiot olivat koko ajan läsnä. Valtava määrä ihmishenkiä menetettiin rintamalla kun Suomea puolustettiin, ja vihollisen pommitukset ja muut tuhotyöt aiheuttivat siviilien kuolemia, muista henkisistä ja aineellisista tappioista puhumattakaan. Suomen puolustustaistelu jättikokoista vihollista vastaan ei todellakaan kaivannut riesakseen vihollisen hyväksi tehtyä myyräntyötä omien taholta ja omassa selustassa.