Pavlovin Koira tuolla edellä mainitsi etniset puhdistukset ja että sellaista olisi tehty Tampereella sen valtauksen aikana. On täysin mahdollista, että tuollaista olisi sielläkin tapahtunut, mutta kyllä ehdottomasti suurin etninen puhdistus toteutettiin Viipurissa sen valtauksen jälkeen.
Toteennäyttämättömänä kerrotaan linnan vallien välissä ammutun jopa 2- 3000 venäläistä, jopa suuremmasta määrästä on ollut huhuja.
Muutenkin monella paikkakunnilla tehdyistä teloituksista valtausten jälkeen on kerrottu ja jopa 100 on sanottu surmatun, noista paikkakunnista ei yksikään taida vetää vertoja Lappeenrannan tapahtumille, jossa ainakin 500 punaista teloitettiin.
Tuo Keltaisen mainitsema kirja KOSTON KEVÄT kannattaa lukea, siinä kerrotaan juuri Lappeenrannan ja ympäristön tapahtumista.
Toinen suositeltava kirja on VIIPURI 1918, siinä on sitten noista Viipurin tapahtumista.
Tässä kun näitä rumia lukuja esitellään, niin olihan niitä. Itselleni on perintönä kulkeutunut mummoni, joka kuoli ennen syntymääni, vanha lauluvihko. Tuolloin, ennen facebookkeja ja yleä asiat kulkeutuivat tiedoksi lauluina ja siinä, missä nykyään kirjoitellaan päiväkirjoja, kirjattiin lauluina uutisia ja tapahtumia omiin vihkoihin. Pappani, jonka sentään ehdin elävänä kohdata ja kuulla tarinat, kertoi, että näitä värssyjä laulettiin esimerkiksi, kun rannoilla pyykättiin isommalla joukolla. Naiset opettelivat näitä kuulemiaan lauluja ja työn ohessa näitä lauloivat. Mummoni oli kotoisin jämsästä ja tuolla seudulla vaikutti sitten henkilö nimeltä Jussi Fromm, joka lauluissa rummin jussina tunnettiin. Balladi rummin jussista kertoo siis ihmishirviöstä, jonka tapana oli teloittaa ihmisiä jämsän kirkon kellotapulissa siten, että luoti lopulta iskeytyi kirkonkelloon, ilmoittaen, että taas pääsi punikki päiviltä. Teloitusten summaksi hänen osaltaan perimätieto kertoo lukua 622 ja näin monta värssyä mummoni ylös kirjaamassa laulussa on. Tiedän, että museoonhan tuo vihkonen kuuluisi, tai tiedän sen siksi, kun aikoinaan juttelin keski - suomen kotiseutumuseon intendentin kanssa, en tokikaan tästä laulusta, vaan ihmettelin, kun museon kokoelmissa oli balladi Titanicista, mutta vain noin 400 säkeistön mittaisena, kun se mummoni vihkossa on yli 700 säkeistöä. Intendentti kertoi, että tietää näissä perinnelauluissa olleen laajempia kuin säilyneet ja vaati minua hetimiten toimittamaan mummoni vihkosen museon kokoelmiin, mutta niin se vaan jäi. Äitini kuoltua se sitten "palasi" hoteisiini ja nyt se tuntuu vieläkin arvokkaammalta ja henkilökohtaiselta, kuin silloin nuorena, lueskella mummoni käsinkirjoittamia tarinoita ajasta, jota en onneksi ole kokenut.
