Suomen sisällissota -ketju

[masaman]

Sitten yht'äkkiä puolet maasta nousee aseelliseen kapinaan omaa hallitustaan vastaan ja siinä sivussa syyllistyy käsittämättömiin raakuuksiin.

Nyt ihan pelkästään tähän puutun. Tästä voidaan olla jo sitäkin mieltä, että jos ei ongelmia ei oikeasti näe tai ei halua nähdä niin silloin jokin asia voi tuntua äkilliseltä. Sama homma avioliitossa. Jos muija lähtee kävelemään ja omasta mielestä kaikki on kunnossa, niin ei ihan valot joka huoneessa taida toimia.

Itse 1918 tapahtumiin en ota kantaa, mutta älä viitsi jauhaa p*****, että ihan yht'äkkiä tapahtui, vai oliko muka valkoinen puoli tosiaan niin vajakkia, että ei osannut tulkita tilannetta? Ei ollut, voin vastata.

 

[Yläpesä]

Olipa jäänyt noteeraamatta että tuohon Tampereen kulkueeseen liittyy suurempaakin ruohonjuuritason toimintaa, johon voi perehtyä osoitteessa:

http://www.tampere1918.fi/

Kansalaisten lähettämät tarinat voi lukea täältä.

 

[Sonny Burnett]

Tämä ketju nousi mieleeni kun luin tänään uutisen Suomen vanhimman ihmisen syntymäpäivistä. Viimeinen sisällissodan veteraani. Yksi siis on enää jäljellä tuosta rähinästä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Arvonen

Valkoisten viimeinen veteraani kuoli viime marraskuussa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lennart_Rönnback

 

[sampio]

Tampereen onnistuneet juhlat ja niitä varjostaneet kiakkoviaraat uhkaavat jäädä omassa ketjussaan hiukan sisällissodan varjoon, joten uskallan ehdottaa vuoden 1918 tapahtumien vatvomista tänne.

Mutta ilman bolsevikkien vallankumousta ei välttämättä nälkäkään olisi ajanut väkivaltaan.

Tästä yritin varovaisesti vihjata aiemmin juuri tuolla juhla-ketjussa. Eli nimenomaan osana Venäjää Suomen tie vei kohti veristä välienselvittelyä, vaikka punaisiin kallellaan olevien osa oli jo monin tavoin parantunut vuosisadan alusta. En nyt väitä vasten parempaa tietoa, kuinka radikaaleja muiden Pohjoismaiden vasurit olivat, mutta ainakin yhteiskunta oli sen verran kypsä, että työväenliikkeen ja porvareiden väliset ristiriidat kyettiin sevittelemään parlamentaristisin keinoin, vaikka esim. Ruotsissa vasen laita oli kallellaan vallankumoukseen päin julkisesti.

 

[Ramchester]

Nyt ihan pelkästään tähän puutun. Tästä voidaan olla jo sitäkin mieltä, että jos ei ongelmia ei oikeasti näe tai ei halua nähdä niin silloin jokin asia voi tuntua äkilliseltä. Sama homma avioliitossa. Jos muija lähtee kävelemään ja omasta mielestä kaikki on kunnossa, niin ei ihan valot joka huoneessa taida toimia.

Itse 1918 tapahtumiin en ota kantaa, mutta älä viitsi jauhaa p*****, että ihan yht'äkkiä tapahtui, vai oliko muka valkoinen puoli tosiaan niin vajakkia, että ei osannut tulkita tilannetta? Ei ollut, voin vastata.

Ei kai siinä nyt kovin lämpimät välit ole maanomistajien ja työläisten välillä olleet, mutta kaipa se aina tulee yllättäen, kun porukkaa aletaan viemään saunan taakse. Raja uhkausten tekemisessä ja uhkausten toteuttamisessa tulee aika monelle yllätyksenä, jos ei ole aikaisempaa väkivaltaista historiaa taustalla.

 

[ndal88a]

Uskon toki, että keväällä 1918 Suomi oli sittenkin viimekädessä suvereeni, jos asiat olisivat kärjistyneet johonkin vastakkainasetteluun Suomen poliittisen johdon ja saksalaisten välillä. Tämä vastauksena kysymykseesi. Omalla kysymykselläni halusin herättää keskustelua Saksan ja Valkoisen Suomen suhteista, ilmeisesti onnistuin?

Saksalaisten valta sen ajan Suomessa oli poikkeuksellisen suurta. Se oli paljon enemmän kuin yksi divisoona. Upseereitahan maassa oli ollut jo paljon ennen kuin ko. divisioona rantautui Hangossa. Muistaakseni mm. Tampereen valtauksen suunnitteli saksalainen sotilasneuvonantaja valkoisten ensimmäisen yrityksen epäonnistuttua. Myös moni ulkovalta odotti ennen kuin tunnusti Suomen itsenäisyyden, koska halusi katsoa millaiseksi Saksalaisten rooli muodostuu. No, Suomi sai lopulta täyden suvereniteetin, mutta ennen kuin Saksan tappio maailmansodassa oli varmistunut, sekä Saksassa että Suomessa oli halua luoda maidemme välille erittäin tiivis yhteys. Kutsuisiko sitä sitten liittolaisuudeksi vai satelliittina olemiseksi, on määrittely ja jossittelu kysymys...

Mielenkiintoinen ketju, en ihan koko ketjua ole viela ehtinyt lukea, mutta saksalaisten vallasta, se oli poikkeuksellisen suurta. Maaliskuussa 1918 Saksa ja Venaja solmivat Brest-Litovskin rauhan (Saksa voittajana) joka mm. maaritteli sen etta Venaja vetaa armeijansa ja laivastonsa pois Suomesta. Eli sodankaynti helpottui valkoisille. Sittemmin Saksan Itameren divisioona teki maihinnousut Hankoon ja Loviisaan ja loppu olikin sitten historiaa.
Hinta Saksan avulle oli kova, Suomesta olisi tullut kaytannossa Saksan siirtomaa, Saksalla olisi ollut oikeudet Suomen raaka-aineisiin jne.
Ilmeisesti kuitenkin punavankien kohtelu parani, teloitukset loppuivat, koska Saksa tarjosi punavangeille mahdollisuutta lahtea maataloustoihin Saksaan.
Kaikki huipentui tietenkin siihen etta kuningas Suomelle olisi tulossa Saksasta, mutta sitten tuli marraskuu 1918 ja Saksan tappio.
Mutta ei mennyt kuin jotain 15 vuotta ja Saksa jalleen alkoi vikitella Suomi neitoa, aluksi kulttuurisuhteiden kautta, mutta siita voikin sitten aloittaa uuden ketjun.

JOL

 

[ndal88a]

Lienee myös ihmetysketjuun sopivaa, mutta täällä saanen vastauksen:

Vuonna 1939 vihollinen kuvitteli voivansa marssia paraatimuodostelmassa Suomeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Suomen kansa oli "yhtenä miehenä" vastassa.

Mitä tapahtui vuosien 1920 ja 1939 välillä? Miten vuonna 1918 olleet vihamielisyydet onnistuttiin sopimaan?

Pikkuisen lisaa vanhaan ketjuun, ei kait siina sen kummin mitaan ihmeempaa tehty, talvisotaan nahden. Punikkeja ei vain paastetty armeijaan (kuten tassakin ketjussa jotkut kirjoittajat ovat kertoneet omaisistaan), sittemmin valirauhan aikana hallitus korjasi virheensa ja kentta-armeijasta tuli 50% isompi (300K->450K) ja kaikki oli valmista jatkosotaa varten.

JOL

 

[mjr]

Mutta ei mennyt kuin jotain 15 vuotta ja Saksa jalleen alkoi vikitella Suomi neitoa, aluksi kulttuurisuhteiden kautta, mutta siita voikin sitten aloittaa uuden ketjun.

JOL

Joskin vikitteli turhaan ja 30-luvun aikana Suomen poliittinen eliitti hyvin päättäisesti valitsi skandinaavisen suuntauksen linjaksemme. Se "vikittely" mikä sitten lopulta johti Suomen liittymiseen Saksan rinnalle suoritettiin sellaisen iloisen veikon kuin Josif Stalinin toimesta.

 

[sampio]

Pikkuisen lisaa vanhaan ketjuun, ei kait siina sen kummin mitaan ihmeempaa tehty, talvisotaan nahden. Punikkeja ei vain paastetty armeijaan (kuten tassakin ketjussa jotkut kirjoittajat ovat kertoneet omaisistaan), sittemmin valirauhan aikana hallitus korjasi virheensa ja kentta-armeijasta tuli 50% isompi (300K->450K) ja kaikki oli valmista jatkosotaa varten.

JOL

Siis 1918 ja 1939 välillä ei tehty kummempia? Tapahtuihan siinä vaikka mitä - Ståhlberg oli kova jätkä vaikeina aikoina ja meni armahtamaan punavankeja, Lex Kalliota puski, uskonnonvapaus- ja oppivelvollisuuslakia myös. Lapuan liikkeestä selviäminen ja 30-luvun loppupuolen politiikka olivat varmasti ne vielä merkittävimmät pointsit. Mutta eihän kansakunta nyt mikään yhteenhitsautunut ollut talvisodan alkaessaakaan, eikä varmasti ole koskaan ollutkaan.

 

[Wilderness]

Sampio tuossa jo aika hyvin listasikin asioita, mutta voinemme sanoa, että ilman vuosien 1918 ja 1939 välillä tapahtuneita asioita Neuvostoliitto olisi päässyt huomattavasti helpommin Suomeen. Siitä ettei näin käynyt saamme kiittää presidenttejä kuten Ståhberg ja Svinhufvud.

Ståhlbergin teot liittyen sisällissodan jälkeiset toimet kuten punavankien armahtaminen ja Lex Kallio vähensivät suuresti punaisten eripuraa. Tarkkaa vaikutusta emme tietenkää voi sanoa, mutta mielestäni tällä on ollut suhteellisen suuri vaikutus tuleviin vuosikymmeniin.

Svinhufvudin yksi tärkeimmistä teoista liittyen yhtenäiseen Suomeen lienee juurikin Lapuan liikkeen rauhoittaminen. Kuitenkaan hänen hyökkäämättömyyssopimuksensa Neuvostoliiton kanssa ja pohjoismaiden lähentäminen tuntuvat näin jälkikäteen hiukan turhilta. Neuvostoliitto rikkoi heti tilaisuuden tullen sopimuksen, eikä pohjoismaiden lähentäminen tuonut haluttua vaikutusta, kun Ruotsi julisti itsensä puolueettomaksi ja Norja joutui Saksan vallan alle.

 

[olkikuukkeli]

Siis 1918 ja 1939 välillä ei tehty kummempia? Tapahtuihan siinä vaikka mitä - Ståhlberg oli kova jätkä vaikeina aikoina ja meni armahtamaan punavankeja, Lex Kalliota puski, uskonnonvapaus- ja oppivelvollisuuslakia myös. Lapuan liikkeestä selviäminen ja 30-luvun loppupuolen politiikka olivat varmasti ne vielä merkittävimmät pointsit. Mutta eihän kansakunta nyt mikään yhteenhitsautunut ollut talvisodan alkaessaakaan, eikä varmasti ole koskaan ollutkaan.

Tuohon listaan voi varmaan tasavertaisesti merkittävänä lisänä nostaa aineellisen hyvinvoinnin tasainen ja kohtalaisen pitkään jatkunut kasvu varsinkin 30-luvun aikana.

En tiedä onko tuosta vuoden -39 tilanteesta olemassa mitään virallista tilastoa "puolustushalukkuuden" suhteen, mutta valistuneena arvauksena voisin mutuilla sen olleen esim. nykypäivää selvästi alhaisempi. Onneksi Neuvostoliiton provokaatio oli sen verran tökerö, että suomalaiset kommunistitkin aikalailla yhdessä tuumin sen tuomitsivat. Sitten kun vielä heikoista lähtökohdista pystyttiinkin pitämään vihollinen aisoissa, nosti se yhtenäisyyden tunnetta yli luokkarajojen.

Ei ole valhe väittää sodan yhdistäneen Suomea suuremmin kuin mikään siihen asti sattunut tapahtuma. Toisaalta sodanjälkeisessä politiikassa "talvisodan hengestä" rupateltiin niin taajaan, että kansallinen muisto ei taida sekään olla totta. Jännitteitä riitti kyllä sodan jälkeenkin...

 

[Barnes]

Sisällissota on jälleen puhuttanut palstalaisia. Etenkin C.G.E Mannerheimin osallisuus on kirvoittanut monenlaisia mielipiteitä. Itse suhtaudun kaksijakoisesti tähän asiaan. Toki Mannerheim antoi kuuluisan Ammutaan paikalla -julistuksensa,(linkki vie histdocin sivuille) mikä sitten johti erinäisiin hirmutekoihin, mutta kyseisessä paperissahan oli määritelty ne henkilöt, jotka sai ampua, se ei ole Marskin vika, jos(kun) jotkut kostonhimoiset suojeluskuntalaiset saivat päähänsä teurastaa porukkaa. Esimerkiksi surullisenkuuluisat Huruslahden arpajaiset olivat vastoin julistuksen antamia ohjeita.

Kannattaa myös muistaa, että punaisetkin tekivät hirmutekojaan ja aloittivat koko sodan eli Suomen sisällissodan spekulointi ei missään nimessä ole mustavalkoista, erinäiset näkökannat tulee huomioida tarkoin.

 

[Everton]

Mä jo luulin, että on suunnilleen kaartilaiskutsunnat käynnissä, ja pitää valita lopullisesti puolensa, kun tämmöinen ketju oli nostettu pintaan.

Tuntuu niin täällä palstalla (toki pienoismuodossa ja kärjistetymmin) kuin koko yhteiskunnassakin olevan jotain luokka- ja arvojakautumista tapahtumassa, tai ainakin framilla. Sellainen ahdistava putkinäköisyys, jossa olet "joko puolellamme tai meitä vastaan" tuntuu lisääntyneen viime vuosina ihan huomattavasti. Ei esimerkiksi minun lapsuusaikanani sosioekonomisella asemalla ollut mitään käytännön merkitystä yhteiseloon. Nyt eri osapuolien radikaalit ja tietoisesti provosoivat näkemykset tuntuvat joissain tapauksissa vaikuttamaan jopa sosiaalisiin suhteisiin.

Ehkä väärä ketju tälle, mutta olen jo jonkin aikaa miettinyt mihin saisin tämän purettua mielestäni. Tai no, mitkä ne sisällissotaa edeltävät asetelmat olivatkaan...

 

[Eugene]

Sisällissota on jälleen puhuttanut palstalaisia. Etenkin C.G.E Mannerheimin osallisuus on kirvoittanut monenlaisia mielipiteitä. Itse suhtaudun kaksijakoisesti tähän asiaan. Toki Mannerheim antoi kuuluisan Ammutaan paikalla -julistuksensa,(linkki vie histdocin sivuille) mikä sitten johti erinäisiin hirmutekoihin, mutta kyseisessä paperissahan oli määritelty ne henkilöt, jotka sai ampua, se ei ole Marskin vika, jos(kun) jotkut kostonhimoiset suojeluskuntalaiset saivat päähänsä teurastaa porukkaa. Esimerkiksi surullisenkuuluisat Huruslahden arpajaiset olivat vastoin julistuksen antamia ohjeita.

Kannattaa myös muistaa, että punaisetkin tekivät hirmutekojaan ja aloittivat koko sodan eli Suomen sisällissodan spekulointi ei missään nimessä ole mustavalkoista, erinäiset näkökannat tulee huomioida tarkoin.

Punaiset surmasivat 1400-1650 siviilihenkilöä. Valkoiset teloittivat 7300-10 000 ihmistä, n. 1800 katosi, vankileireillä terrorin uhrina kuoli 300-1000 ja lisäksi osa punaisista ammuttiin heti antautumisen jälkeen. Tietysti voi pyöritellä mielessään, olisiko sama tapahtunut mikäli punaiset olisivat voittaneet. Se on tosin vain jossittelua. Ei noita valkoisten tekemiä tekoja pitäisi vähätellä. Sitten voi myös miettiä, että miksi tämä sisällissota edes alkoi. Lopultahan punaiset saivat paljon ajamiaan asioita läpi, mutta maksoihan se aika järkyttävän kovan hinnan.

 

[Barnes]

Punaiset surmasivat 1400-1650 siviilihenkilöä. Valkoiset teloittivat 7300-10 000 ihmistä, n. 1800 katosi, vankileireillä terrorin uhrina kuoli 300-1000 ja lisäksi osa punaisista ammuttiin heti antautumisen jälkeen. Tietysti voi pyöritellä mielessään, olisiko sama tapahtunut mikäli punaiset olisivat voittaneet. Se on tosin vain jossittelua. Ei noita valkoisten tekemiä tekoja pitäisi vähätellä. Sitten voi myös miettiä, että miksi tämä sisällissota edes alkoi. Lopultahan punaiset saivat paljon ajamiaan asioita läpi, mutta maksoihan se aika järkyttävän kovan hinnan.

En missään nimessä pyri vähättelemään valkoisten terroria, joka oli laajamittaisempaa ja julmempaa kuin punaisten vastaava. Toin punaisen terrorin sen takia esille, että palstan viime aikojen sisällissotakeskustelussa on vähän sokeastikin syytetty vain ja ainoastaan Mannerheimia ja valkoisia. Koko sota oli järkyttävä ja kummatkin osapuolet tekivät hirmutekoja, tämä pitäisi kaikkien muistaa.

Kuten jo kirjoitinkin, sisällissota ei missään nimessä ole mustavalkoinen, on hankalaa syyllistää vain toista osapuolta, pitäisi syyttää molempia.

 

[mjr]

Punaiset surmasivat 1400-1650 siviilihenkilöä. Valkoiset teloittivat 7300-10 000 ihmistä, n. 1800 katosi, vankileireillä terrorin uhrina kuoli 300-1000 ja lisäksi osa punaisista ammuttiin heti antautumisen jälkeen.

Taisi tuossa olla vähän typoja: vankileireillä kuoli n. 11-12000 henkilöä. Mitä sitten tulee tähän epätasapainoon niin keskeinen tekijä on konfliktin voittaminen: voittajat tappavat enemmän ja häviäjät kuolevat enemmän. Kumpikaan osapuoli ei ollut sodassa erityisen viaton.

 

[MustatKortit]

Taisi tuossa olla vähän typoja: vankileireillä kuoli n. 11-12000 henkilöä. Mitä sitten tulee tähän epätasapainoon niin keskeinen tekijä on konfliktin voittaminen: voittajat tappavat enemmän ja häviäjät kuolevat enemmän. Kumpikaan osapuoli ei ollut sodassa erityisen viaton.

Tässä tulikin se olennainen, valkoiset voittivat konfliktin, siksi punaisia ehti olla mm. vankileireillä kauemmin.

Jos nyt vähän jossitella saa, niin itse olen aina miettinyt, kuinka lähelle vastasyntynyttä Neuvostoliittoa punajohto olisi lopulta Suomen vienyt, mikäli olisivat voittaneet. Mikäli lähelle, niin siinä tapauksessa Stalinin puhdistukset olisivat siivonneet Suomessakin.

Sitten on tietysti se vaihtoehto, että kun katsoo tuota punapuolen sakkia, niin homma olisi kaatunut ihan omiin ristiriitoihin, näinhän kävi todellisuudessa jo sodan aikana. Punaisten ongelma oli se, ettei tavallinen kansa edes ymmärtänyt tätä aatteen paloa, Helsingissä kun aika kävi vartiopaikalla pitkäksi tai saksalaisten tullessa vaaralliseksi, niin vartiat lompsivat monesti kotiin ja jättivät aseet tielle lojumaan.

 

[mjr]

Tässä tulikin se olennainen, valkoiset voittivat konfliktin, siksi punaisia ehti olla mm. vankileireillä kauemmin.

Jos nyt vähän jossitella saa, niin itse olen aina miettinyt, kuinka lähelle vastasyntynyttä Neuvostoliittoa punajohto olisi lopulta Suomen vienyt, mikäli olisivat voittaneet. Mikäli lähelle, niin siinä tapauksessa Stalinin puhdistukset olisivat siivonneet Suomessakin.

No, itse ajattelen, että tilanteen logiikka olisi varmasti lopulta vienyt Neuvosto-Suomeen, kuten kävi Kaukasuksen mensevikki-tasavalloillekin. Punainen Suomi olisi pakosta joutunut nojaamaan Neuvostoliittoon ja lopulta yhdistyminen olisi ollut väistämätöntä, joko enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti tai sitten pakolla. Suomi oli vuonna 1918 syvästi agraarinen esimoderni yhteiskunta, ja punaiset olisivat joutuneet bolsevististen toimien eteen tai sitten luopumaan vallastaan, mikä olisi johtanut puolestaan heidät itsensä hengenvaaraan.

 

[Toejoen Veikko]

Jos nyt vähän jossitella saa, niin itse olen aina miettinyt, kuinka lähelle vastasyntynyttä Neuvostoliittoa punajohto olisi lopulta Suomen vienyt, mikäli olisivat voittaneet.

Tuo on mahdoton kysymys vastattavaksi eritoten taikasanan "lopulta" vuoksi.

Mielestäni tuolloisia tavoitteita voi parhaiten tutkia lukemalla sopimuksen Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä, joka allekirjoitettiin 1.3.1918. Eli aikana, jolloin punaisten ensimmäinen yleishyökkäys oli torjuttu, mutta toista kuitenkin valmisteltiin.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html

 

[TomiP]

No, itse ajattelen, että tilanteen logiikka olisi varmasti lopulta vienyt Neuvosto-Suomeen, kuten kävi Kaukasuksen mensevikki-tasavalloillekin. Punainen Suomi olisi pakosta joutunut nojaamaan Neuvostoliittoon ja lopulta yhdistyminen olisi ollut väistämätöntä, joko enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti tai sitten pakolla. Suomi oli vuonna 1918 syvästi agraarinen esimoderni yhteiskunta, ja punaiset olisivat joutuneet bolsevististen toimien eteen tai sitten luopumaan vallastaan, mikä olisi johtanut puolestaan heidät itsensä hengenvaaraan.

Tämä on kuitenkin jälkiviisastelua. Aikalaiset tekevät päätöksensä silloisten tietojensa ja oletusten pohjalta. Ei Kansanvaltuuskunnalla ollut ainakaan selkeää suunnitelmaa liittyä Neuvosto-Venäjään. Moni silloinen johtaja ei ollut vielä varsinaisesti kommunisti. Otto Wille Kuusinen kirjoitti punaiselle Suomelle hyvin liberaalin perustuslain.

 

[Action Bronson]

Jos joku on sitä mieltä, että sodan jälkeen leireille tapetut vangit menevät vielä niin sanoitusti "vanhaan piikkiin" niin täytyy olla helvetin sairas ihminen henkisesti. Tai siis jos sen hyväksyy. Tämä asia on todellisuudessa täysin käsittelemättä ja suuren suuri tabu. Joskus näitä juttuja vielä ihmetellään vaikka olisi kuinka voittajien kirjoittamaa historiaa.

 

[Kampitus]

Jos joku on sitä mieltä, että sodan jälkeen leireille tapetut vangit menevät vielä niin sanoitusti "vanhaan piikkiin" niin täytyy olla helvetin sairas ihminen henkisesti. Tai siis jos sen hyväksyy. Tämä asia on todellisuudessa täysin käsittelemättä ja suuren suuri tabu. Joskus näitä juttuja vielä ihmetellään vaikka olisi kuinka voittajien kirjoittamaa historiaa.

Siitä en tiedä kuinka sairas itse olen, en kuitenkaan ole sitä mieltä että jälkikäteen ajateltuna teot olisivat olleet oikeutettuja, minusta koko sota ei ollut. Jälkikäteen ajateltuna realistisesta näkökulmasta en kuitenkaan toimintaa millään tavalla ihmettele. Kysehän oli nimenomaan luokkasodasta, jossa kaksi täysin eri näkemyksen tulevaisuudesta omaavaa puolta ottivat yhteen. Tilanteen ratkettua kun on vuorossa uusi alku, jonka valkoiset pääsivät määräämään, oli päivän selvää että mahdollisimman monia toisin ajattelijoita ei haluttu enää jakamaan kansan mielipiteitä. Asiahan meni Venäjällä vallankumouksen jälkeen täysin samalla tavalla, siellä vain sattui voittamaan toinen osapuoli, joka puhdisti maata yhtälailla toisinajattelijoista.

Kyllä väkivaltaiset vallanvaihtumiset ja sisällissodat ovat ympäri maailmaa johtaneet ennen muinoin liki aina häviävän osapuolen jonkinasteiseen hävittämiseen, tai lailla sen toiminnan kieltämiseen, toiminta nyt vain oli silloin kovin erilaista kuin sivistysvaltioissa tänäpäivänä. Korostan vielä etten minä valkoisten silloisia toimia näin jälkikäteen missään nimessä hyväksy, mutta asiaa pitää kuitenkin peilata siihen aikaan jolloin se tapahtui, eikä tähän päivään.

 

[Jussih]

Sampio tuossa jo aika hyvin listasikin asioita, mutta voinemme sanoa, että ilman vuosien 1918 ja 1939 välillä tapahtuneita asioita Neuvostoliitto olisi päässyt huomattavasti helpommin Suomeen. Siitä ettei näin käynyt saamme kiittää presidenttejä kuten Ståhberg ja Svinhufvud.

Ennen kaikkea vuoden 1918 kevään ja talvisodan välissä tapahtui kaksi asiaa, jotka helpottivat maan yhteinäistymistä ja vahvistivat puolustuskykyä NL:n hyökkäyksen alla. Ne ovat:

1. muutama tuhat äärilaidan punaista likvidoitiin tai kuoli vankileireillä => eivät voineet toimia NL:n viidentenä kolonnana tai harjoittaa sabotaasitoimintaa ja sissihyökkäyksiä sotatalouden haittaamiseksi ja rintamajoukkojen sitomiseksi selustaan.

2. muutama tuhat muuta epälojaalia kriminaalia pakeni NL:n puolelle, jossa Stalin lopulta vainoharhaisuudessaan likvidoi heistä valtaosan, seuraus sama kuin yläpuolella.

Yhteisenä lopputuloksena siis vasemmiston radikaalein ja itsenäisyyden kannalta vaarallisin osa oli poistettu pelistä valkoisten ja Stalinin hyvällä yhteispelillä mikä mahdollisti kansakunnan yhdentymisen.

 

[Klose16]

Ehkä ihan hyvä asia, että Suomessakin tämä käytiin. Siis toki jo itsenäisyyden alkuvaiheissa, kaukaa viisaasti. Eikös kaikissa sivistysmaissa ole menty läpi omat sisäiset sotansa? Afrikassa sitten soditaan vieläkin kun ei maanviljelys niin kiinnosta ja paras aines lähti hemmettiin jo aikoja sitten.

 

[Toejoen Veikko]

Tämä asia on todellisuudessa täysin käsittelemättä ja suuren suuri tabu.

Millä tavalla täysin käsittelemättä? Aihe on saanut vähintäänkin kohtalaisesti tilaa tietokirjallisuudessa sekä taiteessa ja vankileiriltä selvinneille ja vielä elossa olleille entisille punakaartilaisille alettiin maksaa vuoden 1918 sotaveteraanin eläkettä vuonna 1973.