Jep, ja kaikki teloitetut lapset eivät edes taistelleet.
Kyllähän siellä taisteli lapsiakin, ja lapsia myös teloitettiin. Nuorimmat 13-14 vuotiaita.
Tapon yrityksestä ja tapostakin on eri rangaistukset joten miksei sama periaate toimisi myös kapinan kohdalla?
Toivottavasti Suomessa pystyttään tulevaisuudessa käymään kiihkottomasti vuoden 1918 sota läpi. Ketjun perustella vielä on liian aikaista.
Tämä näkemys ei liene täysin harvinainen "isänmaallisten" joukossa. "Toisella puolella" harvoin esitetään yhtä yksisilmäisiä näkemyksiä.
Kommunistinen historiankirjoitus kyllä on vähintään yhtä yksisilmäistä. Sitä edustaa esim. kirjastoistakin löytyvä Tuure Lehenin kirja Punaisten ja valkoisten sota.
Ainakin omasta mielestäni Suomessa pystytään jo nykyisin keskustelemaan kiihkottomasti läpi vuoden 1918 tapahtumia, mistä kertoo muun muassa tuo sotauhriarkisto. Se että jatkoajan trollauspalstalla käydään muutamien nimimerkkien toimesta pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan, ei ole uskoakseni kattava otos koko kansan tunnoista.Toivottavasti Suomessa pystyttään tulevaisuudessa käymään kiihkottomasti vuoden 1918 sota läpi. Ketjun perustella vielä on liian aikaista.
Ei. Eikä myökään 9- ja 14-vuotiaat tyttölapset, jotka punaiset polttivat elävältä Vesilahdella.Jep, ja kaikki teloitetut lapset eivät edes taistelleet.
Ainakin omasta mielestäni Suomessa pystytään jo nykyisin keskustelemaan kiihkottomasti läpi vuoden 1918 tapahtumia, mistä kertoo muun muassa tuo sotauhriarkisto. Se että jatkoajan trollauspalstalla käydään muutamien nimimerkkien toimesta pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan, ei ole uskoakseni kattava otos koko kansan tunnoista.
Valkoiset voittivat sodan, mutta loppupeleissä likimain kaikki punaisten ajamat asiat menivät pitkässä juoksussa läpi. Hienoa valtiomiestoimintaa kyllä Suomen johdolta 20-luvulla kun oikeasti aikaisin pystyttiin jo korjaamaan maan jakaneita haavoja mm. torpparilaitoksen alasajamisen myötä.
Tutkijat pystyvät tekemään tieteellistä tutkimusta, mutta julkinen keskustelu on syyttelevää. Jos joku pyrkii esittämään kiihkottomia puheenvuoroja vuoden 1918 sodasta, reaktiot ovat kuin suoraan tästä ketjusta. Presidentti Halonen jäi pois valkoisen puolen juhlasta ja toisaalta media on edelleen hiljaa kesän 1918 terrorismista.
Mikä on sitten kiihkotonta ja puolueetonta näkemystä? Tästäkään tuskin on yksimielisyyttä. Mutta on selvä, että vaihtoehtohistorialla ei voida oikeuttaa tekoja, kuten usein esim. Suomen sisällissotaa pohdittaessa usein tehdään.
Ei kai kukaan ole tässä oikeuttamassa mitään. Vuonna 1918 tapahtuneet hirveydet eivät liity mitenkään nykypäivän ihmisiin, mutta siitä huolimatta osa porukasta kantaa menneisyyden taakkaa ja liittää sen nykypäivään. Asun työväentalon naapurissa ja olen auttanut kyseistä yhdistystä silloin tällöin talkoissa, katsonut nuorison perään, vuokrannut taloa omiin juhliini jne., vaikka olen ollut Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaana. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli minulle kerran talon sisällä olevan vuoden 1918 sodan muistotaulun ja kertoi, että hän tietää mistä taloista vanhan työväentalon polttajat olivat...
Noissa taloissa asuu uudet asukkaat tai vähintään kolmas sukupolvi. Onneksi me ostimme kommunistin talon.
Isoisäni oli jääkäri ja olen siitä erittäin ylpeä. Hän lähti Saksaan, koska halusi Suomesta itsenäisen valtion. Hän sairastui I maailmansodan Misi-joen taisteluissa, eikä koskaan päässyt Suomea vapauttamaan. Minulla on säni Taisteluni -kirjat, joissa lukee hyvän joulun toivotus hänen siskoltaan, vuosi oli 1940 tai -41. Isäni kuului suojeluskuntaan ja lähti vapaaehtoisena talvisotaan, sotilaspassin mukaan retki kesti 5 vuotta 3 kuukautta ja 24 päivää.
Kaikki tämä ei kuitenkaan estä minua tuomitsemasta valkoisten terroria kesällä 1918, tapahtumat ovat faktoja. Niille ei ole puolustusta, ihmisten pahimmat piirteen tulivat esiin. Tässä kohtaa asioista pitää keskustella asioina, eikä etsiä syyllisiä nykyajasta. Vuoden 1918 sota liity mitenkään meidän sukupolveen.
Sisällissodassa ei kuitenkaan ollut kyse Suomen vapauttamisesta. Valkoiset teloittivat joukoittain sotaan osallistumattomia kotia haluavia venäläissotilaita...
Suurimmalle osalle suomalaisista kyse oli Suomen itsenäistymisestä, vapautumisesta ryssien ikeen alta. Terroritekoja tapahtui, mutta se ei poista tuota vapautus/ itsenäistymis aspektia.
Punaisilla oli myös tavoitteena itsenäinen Suomi. Kansanvaltuuskunnalla oli hyvin liberaali Otto Wille Kuusisen kirjoittama perustuslaki. Toinen asia on sitten olisiko Suomi pysynyt itsenäisenä, jos punaiset olisivat voittaneet. Hyvinkin on mahdollista, että Suomi olisi liittynyt syntyvään Neuvostoliittoon. Tämä ei kuitenkaan ollut sodan alussa ja sen aikana punaisten tavoite.
Käsittääkseni en erotellut punaisia ja valkoisia viestissäni? Uskoakseni suurinosa punaisten puolella taistelleista halusi oikeudenmukaisemman, itsenäisen Suomen. Mikäli torpparilaki olisi mennyt kesällä 1917 läpi, punakaartien suosio olisi ollut vähäistä.
No ei toki voida. Kuusinen vain on järkyttävä desantti, jota itse Stalinkaan ei uskaltanut päästää sotienjälkeiseen Suomeen tietäen, että OWK:n vierailu aiheuttaisi valtavasti vihamielisyyttä ja neuvostovihaa. Mutta se pitää Otto Willestä todeta, että hänhän ei ollut kommunisti vielä sisällissodan alkupuolella, vasta punaisten tappio sai hänet kääntymään vasemmiston äärimmäisimpään laitaan.Kuusinen pääsi suurvallan politbyroohon ja tiedeakatemiaan. Voiko samaa sanoa monesta muusta suomalaisesta?
Punaisilla oli myös tavoitteena itsenäinen Suomi. Kansanvaltuuskunnalla oli hyvin liberaali Otto Wille Kuusisen kirjoittama perustuslaki. Toinen asia on sitten olisiko Suomi pysynyt itsenäisenä, jos punaiset olisivat voittaneet. Hyvinkin on mahdollista, että Suomi olisi liittynyt syntyvään Neuvostoliittoon. Tämä ei kuitenkaan ollut sodan alussa ja sen aikana punaisten tavoite.
No ei toki voida. Kuusinen vain on järkyttävä desantti, jota itse Stalinkaan ei uskaltanut päästää sotienjälkeiseen Suomeen tietäen, että OWK:n vierailu aiheuttaisi valtavasti vihamielisyyttä ja neuvostovihaa. Mutta se pitää Otto Willestä todeta, että hänhän ei ollut kommunisti vielä sisällissodan alkupuolella, vasta punaisten tappio sai hänet kääntymään vasemmiston äärimmäisimpään laitaan.
Sosialidemokratia oli hänestä liian heikko aate, tilalle ajatusmaailmaan tulikin kommunismi, jonka varjolla hän sai valtaa Neuvostoliitossa, Suomessa hän kykeni vaikuttamaan tyttärensä ja SKP:n avulla.
Miten muuten lienee tavallisen punikin laita asiassa. Nykytutkimus on pystynyt varsin hyvin osoittamaan, että Venäjällä ihmiset eivät tajunneet koko bolshevikkien häröä konseptia, eivätkä varsinaisesti halunneet luopua keisarinvallasta, vaan lähinnä lainsäädännöllisiä uudistuksia. Isoin ongelma olikin Nikolai II:n pitkäaikainen oleskelu rintamalla, sanotaan ettei hänelle välittynyt kunnolla tilanteen vakavuus ja mielipide-ilmasto Venäjän isoissa kaupungeissa.
Samaten oman sisällissotamme loppuajoilta on runsaasti tietoa siitä, miten punakaartilaiset yksinkertaisesti jättivät vartiopaikkansa ja lähtivät kotiin vaimojensa luokse, ei tavallista ihmistä kiinnostanut mikään punainen palo.
On myös aivan semantiikkaa pohtia mitään itsenäistä Puna-Suomea. Suomi olisi tavalla tai toisella muuttunut neuvostovaltioksi ja on myös realismia sanoa, että Stalin viimeistään olisi taputtanut koko Puna-Suomen ideologisen johdon.
Kyllähän Kuusinen on koko Suomen mittakaavassa yksi epämiellyttävimpiä, petollisimpia ja vaarallisimpia henkilöitä koko historiassamme. Jopa Stalin itse oli hämmästellyt hänen toimintaansa, kuinka joku niin mielellään kääntyy omaa kotimaataan vastaan. Tulee muistaa, että kyllä Stalinkin oli loppuviimeksi käytännön mies, eikä mikään ideologinen kommunisti.
Kuusisen kehuminen siitä, että pääsi lähelle neukkujohtoa ja pääsi lopulta Kremlin muuriin: kertoo enemmän kehujasta ja tämän ajatuksista, kuin Kuusisesta itsestään.
No vastaat itse kysymykseesi. Tavallinen punikki ei halunnut Venäjän vallan alle. On tietenkin selvä, että suurin osa punaisista ei tajunnut sosialismin aatteesta mitään. Heillä oli omat motiivinsa kuten köyhyys ja nälkä sotaan.
Mitä tulee NL:n liittämiseen. Tuo höpötys on minusta vain huonoa vaihtoehtohistoriaa.
Jotenkin tuntuu, että tämä historioitsija ei oikein osaa suhtautua asioihin kiihkottomasti. Suomen historian tutkimusta on leimannut kansallismielisyys. Tällaisia huonoja kansallismielisiä tutkijoita on mm. Ohto Manninen ja Jussi Niinistö.