Suomen sisällissota -ketju

[Radiopää]

Kouluaikoinani historianopetuksessa toisen maailmansodan tapahtumia kyllä päntättiin huolella, mutta Suomen sisällissodasta en muista paljon lukeneeni.

Minun kouluaikoina historianopetus alkoi Antiikin Roomasta ja Kreikasta, joita seurasi Egyptologia. Suomen historiaan päästiin vasta yläasteella. Olen aina ihmetellyt tätä järjestystä.

Tietysti kansalaissodasta on aikoinaan ollut arka aihe, mutta sukupolvi on vaihtunut useamman kerran ja siksi asia pitäisi ottaa esille ennenkuin se unohtuu. Onhan kansalaissota osa Suomen itsenäisyystaistelua, vaikka varsinaisen itsenäistymisen jälkeen alkoikin.

Eikä kansalaissota ole ainoa asia, mikä jää hyvin vähälle. Mielestäni Lapin sota on jäänyt liian pieneen rooliin niin koulujen historianopetuksessa kuin nykypäivän pohdinnoissa.

 

[Nännimäinen]

Eikä kansalaissota ole ainoa asia, mikä jää hyvin vähälle. Mielestäni Lapin sota on jäänyt liian pieneen rooliin niin koulujen historianopetuksessa kuin nykypäivän pohdinnoissa.

Moni muu asia jää vielä paljon vähemmälle. Suomen 1800- ja 1900-lukujen historiaa käsitellään peruskoulun seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla sekä sitten lukiossa. Vuoden 1918 tapahtumat tulevat kyllä kaikille halukkaille selviksi.

Sen sijaan Suomen esihistoria sekä Ruotsin vallan aika tulevat pakollisina vastaan vain peruskoulun viidennellä ja kuudennella luokalla. Lukion pakollisiin historiankursseihin ko. asiat eivät sisälly lainkaan.

Mielestäni isompi asia kuin joku lapin sota.

 

[Snakster]

Vuoden 1918 tapahtumat tulevat kyllä kaikille halukkaille selviksi.

Niin tulevat, mutta ei tapahtumien mittakaava ainakaan minulle kovin hyvin selvinnyt vielä koulussa. Siis se, että tuolloin tapettiin muutamassa kuukaudessa n. 35 000 suomalaista, kun taas vuosien 39-44 -tapahtumissa viiden vuoden aikana n. 90 000. Aikamoista.

 

[SergeiK]

Sisällissodan/kansalaissodan/vapaussodan (valitse sopiva termi lippalakkisi värin mukaan) kipeys näkyy myös siinä, että itsenäisyyspäivämme juhlinta keskittyy nykyään pelkästään toiseen maailmansotaan.

Omien sukulaisteni väreistä ei mitään käryä. Eikä toistaiseksi ole kiinnostanutkaan.

 

[mjr]

Ehkä on sitten karua ajatella näin, mutta minusta tämä nykyinen media-huuma kansalaissodan ympärillä on verrattavissa vaikka johonkin brittien Diana-ilmiöön, kun kansakunta hakemalla haki jotain kollektiivista terapian aihetta itselleen: ollaan olevinaan vakavia ja höpötetään jotain psyko-jargonia. Ne ihmiset joita kansalaissota oikeasti kosketti ja haavoitti ovat jo suurimmaksi osaksi hautuumailla. Toki voi ihmetellä tapahtumia ellei ole niihin - tai ihmisluontoon - perehtynyt, mutta sekä tutkimuksessa että kaunokirjallisuudessa ne ovat olleet hyvin keskeisesti esillä aina 60-luvusta saakka ja häviäjille on tehty väsymiseen asti oikeutta ja jopa voittajia ollaan alettu jotensakin ymmärtää (paitsi ei juurikaan mediassa). Voi tietysti myös ruveta fanittamaan jompaa kumpaa osapuolta ja käydä ikään kuin uudestaan läpi näitä vanhoja taisteluita, mutta on jotensakin outoa teeskennellä että tämä jotenkin olennaisesti koskettaisi nykypolvia. Historia on nyt vähintäänkin tilapäisesti parkkeerannut itsensä tukevasti ostoskeskukseen ja olennaisimmat ja kollektiivisimmat tapahtumat taitavat nykyään liittyä tosi-tv:seen. American Idol on nykypolville aidosti koskettavampi asia kuin Laurilan työt ja Vilppulan vaihe tai vankileirien kuolemannäyt. Toki olisikin hyväksi tuntea omaa historiaansa paremmin, mutta ehkei minkään kansallisen terapian hengessä, ikään kuin leikkien vanhaa osapuolijakoa ja jopa anteeksipyytöjä vaatien - kuka tässä pyytäisi keneltä anteeksi? Tietysti tästä hedonistisesta kulutushuumasta katsoen voi sinänsä vaikuttaa käsittämättömältä se, mitä vuonna 1918 tapahtui, mutta väittäisin, että historian valossa oudompi on tämä nykyelämänmenomme, kuin ne katkerat taistelut ja se pohjaton viha, mikä pääsi muutamaksi kuukaudeksi vapaaksi tässä maassa.

 

[Suomi-Salama]

Niin, kyllähän koulun (peruskoulu ja lukio) historianopetus on aika pintaraapaisua kuitenkin. Oli ainakin omina aikoinani, nykyään ilmeisesti vielä korostuneemmin, kun valinnaisuus on lisääntynyt. Tosin en tiedä (joku lukiolainen voisi valaista), pystyykö sitten vastaavasti ottamaan valinnaispaketteina todella massiivistakin historianopetusta.

Onneksi ei sentään sillä tavalla mennä kuin ala-asteen opettajani 80-luvulla biologiassa joskus viidennellä tai kuudennella. Ilmeisesti ihmisen anatomia oli hänelle kauhea tabu, koska se ohitettiin toteamuksella "lukekaa sitten kesällä vaikka siitä". Kyllä, tarina on tosi.

Mutta aiheeseen. Ihmeen kuuma peruna tuo vieläkin suomalaisille on, kun siitäkään ei ole päästy selvyyteen, oliko kyseessä sisällissota, vapaussota vai kapina. Oikeastaan hienoakin huomata, että poliittista jännittyneisyyttä yhä löytyy.

Itsehän edustan sitä linjaa, jonka mukaan on oikein puhua vapaussodasta (itsenäisyystaistelu, jossa venäläinen sotaväki riisuttiin aseista), johon oli kytköksissä punaisen väestönosan näkemä mahdollisuus toisenlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä. Kieltämättä sodassa oli erittäin vahvasti sisällissodan piirteitä, mutta alkuperäisajatus laillisella hallitusvallalla oli toinen kuin se, että ryhdytään taistelemaan keskenään.

No, periaatteessa nykypäivän ihmiselle oikean nimen määrittely pitäisi kai olla enemmän viatonta ajanvietettä kuin totisista väittelyä. Saapihan tuota puolestani kutsua sisällissodaksikin, mutta tällöin kyllä unohdetaan alkuperäiset päämäärät.

 

[Tombe76]

Sisällissodan/kansalaissodan/vapaussodan (valitse sopiva termi lippalakkisi värin mukaan) kipeys näkyy myös siinä, että itsenäisyyspäivämme juhlinta keskittyy nykyään pelkästään toiseen maailmansotaan.

Omien sukulaisteni väreistä ei mitään käryä. Eikä toistaiseksi ole kiinnostanutkaan.

Kipeä asiahan tuo on ollut... nykyiset sukupolvet eivät paljon asiasta tiedä, eivätkä tulekaan, koska ensikäden tietous, 1900-luvun alussa syntyneet ovat poistuneet / poistuvat tehokkaasti keskuudestamme.

Omien sukulaisteni väri (äidin puolelta) oli sekä että. Muutama (punainen) kuollut vankileireillä, ja sitten taas yksi (valkoinen) nimetty ihan 2000-luvun tutkimuksissa yhdeksi "teloittajaksi". Sitä vaan olen ihmetellyt, että miten ihmeessä voidaan ihmisiä nykyään luokitella sen mukaan mitä 90 vuotta sitten on tapahtunyt. Paha täältä on nyt sanoa mitkä olivat vaihtoehdot (ammu tai sinut ammutaan?)... Karua toimintaa joka tapauksessa.

Sääli, että omat isovanhemmat olivat poistuneet keskuudestamme, juuri silloin kun itseäni historia rupesi vasta kiinnostamaan.

 

[mjr]

Niin, kyllähän koulun (peruskoulu ja lukio) historianopetus on aika pintaraapaisua kuitenkin. Oli ainakin omina aikoinani, nykyään ilmeisesti vielä korostuneemmin, kun valinnaisuus on lisääntynyt. Tosin en tiedä (joku lukiolainen voisi valaista), pystyykö sitten vastaavasti ottamaan valinnaispaketteina todella massiivistakin historianopetusta.

Ehkäpä yleisestikin kysymys on historian outoudesta nykypolville. Muutamaan vuosikymmeneen ei ole maassa ollut mitään syviä railoja, mitään välitöntä kosketusta historian konflikteihin. Toki periytyy muistumia ja asenteita, mutta nekin, jotka tänään kiivaasti riitelevät kansalaissodan nimestä, hyvin todennäköisesti jakavat keskenään paljon enemmän arvoja kuin mitä "oman" historiallisen leirinsä kanssa. Parlamentaarinen demokratia, kapitalistinen, globalisoituva hyvinvointivaltio ja kaikenkattava kuluttaminen erottavat meidät todella kauas vuoden 1918 asetelmista tai ylipäänsä menneisyydestä. Mikään sodan osapuolista ei olisi halunnut tätä yhdistelmää tai voinut edes kuvitella sitä. Niin porvarillisen nationalismin kansalliset ihanteet kuin radikaalin sosialismin vallankumous-toiveet ovat museotavaraa. Lähimpänä nykyarvoja olivat ne, jotka kaikkein vähiten sotaa toivoivat ja kaikkein pienimmällä innolla sitä kävivät: liberaali vasemmisto-porvaristo ja oikeisto-sosiaalidemokratia.

Tietysti meillä vaikuttaa myös tilanteeseen nämä sukupolvi-tulkintojen ylilyönnit: 70-luvulla oli trendikästä halveksia sodanaikaista politiikkaa ja kansakunnan itsepuolustusta, eikä tietenkään ollut vaikeuksia silloin kääntää vuoden 1918 mustavalkoista tulkintaa päälaelleen. 90-luvulla sitten taas luotiin täysin epärealistinen kiiltokuva-versio kansallisesta historiasta ja jonkun verran myös käännettiin suuntaa vuoden 1918 suhteen. Nyt sitten on menossa jonkinlainen vastareaktio 90-luvun historiantulkinnoille. Siis sellaisina kuin ne media-julkisuudessa esiintyivät - varsinainen tieteellinen tutkimus on kaiken aikaa ollut paljon kiihkottomampi ja analyyttisempi, mutta että siitä tulisi suurelle yleisölle kiinnostavampaa niin median pitää paketoida se paljon raflaavampaan ja sensaatiomaisempaan muotoon. Vähintään vuoden 1918 suhteen meillä pitäisi jo olla riittävästi etäisyyttä, ettei enää tarvitsisi farssimaisesti toistaa muinaisia osapuolijakoja: kummatkin osapuolet edustavat nyky-Suomea, kumpikaan osapuoli ei ollut syytön murhenäytelmään, eivätkä nykypolvet ja hyvinvointivaltion instituutiot ole missään mielessä vastuullisia historian teoista.

 

[ipaz]

Yllättävän paljon ainakin lehtien yleisönosastokirjoituksissa suomalaiset vieläkin profiloituvat jommalle kummalle puolelle, vaikka vuoden 1918 tapahtumista on todellakin aikaa 90-vuotta. Syvät ovat haavat olleet, kun vieläkin vaikuttaa joidenkin mieliin niin vahvasti että sodan aikaisia tapahtumia ei pystytä antamaan anteeksi.

Täällä Tampereella kokoomuksen valtuustoedustaja Matti Heinivako esitti, että Kalevankankaalle perustettaisiin sovinnonpuisto muistuttamaan kaupungin kohtalon hetkistä. Jo seuraavana päivänä oli Aamulehdessä kirjoituksia ettei mitään puistoa saa perustaa, koska isoisien ja isosetien teloituksia ei voi antaa anteeksi. Ja minä kun luulin että Talvisota yhdisti sisällissodan jälkeen jakautuneen kansan.

Saa nähdä millaisia mielenilmauksia aiheuttaa huhtikuun 6. järjestettävä näytelmäkierros, jossa yksittäisiä tapauksia esitetään lyhyinä näytelminä niiden aidoilla paikoilla Finlaysonin alueella. Uskon että varmasti kuullaan yleisön joukosta "ihan oikein noille kommareille" tai "riistäjille" huutoja.

Se että näistä asioista puhutaan ja että tv:stä tulee dokumentteja on vain hyvä asia. Vaikeneminen ei enää näin monen vuoden jälkeen auta mitään ja oma historiansa on hyvä tuntea, oli se sitten kuinka kipeää tahansa.

 

[Hack]

Niin, kyllähän koulun (peruskoulu ja lukio) historianopetus on aika pintaraapaisua kuitenkin. Oli ainakin omina aikoinani, nykyään ilmeisesti vielä korostuneemmin, kun valinnaisuus on lisääntynyt. Tosin en tiedä (joku lukiolainen voisi valaista), pystyykö sitten vastaavasti ottamaan valinnaispaketteina todella massiivistakin historianopetusta.

Jyväskylän Voionmaan lukion opiskelijana voin sen todeta, että pakollisista historiakursseista historian neloskurssi käsittelee Suomen historiaa, valitettavasti vain aika pintaraapaisuna. Kurssilla käydään kyllä läpi Suomen sisällissotaa (vai miksi ikinä sitä nyt haluaakaan kutsua), mutta ei todellakaan niin paljon kuin olisin itse halunnut. Asia käydään läpi muutamassa oppitunnissa. Valinnaisissa historian kursseissa toki löytyy huikeasti lisää tietoa historiasta, mutta Suomen sisällissotaa ei niissä taideta käydä ollenkaan. Valitettavaa, mutta totta. Älkää lukeko tätä "lopullisena totuutena" lukion historian opetuksesta, koska olen käynyt lukiota mennen ns. sieltä missä aita on matalin.

Itse olisin hyvin kiinnostunut tietämään, missä leirissä isovanhempani olivat sisällissodan aikana. Se taitaa tosin olla hyvin vaikeata saada selvillä, koska he ovat jo kuolleita. Jospa vanhempani sitten tietäisivät jotain.

 

[Jussih]

Vuoden 1918 happeningin nimityksestä riiteleminen on tyypillinen esimerkki sosialidemokraattisen Suomen kaiken kattavasta manipulaatiosta ja vääristelystä. Tähänhän on olemassa objektiiviset kriteerit, joita sovelletaan meilläkin kaikkeen muuhun historiaan paitsi omaan.

Siis:

Vallankumous = onnistunut vallan kaappaaminen
kapina = epäonnistunut yritys vallankaappaamiseksi

Tältä pohjalta vanha hyvä nimitys punakapina kuvastaa historiallisesti objektiivisesti vuoden 1918 tapahtumia. Punaiset yrittivät tyhmyyttään ja naapurin yllytyksestä nousta kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan ja maksoivat siitä kovan hinnan. Oliko hinta liian kova? Ehkä, mutta asiaa ei voi käsitellä pelkästään nykypäivän perspektiivistä. Punakapina oli valkoiselle Suomelle, jonka enemmistö muodostui perustuslakia vuosikausia puolustaneista maalaisliittolaisista ja Vanha-suomalaisista (= Kokoomus) hirvittävä järkytys. He olivat jaksaneet uskoa kansan kehittymiseen ja yhteisen Suomen rakentamiseen Venäjästä irtautumiseksi. Sitten yht'äkkiä puolet maasta nousee aseelliseen kapinaan omaa hallitustaan vastaan ja siinä sivussa syyllistyy käsittämättömiin raakuuksiin.

Moni valkoisen puolen ihminen näki aidosti vuonna 1918 tilanteen sellaisena, että pahimmat roistot oli likvidoitava jos haluaa joskus vielä nukkua yönsä rauhassa. Tämä ajatusmaailma ei suuntautunut koko vasemmistoa tai työväkeä vastaan mistä todistaa maltillisten sosialidemokraattien paluu politiikkaan jos samana syksynä sekä täysin vapaat ja lailliset vaalit vajaa vuosi myöhemmin.

Lopuksi pieni ajatusleikki: Mitä olisi tapahtunut vuonna 1939 jos linjojen takana olisi ollut Stalinille uskollinen viides kolonna sabotoimassa mielialoja, kuljetuksia ja koko puolustusta? Näin ei käynyt, koska se ryhmä tuhottiin joko 1918 keväällä tai myöhemmin Stalinin itsensä toimesta 30-luvun alun puhdistuksissa.

 

[Kulminaatiopistelijä]

Yllättävän paljon ainakin lehtien yleisönosastokirjoituksissa suomalaiset vieläkin profiloituvat jommalle kummalle puolelle, vaikka vuoden 1918 tapahtumista on todellakin aikaa 90-vuotta. Syvät ovat haavat olleet, kun vieläkin vaikuttaa joidenkin mieliin niin vahvasti että sodan aikaisia tapahtumia ei pystytä antamaan anteeksi.

Kyllä noissa yleisönosastokirjoituksissa on kyse tämän päivän kiistoista. Menneisyydellä on merkitystä vain siinä mielessä, että sieltä on etsitty argumentteja käytettäväksi.

 

[mjr]

Moni valkoisen puolen ihminen näki aidosti vuonna 1918 tilanteen sellaisena, että pahimmat roistot oli likvidoitava jos haluaa joskus vielä nukkua yönsä rauhassa. Tämä ajatusmaailma ei suuntautunut koko vasemmistoa tai työväkeä vastaan mistä todistaa maltillisten sosialidemokraattien paluu politiikkaan jos samana syksynä sekä täysin vapaat ja lailliset vaalit vajaa vuosi myöhemmin.

Kaikella kunnioituksella niin vasta Saksan perinpohjainen tappio pelasti Suomen epädemokraattiselta monarkialta, jossa maltillisella vasemmistolla ei todellakaan olisi ollut kannatuksensa mukaista merkitystä ja toimintavapautta. Toki porvaristossa oli vahva demokraattinen ja parlamentaarinen linja johdossaan Ståhlberg ja Alkio, mutta se ehti kärsiä selvän tappion kesällä ja syksyllä 1918 - vasta Saksan romahdus muutti tasapainon uudelleen parlamentaarisen demokratian hyväksi. Toki sinänsä on hyvä muistaa, että punaiset tarttuivat aseisiin demokraattista hallitusta vastaan ja että heidän voittonsa olisi hyvin todennäköisesti johtanut merkittävästi huonompaan tilanteeseen kuin valkoisten voitto (heidän anti-demokraattinen päätukijansa kun ei romahtanut keisarillisen Saksan tavoin). Ylipäänsä on jotenkin turhaa enää käydä vanhoihin juoksuhautoihin näissä asioissa: kummatkin osapuolet syyllistyivät hirvittäviin rikoksiin ja ylilyönteihin, mutta kumpikin osapuoli myös kasvoi niistä ulos, ja hitaasti ja vaivalloisesti rakennettiin uusi kansallinen sovinto, joka ei sittemmin ole rikkoutunut.

 

[Jussih]

Silläkin uhalla, että tämä menee inttämiseksi tahdon huomauttaa, ettei se monarkia olisi ollut ihan niin epädemokraattista kuin mahdollisesti ajattelet. Meillä tasavalta voitti ja suunnitellun monarkian jälkikuva on sen vuoksi hieman propagandistinen. Osin se on esitetty naurettavana (Väinö I jne.) osin epädemokraattisena. Tosiasiassa kuninkaan valtaoikeudet siirtyivät suurin piirtein sellaisinaan presidentille. Ne olivat huomattavat, mutta eivät todellisuudessa demokratiaa rajoittavat.

Tarkemmin aiheesta (siis jos kiinnostus riittää) Vesa Vareksen erinomaisessa tutkimuksessa:

Vesa Vares, 1998: Kuninkaan tekijät. Suomalainen monarkia 1917 - 1919. Myytti ja todellisuus. WSOY, Helsinki.

 

[mjr]

Silläkin uhalla, että tämä menee inttämiseksi tahdon huomauttaa, ettei se monarkia olisi ollut ihan niin epädemokraattista kuin mahdollisesti ajattelet. Meillä tasavalta voitti ja suunnitellun monarkian jälkikuva on sen vuoksi hieman propagandistinen. Osin se on esitetty naurettavana (Väinö I jne.) osin epädemokraattisena. Tosiasiassa kuninkaan valtaoikeudet siirtyivät suurin piirtein sellaisinaan presidentille. Ne olivat huomattavat, mutta eivät todellisuudessa demokratiaa rajoittavat.

No, ensinnäkin niitä valtaoikeuksia kuninkaalla olisi ollut etenkin ennen aivan viimeisiä esityksiä Saksan tappion jo häämöttäessä huomattavasti enemmän kuin mitä presidentille lopulta tuli. Toiseksi on sitten se "pieni" ero, että presidentti valittiin demokraattisesti ja kuningasta taas ei olisi valittu yhtään mitenkään. Tällä pikkutekijällä on demokratian kannalta tietty merkityksensä...

 

[Vaughan]

Punakapina oli valkoiselle Suomelle, jonka enemmistö muodostui perustuslakia vuosikausia puolustaneista maalaisliittolaisista ja Vanha-suomalaisista (= Kokoomus) hirvittävä järkytys. He olivat jaksaneet uskoa kansan kehittymiseen ja yhteisen Suomen rakentamiseen Venäjästä irtautumiseksi.

Kapinahan tuo, siitä ei kahta sanaa. Täysin hyväksyttävä ja yksiselitteinen nimitys.

Sen sijaan väärinkäsitys porvarillisen puolen perustuslaillisuudesta sietäisi lentää samaan roskakoriin, johon se perustuslaillisuuskin lensi kesällä 1917. Tällöinhän porvarit kollaboroivat Venäjän porvarillisen pääministerin Kerenskin kanssa yhdessä Suomen laillisesti valitun eduskunnan laittoman hajottamisen puolesta. Silloin oikeistossa Suomen kehittäminen kohti itsenäisyyttä sosialidemokraattien johdolla kiinnosti vähemmän kuin pysyminen porvarillisen Venäjän osana.

Vasemmistoenemmistöinen eduskunta antoi kesällä 1917 Valtalain, jonka nojalla Venäjän Tsaarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle. Tämä olisi tehnyt Suomesta 99% itsenäisen, ja ollut välivaihe kohti täyttä itsenäisyyttä. Suomen porvarit lähettivät tällöin valtuuskunnan Pietariin ja pyysivät Venäjän hallitusta puuttumaan suomalaisen vasemmiston ajamiin itsenäisyyspyrkimyksiin. Venäjän porvarillinen pääministeri Kerenski määräsikin Suomen eduskunnan hajotettavaksi. Vasemmisto ei tätä hyväksynyt, koska Suomen perustuslain mukaan Venäjän pääministerillä ei ole oikeutta hajoittaa eduskuntaa. Tämä oikeus oli vain Tsaarilla, joka oli kukistettu, ja jonka vallan eduskunta oli juuri laillisesti siirtänyt itselleen. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa porvaristi nöyrästi totteli venäläisen porvarin Kerenskin laitonta määräystä vasemiston vastustaessa sitä. Kriisi purkautui vasemmistonkin lopulta suostuttua uusien vaalien järjestämiseen, koska porvariston boikotti yhdessä venäläisten kasakoiden kanssa lamaannutti laillisen eduskunnan toiminnan. Myöhemmin syksyllä kommunistien otettua vallan Venäjällä, Suomen porvaristo muutti kesäisen mielensä, ja alkoi aktiivisesti ajaa Suomen itsenäisyyttä.

Eli rautalangasta: kesällä 1917 Suomen porvarit eivät olleet niitä itsenäisyyshaluisia perustuslaillisia, mihin virheellisesti viittaat. Johtopäätöksenä voidaan todeta molempien osapuolten asettaneen aikanaan omat etunsa itsenäisyyden ja laillisuuden edelle.

 

[Power]

Vasemmistoenemmistöinen eduskunta antoi kesällä 1917 Valtalain, jonka nojalla Venäjän Tsaarin valta siirrettiin Suomen eduskunnalle. Tämä olisi tehnyt Suomesta 99% itsenäisen, ja ollut välivaihe kohti täyttä itsenäisyyttä. Suomen porvarit lähettivät tällöin valtuuskunnan Pietariin ja pyysivät Venäjän hallitusta puuttumaan suomalaisen vasemmiston ajamiin itsenäisyyspyrkimyksiin. Venäjän porvarillinen pääministeri Kerenski määräsikin Suomen eduskunnan hajotettavaksi.

Eduskunnan hajottamisoikeudesta en tiedä, mutta eduskunnan säätämien lakien vahvistaminen oli käsittääkseni siirtynyt tsaarilta Venäjän väliaikaiselle hallitukselle ja tämän mukaan Suomessa oli tsaarin kukistuttua toimittukin. Valtalakia ei luonnollisesti edes yritetty lähettää vahvistettavaksi, koska sen säätämisellä astuttiin avoimesti väliaikaisen hallituksen varpaille. Tällaiseen yritykseen uskallettiin kuitenkin ruveta, koska Suomen vasemmisto oli saanut Pietarin bolsevikeilta ns. varman tiedon siitä, että väliaikainen hallitus tulisi kukistumaan lyhyen ajan sisällä. Kun näin ei vastoin odotuksia käynytkään, ei liene kovin yllättävää, ettei vastatoimia eli eduskunnan hajottamista tarvinnut kauaa odottaa.

Porvaristolle ei todellakaan voi antaa puhtaita papereita tuosta episodista, mutta eduskunnan hajottamisen katsominen yksipuolisesti porvarien salajuonen tulokseksi on liian kapea näkemys.

 

[seeyou@jäähalli]

Lienee myös ihmetysketjuun sopivaa, mutta täällä saanen vastauksen:

Vuonna 1939 vihollinen kuvitteli voivansa marssia paraatimuodostelmassa Suomeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Suomen kansa oli "yhtenä miehenä" vastassa.

Mitä tapahtui vuosien 1920 ja 1939 välillä? Miten vuonna 1918 olleet vihamielisyydet onnistuttiin sopimaan?

 

[Corkscrew]

Tuskin niitä sen kummemmin ehdittiin sopimaan, kun 30-luvulla yritettiin vielä lapualaisten toimesta viedä loppuun se mikä vuonna -18 jäi kesken.

Mutta ei kysymys ollutkaan siitä että punaiset olisivat kollektiivisesti olleet mitenkään sen enempää kallellaan Venäjälle kuin valkoisetkaan, kunhan ottivat sieltä suunnalta apua kun sitä oli kapinointiin tarjolla. Ei Venäjää, venäläisiä ja kommunismia ihannoitu kuin pienen vähemmistön piirissä tuolloin.

 

[mjr]

Tuskin niitä sen kummemmin ehdittiin sopimaan, kun 30-luvulla yritettiin vielä lapualaisten toimesta viedä loppuun se mikä vuonna -18 jäi kesken.

Missä kuitenkin epäonnistuttiin, koska huomattava osa porvaristosta, enemmistö itse asiassa, ei mennyt yritykseen mukaan. Vuosikymmenen lopulla sitten perustettiin punamultahallitus, joka edusti selkeätä enemmistöä kansasta, ja ulkopoliittinen johto taas pyrki johdonmukaisesti viemään Suomea pohjoismaiseen puolueettomuusrintamaan. Eli vaikka olikin ristiriitoja ja syviä yhteiskunnallisia traumoja jäljellä niin silti voiton veivät sovintoon ja kompromisseihin pyrkivät voimat. Demokratia säilyi ja voimistui ja yhteiskunnan pohjoismaistuminen jatkui kun lamasta oli selvitty. Tämä tarkoitti sitä, että vuoden 1918 kummatkin ääripäät eivät saavuttaneet tavoitteitaan, mikä oli epäilemättä se ratkaisevin asia sotavuosien yhtenäisyydelle oloissa, joissa useimmat pikkuvaltiot romahtivat kuin korttitalot diktatuurien hyökkäyksissä.

 

[kokistuoppi]

Historianopettajani lukiossa totesi ettei sisällisosta ollut pelkästään punaisten syy. Ja ylä-asteella historianopettaja oli sitä mieltä että Suomi itsenäistyi vasta keväällä 1918 kun venäläinen sotaväki oli poistunut. Mieleeni tuli tuolloin kysäistä että entäs se saksalainen sotaväki, hehän kuitenkin sotivat suomalaisia vastaan paljon suuremmassa määrin kuin venakot ja Suomihan "myytin" Saksalle valkoisten toimesta. Kyseinen opettaja on lisäksi käyttänyt kokeissa "vapaussota" nimitystä.

Tuo vapaussota-nimityksen käyttö on mielestäni loukkaus kaikkien julmasti ja aiheetta murhattujen ja vankileireillä kituneiden punaisten muistolle ja kyseisen nimityksen käyttö nostattaa aina verenpainettani. Olkoonkin siitä jo 90 vuotta

 

[Paitselo]

Olin hiljattain tutustumassa paikalliseen kuldyyriin Nokian kaupungissa Tampereen kupeessa. Siellä ainakin "punaisten henki" elää vahvana edelleen. Kävin muutamassa paikallisessa ravintolassa ja siellä porukka viinaa päähänsä saatuaan rupesi poikkeuksetta jupisemaan "valkorosvoista" ja "päälahtari Mannerheimista". Tekevät myös kuulemma kännipäissään ajoittain jonkinasteisia pyhiinvaellusmatkoja Tampereen keskustorille - kyseinen paikkahan oli kuuluisa punavankien "lajittelualue" kapinan jälkeen.

 

[Animal]

Äidin puolen sukujuuret ovat niin kaukana Peräpohjolassa, ettei sieltä taida osallisia löytyä, vaikka sittemmin useampikin korpikommunismin valitsi. Häpeällistä olla näin sivistymätön, mutta minkälaista oli sisällissodan aikainen liikehdintä ja toiminta Koillismalla ja Lapissa?

Muistaakseni jostain on tullut luettua, että isossa osassa Lappia ei edes tiedetty etelässä olevan jonkun sodan käynnissä... Eli sen tiedon perusteella lappa- / lappilaiset taisivat olla aika riippumattomia kummastakaan osapuolesta. Lyhyt kahakkahan tuo loppujen lopuksi oli.

 

[Yläpesä]

Mediahuumaa tai ei mutta ainakin Tampereella haavojen käsittelyyn on viime aikoina paneuduttu ihan oikeasti ja asiallisesti. Tänään on tarjolla kokonainen päivä tapahtumien muistelemiseksi ja autenttisilla tapahtumapaikoilla pidetään häppeninki jossa joukko näyttelijöitä ja kunnan nykyisiä päättäjiä esittää silloisia hahmoja.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id87222.html

 

[Sistis]

Mediahuumaa tai ei mutta ainakin Tampereella haavojen käsittelyyn on viime aikoina paneuduttu ihan oikeasti ja asiallisesti. Tänään on tarjolla kokonainen päivä tapahtumien muistelemiseksi ja autenttisilla tapahtumapaikoilla pidetään häppeninki jossa joukko näyttelijöitä ja kunnan nykyisiä päättäjiä esittää silloisia hahmoja.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id87222.html

Tuolla tuli käytyä tänään. Oli varsin hieno häppeninki. Itse kulkuetta ei meinannut nähdä ollenkaan, kun saavuimme emännän kanssa sen verran myöhään paikalle, että kaikki parhaat katselupaikat oli jo miehitetty ihmismassan toimesta varsin tehokkaasti. Ainoastaan muutamia ratsumiehiä näkyi katsojien päiden takaa. Onneksi kulkueen loppuosaa pääsi jo lähemmin katsastamaan. Finlaysonin alueen pienoisnäytelmät olivat myös tyylikkäitä. Ihmisiä oli kyllä varsin paljon liikkeellä.