Suomen sisällissota -ketju

[The Original Jags]

Lapuan liike liittyy läheisesti sisällissotaan, koska sen synty liittyi sodan jälkeisiin tapahtumiin.

Wikipedian määritelmä Lapuan liikkeestä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuan_liike

Otan muutamia lainauksia:

Lapuan liike
Wikipedia.

Lapuan liike oli oikeistoradikaalia aatetta kannattanut poliittinen kansalaisliike vuosina 1929-1932.
...
Liikkeen päätarkoituksia oli toimia kommunismia vastaan, jonka tuhoaminen oli heidän mielestään jäänyt kesken sisällissodassa 1918. Lapualaiset luulivat kommunistien olevan aloittamassa uutta vuoden 1918 mallin mukaista punakapinaa - kommunisteiksi he katsoivat kaikki sosialistit, myös sosiaalidemokraatit.
...
Lapuan liike vastusti parlamentaristista demokratiaa ja uskoi vahvaan johtajaan.
...
Lapualaiset katsoivat olevansa ikään kuin Jumalan valtuuttamalla ristiretkellä ateistista kommunismia vastaan, joten tämän vuoksi he katsoivat myös laittomien keinojen olevan oikeutettuja, periaatteella päämäärä pyhittää keinot.
...
Lapuan liikkeen toimintamalleihin kuuluivat vastustajien niin sanotut kyyditykset eli muilutukset: liikkeen edustajat ottivat kiinni heille epämiellyttäviä henkilöitä, esimerkiksi kommunisteiksi katsomiaan lehtien toimittajia ja ay-aktiiveja, ja kuljettivat näitä pahoinpideltäviksi tai heitettäväksi rajan yli Neuvostoliittoon.
...
Poliisi oli kyvytön ja usein myös haluton liikkeen tekemiä rikoksia tutkimaan; osallistuipa monille kyyditysreissuille paikallinen poliisi kuin takaamaan lapualaisten koskemattomuuden.
...
Liikettä kannatettiin ensin yleisesti oikeistolaisten keskuudessa, mutta entisen presidentin K.J. Ståhlbergin kyydityksen (jonka humalaisena pääsuunnittelijana hääri yleisesikunnan päällikkö K.M.Wallenius) jälkeen oikeistolaisen valtavirran mielipiteet muuttuivat huomattavasti kielteisemmiksi lapualaisia kohtaan. Lapualaisten mielestä Ståhlberg oli kommunistien kätyri, koska tämä oli presidenttikaudellaan (1919-25) armahtanut suurimman osan vankileireillä olleista punakaartilaisista.
...
Liike järjesti talonpoikaismarssin 7. heinäkuuta 1930 Helsinkiin korostaakseen vaatimuksiaan. Liikkeen edustajat toivoivat Mannerheimin tulevan johtoonsa. Vuonna 1930 ei enää ollut lainkaan selvää, olisiko maan laillinen hallitus lapualaisia vahvempi. Voimakeinojen harkitseminen ei tullut kyseeseenkään: suuri osa etenkin suojeluskunnista, mutta myös armeijasta kun olisi "tositilanteessa" odotettavasti asettunut lapualaisten puolelle ja laillista hallitusta vastaan, minkä esimerkiksi Paavo Talvela suorasukaisesti ilmoittikin, uhkaamalla että jos hallitus käyttää armeijaa lapualaisia vastaan, ei armeija enää ole hallituksen käsissä.
...
Tässä tilanteessa päätettiinkin valita melko täydellinen myöntyvyyslinja: lapualaisten vaatimien kommunistilakien toteuttamiseksi eduskunta hajotettiin ja järjestettiin uudet vaalit, joiden yhteydessä kansaa kehotettiin äänestämään "oikein", jotteivät "lapualaiset äänestäisi kivääreillä".
...
Helmikuussa 1932 tapahtui Mäntsälän kapina, kun noin 400 aseistautunutta suojeluskuntalaista keskeytti ammuskelemalla SDP:n puhetilaisuuden. Mäntsälän kapinalliset vaativat maahan Mannerheimin diktatuuria. Tilaisuus uhkasi riistäytyä käsistä, mutta presidentti P. E. Svinhufvud hajoitti porukan radiopuheellaan pyytämällä kapinoitsijoita menemään kotiin. Myöhemmin kevättalvella 1932 presidentti lakkautti lapuanliikkeen toiminnan.
...

 

[The Original Jags]

Suomi oli todella lähellä luisua oikeistolaiseksi diktatuuriksi 1930-luvun taitteessa. Lapuan liikkeellä oli paljon vaikutusvaltaisia kannattajia ympäri maata, jotka olivat valmiit tukemaan aseellista kapinaa ja kansanvaltaisen demokration lakkauttamista.

Presidentti Svinhufvudin mielipide kuitenkin taisi olla ratkaisevin tekijä siihen, miksi uhkaava tilanne Mäntsälässä vuonna 1932 päättyi demokratialle edulliseen lopputulokseen.

 

[Viljuri]

TOJ kirjoitti:

Presidentti Svinhufvudin mielipide kuitenkin taisi olla ratkaisevin tekijä siihen, miksi uhkaava tilanne Mäntsälässä vuonna 1932 päättyi demokratialle edulliseen lopputulokseen.

No et sitten ole Heikki Ylikankaan tavoin Hegeliläinen. Siis tämän "koepallon" osalta.

Yleensähän historiankirjoitus marxilaisittain tai sitä edeltävästi Hegelin oppeja seuraten kulkee niin, ettei yksittäisille ihmisille ja heidän teoilleen paljon painoa anneta.

Jatkaen ei-Hegeliläisillä linjoilla, niin saattoipa tuohon vaikuttaa myös se seikka, että ei se Mannerheim olisi diktaattoriksi suostunut. Tai se, että "lapualaisten" nimellinen johtaja Kosola oli lähinnä "poskisolisti" ja katsoi asiakseen ryhtyä juopottelemaan.

Kuitenkin käytännössä aika monen mielipide on sellainen, että ei sitä tilausta oikeistodiktatuurille ollut tuonkaan ajan Suomessa. Se näkyi mm. siinä, että liberaali oikeisto ml. monet kokoomuslaiset vastustivat tätä talonpoikaista uhoa.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Viljuri
TOJ kirjoitti:

Kuitenkin käytännössä aika monen mielipide on sellainen, että ei sitä tilausta oikeistodiktatuurille ollut tuonkaan ajan Suomessa. Se näkyi mm. siinä, että liberaali oikeisto ml. monet kokoomuslaiset vastustivat tätä talonpoikaista uhoa.

Lapualaisten vaikutusvalta 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Suomessa oli kiistaton.

- Virkavalta oli sekä kyvytön että haluton puuttumaan lapualaisten harjoittamiin uhkailuihin, muilutuksiin, pahoinpitelyihin ja jopa murhiin.

- Vihtori Kosolan katselmukseen osallistui Senaatin torilla vuonna 1930 jopa yli 10000 miestä. Eivätkä koossa olleet edes kaikki lapualaiset. Liike oli ääriliikkeeksi hyvinkin massiivinen.

- Lapuan liikkeeseen kuului paljon ihmisiä korkealta yhteiskunnalliselta tasolta: suojeluskuntalaisia, armeijan upseereita, tehtailijoita, suurmaanomistajia, poliitikkoja jne.

- Lapualaisten vaatimuksesta eduskunta hajoitettiin ja kommunistilait säädettiin. Kansalaisia myös "kehoitettiin äänestämään oikein", jotteivat lapualaisten kiväärit ala puhua omaa kieltään "väärin" menneiden vaalien jälkeen (Suomen demokratia taisi olla vielä 1930-luvun taitteessa "demokratiaa" lainausmerkeissä?)

 

[Viljuri]

TOJ kirjoitti:

(Suomen demokratia taisi olla vielä 1930-luvun taitteessa "demokratiaa" lainausmerkeissä?)

Jaahans. Vaikka ulkoparlamentaarisia vaikuttamisen muotoja tuolloin oltiin kokeiltu molemmin puolin (lapualaiset, kommunistit), niin kyllähän meillä tuo eduskunta tuolloin toimi kuten perustuslaeissa asiasta oli säädetty. Ja lopulta molemmat laista vähät välittävät tahot kiellettiin, kuten oikein olikin tuon ajan olosuhteissa.

Tuomioistuinlaitos oli riippumaton ja sitä rataa.

Tässä mielessä voidaan poistaa lainausmerkit, mikäli halutaan olla objektiivisia.

 

[SergeiK]

Viestin lähetti Viljuri
TOJ Kuitenkin käytännössä aika monen mielipide on sellainen, että ei sitä tilausta oikeistodiktatuurille ollut tuonkaan ajan Suomessa. Se näkyi mm. siinä, että liberaali oikeisto ml. monet kokoomuslaiset vastustivat tätä talonpoikaista uhoa.

Lainaus Wikipediasta

Maalaisliitto, Kokoomus ja Edistyspuolue suhtautuivat aluksi varauksellisen positiivisesti Lapuan liikkeeseen, mutta tekivät myöhemmin selvän pesäeron toiminnan muuttuessa suoremmaksi ja laittomammaksi. Isänmaallinen kansanliike (IKL) perustettiin kesällä 1932 jatkamaan myös Lapuan liikkeen aatteellista toimintaa.

Lainaus Kokoomuksen omilta historia-sivuilta:

1930-luku oli Suomessa laman ja oikeistoradikalismin aikaa. Äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen toiminta kärjistyi Mänsälän kapinaan, jonka lopetti kokoomuslaisen presidentin P.E.Svinhufvudin radiopuhe. J.K.Paasikiven puheenjohtajakaudella Kokoomus teki selkeän pesäeron äärioikeistoon.

Paasikiven puheejohtajuus oli 1934-1936. Tosin Wikipedian mukaan Kokoomus irtisanoutui IKL:stä vasta 1937. Samaisen opuksen mukaan Kokoomus oli IKL:n kanssa vaaliliitossa vielä 1933 vaaleissa.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Viljuri


Jaahans. Vaikka ulkoparlamentaarisia vaikuttamisen muotoja tuolloin oltiin kokeiltu molemmin puolin (lapualaiset, kommunistit),

Yhteiskunnan suhtautuminen ulkoparlamentaaristen keinojen kokeilemiseen poikkesi selvästi näissä kahdessa tapauksessa. Oikeiston suorittamiin ulkoparlamentaariseen toimintaan suhtauduttiin, sanotaanko nyt "ymmärtäväisemmin" kuin vasemmiston tapauksessa.

Viestin lähetti Viljuri

niin kyllähän meillä tuo eduskunta tuolloin toimi kuten perustuslaeissa asiasta oli säädetty.

Virkavalta ei näin tehnyt, vaan se jopa osaltaan tuki lapualaisia.

Viestin lähetti Viljuri

Ja lopulta molemmat laista vähät välittävät tahot kiellettiin, kuten oikein olikin tuon ajan olosuhteissa .

Näin kävi onneksi, sillä myös toisenlainen lopputulos vuonna 1932 olisi ollut erittäin mahdollinen.

Viestin lähetti Viljuri

Tuomioistuinlaitos oli riippumaton ja sitä rataa..

Riippumaton tuomioistuin jätti säännönmukaisesti muiluttajat tuomitsematta.

 

[mjr]

Viestin lähetti The Original Jags
Suomi oli todella lähellä luisua oikeistolaiseksi diktatuuriksi 1930-luvun taitteessa. Lapuan liikkeellä oli paljon vaikutusvaltaisia kannattajia ympäri maata, jotka olivat valmiit tukemaan aseellista kapinaa ja kansanvaltaisen demokration lakkauttamista.

Presidentti Svinhufvudin mielipide kuitenkin taisi olla ratkaisevin tekijä siihen, miksi uhkaava tilanne Mäntsälässä vuonna 1932 päättyi demokratialle edulliseen lopputulokseen.

Lähellä oli, mutta demokraattiset rakenteet kestivät - joskin etenkin vuosina -29-31 jonkun verran taittuen. Ei kai kukaan vakavissaan kiellä, etteikö kriisi olisi ollut paha. Mutta toisin kuin monissa muissa maissa siitä Suomessa selvittiin. Tämä taas perustui siihen, että jo 20-luvulla oli aloitettu määrätietoinen sovittelupolitiikka - Ståhlberg oli valittu keskustan ja vasemmiston äänillä Suomen ensimmäiseksi presidentiksi ja koko sisäpolitiikka perustui sille tietoisuudelle, että sosiaalidemokraatit olivat valmiita tukemaan maltillisia porvareita oikeistoa vastaan. Tämä perinne katkesi Lapuan liikkeen vuosina, jolloin oikeisto sai suhteettoman vaikutusvallan sisäpolitiikassa, mutta kärki tältä katkaistiin vuodesta 1932 lähtien. Sisäpiiri kääntyi kohti Ruotsia ulkopolitiikassa ja sisäpolitiikassa ei suvaittu ulkoparlamentaarista toimintaa. Niin vuonna 1937 punamulta nousi valtaan ja äänesti Ukko-Pekan (huolimattta tämän palveluksista demokratialle) takaisin Luumäelle. Ja niin yhtenäinen ja yksimielinen Suomi kohtasi talvisodan myrskyn. Ilman tätä yksimielisyyttä se olisikin romahtanut.

 

[The Original Jags]

"Suomen Srebrenica":

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/uhrit1918.htm

Juttu käsittelee ruotsalaisten osuutta Suomen sisällissodassa. Juttu antaa varsin ikävän ja verisen kuvan ruotsalaisista teloitusjoukoista Uudellamaalla.

 

[TBK]

"Suomen Srebrenica":

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/uhrit1918.htm

Juttu käsittelee ruotsalaisten osuutta Suomen sisällissodassa. Juttu antaa varsin ikävän ja verisen kuvan ruotsalaisista teloitusjoukoista Uudellamaalla.

Koko sivusto käsittelee suomen ruotsalaisuutta, ruotsin kieltä ja sen asemaa Suomessa. Sivustolla ei ole aikomustakaan esittää mitään objektiivista suomen ruotsalaisista tms.

 

[Bone]

Kuinka moni palstalaisista on yleensäkään perehtynyt kansalais-/sisällis-/vapaussotaan oman sukunsa historian kautta?

Isänisän puolelta, isoisoisäni oli perustamassa Tampereen Työväen Teatteria ja oli siis hyvinkin työväenliikkeen henkilöitä. Ilmeisesti selvisi sodasta hengissä, pitäneekin kysellä enemmän isältä.

Isänäidin puolelta, isänäidinisä Myllymäki nimeltään oli jonkin sortin Oscar Schindler. Mielenkiintoinen tapaus sinänsä.
Hänellä oli pieni metallityöpaja Tampereen Lapissa. Myllymäki lupasi palkata yritykseensä punaisten puolella taistelleita jos sotarikosoikeus heidät vapauttaa. Myllymäki ei ottanut heitä töihin, vaan usea kymmenet vapautetut vangit saivat mennä mihin halusivat. Myllymäki pisti itsensä siis likoon punavankien takia.

Myllymäki oli Tampereen TyöväenYhdistyksessä ja SDP:ssä mutta ei osallistunut sotaan. Hän ryhtyi vapaaehtoiseksi oikeusavustajaksi kymmenille punavangeille jotka tuotiin Kalevankankaan sotavankileiriltä sotarikosoikeuteen. Puolustettavat olivat Myllymäelle tuntemattomia, vaikka hän oikeudessa toista väittikin.

Myllymäki jäi kiinni kesällä -18, kun oikeus tajusi ettei niin pieneen yritykseen mahdu niin paljoa työntekijöitä. Ajat olivat muuttuneet jo hieman lempeämmiksi eikä häntä rankaistu. Opettajanviran Tampereen teknillisessä koulussa hän kuitenkin menetti ja varmasti kantoi leimaa päällänsä punaisten auttamisesta.

Asiasta pitäisi olla lisää tietoa Messukylän työväenyhdistyksen historiikissa, kirjoittanut Seppo Tuovinen. Ellei sitten juttua vain julkaistu Demarissa, kun oli muuten juttua Messukylän työväenyhdistyksen historiasta.

Äidin puolelta en tiedäkään sitten historiaa lainkaan. Todennäköisesti ovat olleet torppareita tai maanviljelöitä Satakunnan eräässä pitäjässä.

Isänisä on ollut teatterihommissa, ja siitä saisi pitkän pätkän aikaiseksi. Mutta ei liity tähän ketjuun. Ts. punaisten väkeä historiasta löytyy.

 

[Kraztog]

Lapualaisten vaikutusvalta 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Suomessa oli kiistaton.

- Virkavalta oli sekä kyvytön että haluton puuttumaan lapualaisten harjoittamiin uhkailuihin, muilutuksiin, pahoinpitelyihin ja jopa murhiin.

- Vihtori Kosolan katselmukseen osallistui Senaatin torilla vuonna 1930 jopa yli 10000 miestä. Eivätkä koossa olleet edes kaikki lapualaiset. Liike oli ääriliikkeeksi hyvinkin massiivinen.

- Lapuan liikkeeseen kuului paljon ihmisiä korkealta yhteiskunnalliselta tasolta: suojeluskuntalaisia, armeijan upseereita, tehtailijoita, suurmaanomistajia, poliitikkoja jne.

- Lapualaisten vaatimuksesta eduskunta hajoitettiin ja kommunistilait säädettiin. Kansalaisia myös "kehoitettiin äänestämään oikein", jotteivat lapualaisten kiväärit ala puhua omaa kieltään "väärin" menneiden vaalien jälkeen (Suomen demokratia taisi olla vielä 1930-luvun taitteessa "demokratiaa" lainausmerkeissä?)

Korjauksena/lisäyksenä tuohon että lapuan liike ammensi voimansa maaseudulta eli maanviljelijöiltä,marssia kutsuttiin talonpoikais marssiksi.Saksassa talonpojat äänestivät natsit valtaan estääkseen kommunismin ja ay liikkeen vallan kasvun.Sama "ilmiö" ollut muissakin maissa.
Suojeluskunta muistaakseni jakautui tuossa mäntsälän kapinasssa,osa oli mukana ja osa ei kannattanut.

 

[The Original Jags]

Vuonna 1970 kirjoitti kertomuksen vuoden 1918 tapahtumista mies, joka koki tapahtumat itse taistellessaan järjestyskaartin (tunnettiin myös nimellä punakaarti) joukoissa mm. Kouvolan rintamalla.

Hän vietti myös monta piinaavaa kuukautta Hennalan vankileirillä Lahdessa.

Tässä tarinaa miehen elämästä Hennalassa:
http://personal.inet.fi/private/vidi/Hennala.htm

Ja tässä itse sotatapahtumista:
http://personal.inet.fi/private/vidi/Vuoden 1918 tapahtumista.htm

 

[Kosa]

Taistolaisten meuhkatessa tein itse itselleni ongelman, kun en rehellisesti pystynyt kertomaan taustojani ja aatemaailmaani, jotka poikkesivat täysin siitä, mitä nuo usein herraskaiset pojan ja tytön nulikat röyhkeästi suolsivat. Sieltä jäi traumaa, jota olen juuri nyt käsittelemässä/terapoimassa.

Uskallan väittää, että tänäkin päivänä "solidaarista ja tasa-arvoista" arvomaailmaansa on helpompi toitottaa siinä nuoruuden naiiviudessa, jos omaa varakkaan perhetaustan. Jos joutuu oikeasti kantamaan huolta toimeentulostaan, ei energia oikein riitä tuollaisten tyhjänpäiväisyyksien latelemiseen.

 

[majuho]

Kuinka monella on tietoa siitä kenen joukoissa omat esi-isät seisoivat vai seisoivatko kenenkään?

Oman suvun historian tutkiminen voi tuoda yhden näkökulman lisää käsillä olevaan aiheeseen.

Isoisäni taisteli valkoisten puolella. Oli kotoisin ruotsinkieliseltä pohjanmaalta. Hänen ammattinsa oli metsätyönjohtaja. Kaatui sodassa venäläisiä vastaan 1941, kun isäni oli 3-vuotias.

 

[kovalev]

Äidin puolen sukulaisista en tiedä.
Isäni isän isä ja tämän kaksi veljeä olivat punaisia, nämä veljet kuolivat myöhemmin leirillä nälkään. Isäni äiti taas on aikoinaan hyvinkin varakkaasta perheestä ja ainakin hänen isänsä toimi niin valkoisissa, kuin myöhemmin suojeluskunnassakin.

Nämä asiat kiinnostaisivat paljonkin, mutta jotenkin ei vain osaa ruveta niistä mummulta, tai vaarilta kyselemään.

 

[avatar]

Omasta suvustani ei ole äidin eikä isän puolelta itselläni tiedossa kummallakaan puolella taistelleita, mutta melko varmasti osaan sanoa, että isäni puolelta jos joku on ollut tappelemassa niin valkoisten puolella. Äidin puolelta olisi toki mahdollista, että punaisten puolella, mutta tosiaan en tiedä ainakaan ketään osaa ottanutta. Omat isovanhempani ovat liian nuoria ollakseen itse sisällisodassa, mutta isäni isä palveli valkoisesssa kaartissa 20-30-lukujen taitteessa ja muutenkin kyseinen puoli suvusta on Pohjanmaalta lähtöisin.

 

[Helmut Steiger]

Tietääkseni isänisänisä on ollut Lappeenrannan seudulla melko aktiivinen valkoisten riveissä. Rumia asioitahan siellä tapahtui, Antti O. Arposen ja Marko Tikan "Koston kevät" pitäisi varmaankin lukea.

Äidin puolen sukujuuret ovat niin kaukana Peräpohjolassa, ettei sieltä taida osallisia löytyä, vaikka sittemmin useampikin korpikommunismin valitsi. Häpeällistä olla näin sivistymätön, mutta minkälaista oli sisällissodan aikainen liikehdintä ja toiminta Koillismalla ja Lapissa?

 

[El Lude]

Nämä asiat kiinnostaisivat paljonkin, mutta jotenkin ei vain osaa ruveta niistä mummulta, tai vaarilta kyselemään.

Älä enää odota, sillä pian voi olla, että ketään ei ole vastaamassa. Itse tein sen virheen aikanani, että en kysellyt mummovainaaltani näitä asioita. Nyt harmittaa suuresti kuulla sieltä täältä joitakin tiedonmurusia oman sukuni vaiheista. Olisi ollut muuten mahdollisuus aikanaan kattavaan tietopakettiin. Nauhuri mukaan vaan ja isovanhempia jututtamaan. Tietoa toki saa historian kirjoista, mutta sitä mikrohistoriaa aikalaisten kertomana ei ole enää liiemmin tarjolla.
Eikun kyselemään...

 

[ms.qvist]

Eikun kyselemään...

Tätä kannatan kaikella tapaa itsekin, olipa sitten kansalaissota tai jokin muu menneitä sukupolvia suurestikin koskettanut tapahtuma tai miksei vain suvun historian ja vaiheiden tutkiminen.

Itse en oikein ehtinyt isovanhemmiltani kysellä mitään kun olin kuitenkin sen verran nuori kun he olivat jo kuolleet, pl. äitini äiti joka tosin taasen oli haluton juttelemaan tietyistä asioista - jonkin verran infoa olen kuitenkin saanut ongiattua esille äitini sukuhaarasta. Isän puolelta tilanne on sitten huomattavasti parempi kun setäni dokumentoi kohtuullisen laajasti suvun vaiheita 1800-luvun lopulta aina näihin päiviin saakka, omissa arkistoissani on nyt sitten kymmeniä sivuja tekstejä Suomen itsenäistymisen tienoilta. Todella mielenkiintoista luettavaa!

vlad.

 

[avatar]

Itse en esim. omalta isoisältäni paljoa sodastakaan kysellyt, koska hän ei selkeästikään halunnut siitä koskaan puhua, vaikka skappari olikin. Toki kannattaa kysellä jos ovat halukkaita puhumaan. Mielenkiintoisia asioita heiltä varmasti kuulee.

 

[Sonny Burnett]

Isoisäni isä on ollut valkoisten päällystöä. Isoäitini äiti ollut punaisten puolella teini-ikäisenä lääkintätehtävissä ja joutui Hämeenlinnaan vankileirille, josta selvisi hädintuskin elossa. 30 vuotta myöhemmin isovanhempani menivät naimisiin ja ilmeisesti vanhoja ei kovin paljoa enää muisteltu vaikka niin eri värinen tausta heidän vanhemmillaan olikin. Jotenkin en ole kehdannut näistä mummultani udella vaikka puhelias ja hyvämuistinen on..

Toiselta sukuhaaralta ei ihan tarkkaa tietoa ole mutta lottia ja suojeluskuntahistoriaa sieltäkin löytyy joten voisi päätellä että valkoista on jossain määrin ollut.

 

[TosiFani]

Isoisäni oli jääkäri pohjanmaalta ja isäni tappeli talvi- ja jatkosodan, äiti puolelta en tiedä.

 

[Helmut Steiger]

Sotakokemuksista...silloin tällöin aidinisä on kokemuksiaan mm. Rukajärven suunnalta kertonut. Poliittinen vakaumuksensakin taisi kuultaa siinä kun kuvaili suojeluskuntalaisten/lapualaisten pelkuruutta tosi paikassa, "puun juurella piilossa itkivät". Ruotsalaisilla vapaaehtoisilla sama vika, mutta "eihän niiden olisi siellä tarvinnut ollakaan"...

 

[Eino_Mies]

Sisällissodan alkamisesta on kulunut näinä päivinä 90-vuotta. Kouluaikoinani historianopetuksessa toisen maailmansodan tapahtumia kyllä päntättiin huolella, mutta Suomen sisällissodasta en muista paljon lukeneeni. Itsenäisyytemme juhlavuoden aikana tuo aihe nousi taas enemmän esille ja olen minäkin hieman tarkemmin tutustunut tähän julmaan aikaan maamme historiassa.

Niitä raakuuksia on vaikea nykyisellä järjenjuoksulla käsittää, mutta kuten joku veteraani muisteloissaan sanoi, sisällissodassa viha ja julmuus ovat lähes aina suurempaa kuin valtioiden välisissä konflikteissa. Ihmisluonto ilmeisesti on vain sellainen.