Minusta taas on outoa, että nostat esille nämä kaksi tapahtumaa vertaillen niitä toisiinsa tuolla tavalla. Ensimmäisessä media haki voimakkaasti lähiomaisten reaktiota ja toi sen julkisuuteen. Tässä media ei ole tehnyt samalla tavalla. Syitä voi olla vaikka kuinka, mutta varmaan yhtenä niistä se, että ensimmäisessä uhri joutui rikoksen kohteeksi ja kuoli ja tässä toisessa uhri jäi (ainakin eilen) henkiin, mutta mahdollinen tappoa yrittänyt kuoli. Tästä mahdollisesta tappoa yrittäneestä on vähän vaikea sinunkaan rakennella vertauksia asema-alueen tapahtuman somereaktioon, mutta näköjään sitä silti yrität. Se ei poista mihinkään sitä, että aseman tapahtumien sometus uhrin leimaamisesta oli ällötävä teko, kuten silloin totesinkin.
Ymmärsinkö nyt oikein, että vika ei Asema-aukion uhrin kohdalla ollutkaan hänen taustoissaan vaan siinä, että media kaunisteli niitä. Täytyy kyllä ihmetellä, miten tällainen vieläkin häiritsee, sillä ainahan henkirikoksen uhriksi joutuneet ovat
lahjakkaita tai
lupaavia taiteilijoita, urheilijoita tai ties mitä. Tekeekö se uhrista vähemmän huonon, jos näin ei olekaan. En myöskään ymmärrä sitä, miksi uhrin omaisen, tutun ja jonkun omaa etuaan ajattelevan yksittäistapauksen takia vedetään johtopäätös haudalla tanssimisesta, ja jätetään vähemmälle huomiolle ne sadat tai jopa tuhannet viestit siitä, kuinka vakavana kyseistä väkivallantekoa pidetään.
Hyvinkään keskustassa vakavasti loukkaantunut poliisi nostettiin myös sankariksi vain sen takia, että hän sai osuman tappajan luodista. Vähemmälle huomiolle jäivät ne poliisit, jotka olivat myös paikalla turvaamassa sivullisten henkeä ja tekemään lopun tappajan touhuista. Näistä poliiseista ei kerrota, koska ne eivät kerää klikkauksia tai myy lehtiä yhtä paljon kuin kertomalla naispoliisista, joka on hengenvaarasta. Minusta tämä poliisi ei ole enemmän tai vähemmän sankari kuin kukaan muukaan paikalla ollut poliisi, josta ei lehdissä kerrota. Minusta yksikään tapauksessa kuollut ei ole yhtään sen hienompi ihminen kuin ne, jotka jäivät eloon.
Nostin tämän esiin siksi, että Asema-aukiolla kuolleen taustat tuotiin esille, minkä perusteella henkilön kuolemaa vähäteltiin. Vaikka Karttunen olisi jäänyt eloon, olisi hänen taustansa olleet edelleen samat ja omaisten ja tuttujen mielipiteet edelleen samat. Karttusen ja Orimattilan uhrin (kutsun eloonjäänyttä naista uhriksi) välillä on vain se, mitä media on tuonut heistä esiin. Mikäli uhri olisi kuollut, voisimme aivan hyvin lukea hänestä kaunisteltuja tarinoita, joita lehdissä kirjoitetaan myynnin kasvattamiseksi vaikka tosi asiassa uhri voi olla tekstistä poiketen olla rikoksesta tuomittu tai jollain muulla tavoin peruskansalaisesta poikkeava niin kuin Karttunenkin huumetaustansa takia ilmeisesti oli. Orimattilankaan tapauksessa ei mielestäni ole väliä, onko uhri pullantuoksuinen kotiäiti vai Suvi Auvisen kaltainen anarkisti, ja olen mielissäni mikäli mielipiteet sankaripoliisista pysyvät uhrin taustasta huolimatta, sillä kyseinen poliisi ilmeisesti pelasti ihmisen hengen.