Suomen oikeuslaitos näytti taas ”närhen munat”

[DTremens]

Mitkä kaikki asiat on sopiva jättää hoitamatta henkisen pahoinvoinnin takia? Jos ei maksa laskuja ajallaan ja ne menevät ulosottoon, niin voiko vedota siihen että "minulla oli masennusjakso niin en pystynyt tätä hoitamaan". Tai missä kaikessa tuollainen sallitaan?

Ihan sillä kuuluisalla arkijärjellä ajateltuna laskun olemassaolon tiedostaa ja vaikkei postejaan aukoisi masennuksissaan niin varmaan tietää yleisellä tasolla että laskut pitää maksaa, ellei sitten todellisuuden taju ole siinä kunnossa että kuuluu laitoshoitoon tai ainakin edunvalvontaan. Sen sijaan tuollaisesta lakiin kirjatusta 2 vuoden (lähes) ehdottomasta määräajasta ei monikaan tiedä, kuten ei monestakaan tämän valtion tuhansista lakipykälistä vaikka niistä valtion näkökulmasta tietysti pitää jokaisen olla tietoinen tai ainakaan tiedottomuus ei ole pätevä syy olla noudattamatta).

 

[D.A.D]

Ei kai nyt ihan tyhmäksi tarvitse heittäytyä tämänkään keskustelun tiimoissa. Ei kenenkään moisessa tilanteessa tarvitsisi virastoon juosta. Isyyslakia koskevassa hallituksen esityksessä on kerrottu, että painava syy määräajasta poikkeamiseen olisi se, että mies saa vasta määräajan täytyttyä syyn epäillä isyyttään. Jos lapsen 2-vuotissynttäreillä saa tiedon / syyn epäillä isyyttään, on sen jälkeen toimittava viipymättä, mutta ei se toki sitä tarkoita, että samana päivänä täytyy toimia. Kuitenkin useiden kuukausien odottelu ei ole viipymättä toimimista.

Anteeksi että muotoilin huonosti. Tarkoituksena oli, että suurimmalle osalle on avautunut vasta tämän jutun myötä koko kahden vuoden määräaika. Keskiverto tallaaja on todennäköisesti ollut siinä uskossa, että jos testistä selviää että ei ole isä niin ei ole isä ja asia muutetaan rekisteriin. Nää on niitä asioita jotka lakia lukeneet tietää, mutta lucky lukea lukeneet ei.

 

[DTremens]

Peitenimeä käytetään ehkä varmuuden vuoksi, kun mies esiintyy valtakunnan mediassa näillä peitenimillä. En tiedä onko se hänen tahtonsa, luultavasti ei.

Mies ei tosiaankaan esiinny salanimillä ja aiemmin kun petossyyte elarivedätyksestä oli käsittelyssä niin nimet oli jutuissa. Nyt kun se petossyyte on nurin ja pelkästä isyysasiasta kirjoitellaan niin lehdistö vetäytyy "lapsen suojelemiseksi" muunnettujen nimien taakse vaikka kyseessä onkin edelleen sama tapaus josta aiemmin ovat kirjoittaneet ihan nimien kera.

 

[flintstone]

Ei kai lapsi saa elatusmaksuja, vaan huoltaja lapsesta.

No ei se lapsi itse niitä harrastuksia ja elämistään maksa, ainakaan toivottavasti. Vaan kyllä se vanhemman/vanhempien tehtävä on ja siinä tämä elatusmaksu voi olla lapsen etu. Oli se maksaja kuka tahansa.

 

[jussi_j]

No ei se lapsi itse niitä harrastuksia ja elämistään maksa, ainakaan toivottavasti. Vaan kyllä se vanhemman/vanhempien tehtävä on ja siinä tämä elatusmaksu voi olla lapsen etu. Oli se maksaja kuka tahansa.

Niin, ymmärrän kyllä miksi elatusmaksuja maksetaan. Mutta miksi se on parempi, että sen maksaa äidin ex kuin oikea isä? Kai se lapselle on ihan sama mistä ne rahat tulee, joten lapsen edulla ei voi perustella, koska lapselle ihan sama.

 

[CreaseMonkey]

Mutta miksi se on parempi, että sen maksaa äidin ex kuin oikea isä?

Tässä tapauksessa se johtuu laista.

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen ja hänen vanhempansa vastaavat tästä kykynsä mukaan. Kyseisen lain 4 pykälässä on perusteet, jolla vanhempi voidaan velvoittaa suorittaa elatusapua.

Vanhempi on lain silmissä juridinen vanhempi. Puheena olleessa tapauksessa se on "Risto", perusteet tälle on myös jo käsitelty.

Edunvalvoja toimii virkavastuulla ja hänen tuli käynnistää prosessi, jotta lapsi saa elatusapua. Kun "Risto" on de jure lapsen isä, niin edunvalvojan on tullut käynnistää prosessi häntä vastaan, vaikka hän ei de facto ole lapsen isä.

Lapselle se on se ja sama keneltä apu tulee. Edunvalvojan on täytynyt prosessi ajaa, jotta välttää virkavirheen. Edunvalvojalla ei ymmärtääkseni ole ollut vaihtoehtoja.

 

[jussi_j]

@CreaseMonkey niin, edelleen ymmärrän, mutta lakihan on paska, epäoikeudenmukainen ja en kysynyt tuota. Uudestaan: miksi se on parempi, että sen elatuksen maksaa äidin ex kuin oikea isä?

 

[aquanqua]

No ei se lapsi itse niitä harrastuksia ja elämistään maksa, ainakaan toivottavasti. Vaan kyllä se vanhemman/vanhempien tehtävä on ja siinä tämä elatusmaksu voi olla lapsen etu. Oli se maksaja kuka tahansa.

Suomen oikeudessa elatusapu suoritetaan tosiaankin lapselle, ei lähivanhemmalle. Toki, kun pieni lapsi ei kykene hallitsemaan talousasioitaan, niin maksut tehdään lähivanhemman tilille ja tämä saa rahoilla todellisuudessa tehdä, mitä haluaa; oikeus elatusapuun on kuitenkin lapsen ja lähivanhemmalla on oma vastuunsa lapsen elatuksesta.

Tässä mainitussa tapauksessa tuolla oli merkitystä mm. siltä osin, että juridinen isä vetosi siihen, että äiti oli kirjallisesti lupautunut olla vaatimatta elatusapua ilmeisesti kuitenkaan kummankaan osapuolen ymmärtämättä sitä, että oikeus elatusapuun kuuluu lapselle, eikä äiti voinut sitovasti sopia lapsensa puolesta oikeudesta luopumisesta.

 

[Kauko Viisas]

Saattaa olla, että tämä on jo aiemmin tuotu esiin, mutta vanha tuomarinohje on mielestäni asianmukainen kommentti tähän keskusteluun:
"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan."

Mielestäni tällaisessa tapauksessa, missä vedotaan lakiin kirjoitettuihin aikarajoihin (lainmukaisesti), mutta se aiheuttaa kohtuuttoman seuraamuksen, voisi tuomari hyvinkin kumota elatusvelvollisuuden kohtuuttomana.

 

[teppana]

Minulla on läheisellä käynyt samankaltainen tilanne kuin "Ristolle". Mies sai lapsen ollessa vähän vajaa kaksi vuotta, tietää että ei olekaan hänen oma lapsensa. Tässä tapauksessa oikea isä ja äiti toivoivat isyyden selvittämistä ja läheiseni siihen myös suostui. Hän oli toivonut mahdollisuutta olla lapsen elämässä mukana, mutta biologiset vanhemmat eivät tähän suostuneet. Joten, nyt reippaat kahdeksan vuotta myöhemmin, läheiseni ei ole tuota lasta kertaakaan tavannut.

Miksi toin tämän esille? Koska täällä on muutamia puheenvuoroja, ihan ansiokkaastikin, annettu sen puolesta että "Ristolla" on myös vastuuta tapahtuneesta koska hän ei ole asianmukaisen ajan puitteissa toiminut. Nämä tilanteet ovat niin henkilökohtaisia ja ihmisten tapa reagoida näin traumaattisiin tapahtumiin on yksilöllinen, että en koe mahdolliseksi lähteä arvioimaan "Riston" kykyä toimia aikarajoitteen puitteissa. Läheiseni, joka on muuten ihan menestynyt ja asiansa aina hoitanut henkilö, meni lähes toimintakyvyttömäksi usean kuukauden ajaksi, kun tuota tilannetta käsitteli. Nykyään toki voi jo paremmin ja on perheellinen onnellinen mies.

Jos puhutaan lakiteknisten asioiden ulkopuolelta, kuinka moni täällä kirjoittaneesta on sitä mieltä, että hyväksikäytön uhrien tulisi voida käsitellä asioitaan eteenpäin vaikka 6 kuukauden aikana tai osa vastuusta lankeaa heille? Omenat ja appelsiinit, tiedän. Mutta on näissä yleistämisissä sen verran yhteneväisyyttä, että kun ihmisen perusturvallisuutta on loukattu noin vakavalla tavalla, siihen reagoiminen on yksilöllistä. Mielestäni laki pitäisi muuttaa siten, että ei-biologinen vanhempi voidaan tapauskohtaisesti irtaannuttaa juridisesti elatusvelvollisuudesta ilman määräaikaa. Ymmärrän lapsen etu ajatuksen, mutta onko lapsen etu se, että häntä roikotetaan jollain tasolla kiinni aikuisessa ihmisessä joka ei tahdo osallistua lapsen elämään ja elatuksenkin maksaa vain voudin uhkailujen pelossa? Miksi yhteiskunta ei voisi näissä tapauksissa ottaa elatusvelvollisuutta?

Tietenkin tilanteiden kokonaiskuvaa pitää tarkastella erikseen, koska on olemassa myös ihmisiä jotka saattaisivat tällaista järjestelmää käyttää hyväkseen. Näitä tapauksia varmaankin tulisi määrällisesti enemmän, kuin "Riston" kaltaisia oikeusmurhia. Siltikin, kun puhutaan etuuksista ja niiden rajoittamisista, ei argumenttina käytetä "joku siellä kuitenkin huijaa". Mielestäni näin ei tulisi toimia tässäkään tapauksessa. Minun oikeustajuni sanoo, että "Riston" kaltaisten kohtaloiden vuoksi pitää kyetä muuttamaan lakia, vaikka se tarkottaisi että sieltä poikii huijareiden lauma. Käsitellään ne huijarit sitten erikseen ja viedään oikeuteen.

 

[MacRef]

@CreaseMonkey niin, edelleen ymmärrän, mutta lakihan on paska, epäoikeudenmukainen ja en kysynyt tuota. Uudestaan: miksi se on parempi, että sen elatuksen maksaa äidin ex kuin oikea isä?

Mielestäni @CreaseMonkey vastasi tuohon. Lapselle se on se ja sama, keneltä apu tulee. Huomioitakoon myös, että lain silmissä ”Risto” on oikea isä ja maksaa siksi sitä elatusapua. Vaikka ei sitä oikeasti olekaan.

 

[Kiekoton]

Suomen oikeudessa elatusapu suoritetaan tosiaankin lapselle, ei lähivanhemmalle. Toki, kun pieni lapsi ei kykene hallitsemaan talousasioitaan, niin maksut tehdään lähivanhemman tilille ja tämä saa rahoilla todellisuudessa tehdä, mitä haluaa

Tässähän oli mukana edunvalvoja. Eikös se merkitse sitä, että rahojen käyttö lapsen hyväksi tulee ilmoittaa hänelle sentilleen?

 

[palle]

Suomen oikeudessa elatusapu suoritetaan tosiaankin lapselle, ei lähivanhemmalle. Toki, kun pieni lapsi ei kykene hallitsemaan talousasioitaan, niin maksut tehdään lähivanhemman tilille ja tämä saa rahoilla todellisuudessa tehdä, mitä haluaa; oikeus elatusapuun on kuitenkin lapsen ja lähivanhemmalla on oma vastuunsa lapsen elatuksesta.

Tässä mainitussa tapauksessa tuolla oli merkitystä mm. siltä osin, että juridinen isä vetosi siihen, että äiti oli kirjallisesti lupautunut olla vaatimatta elatusapua ilmeisesti kuitenkaan kummankaan osapuolen ymmärtämättä sitä, että oikeus elatusapuun kuuluu lapselle, eikä äiti voinut sitovasti sopia lapsensa puolesta oikeudesta luopumisesta.

Vanhemmat voivat ymmärtääkseni tehdä elatussopimuksen, missä toinen osapuoli vapautetaan toistaiseksi elatusvelvollisuudesta. Toki se sopimus pitää vähintään lastenvalvojan vahvistaa. Jos äiti olisi vilpittömästi tahtonut vapauttaa Riston elatusvelvollisuudesta, tämä olisi todennäköisesti onnistunut. Tuskin yksikään lastenvalvoja tässä maassa, edes ne pahimmat neljännen aallon feministit, olisi vastustaneet äidin tahtoa tilanteessa, missä elatus pitäisi repiä mieheltä, joka on lakiteknisen idiotismin takia juridinen isä.

Etukäteen jo harmittaa, että kun tämä yksi lähihistorian pahimmista oikeusmurhista jossain vaiheessa oikaistaan ja Risto vapautetaan maksuvelvollisuudesta, ei hänellä tule olemaan mitään mahdollisuuksia nyhtää omiaan takaisin tuolta läpeensä mädältä ihmiseltä.

 

[flintstone]

Niin, ymmärrän kyllä miksi elatusmaksuja maksetaan. Mutta miksi se on parempi, että sen maksaa äidin ex kuin oikea isä? Kai se lapselle on ihan sama mistä ne rahat tulee, joten lapsen edulla ei voi perustella, koska lapselle ihan sama.

Minä olen ottanut kantaa vain lapsen elatusmaksuun ja onko se lapsen etu saada sitä lähteestä riippumatta. En ottanut kantaa tähän tapaukseen. Ja tottakai mielestäni olisi parempi että maksaja olisi lapsen oikea isä, mutta ei se maksaja vaikuta lapsen edun kannalta mitenkään.

 

[aquanqua]

Vanhemmat voivat ymmärtääkseni tehdä elatussopimuksen, missä toinen osapuoli vapautetaan toistaiseksi elatusvelvollisuudesta.

Jos etävanhemmalla ei ole elatuskykyä, niin lopputuloksena voi olla ns. nollasopimus. Elatuslain 7.3 §:ssa tuollainen elatusavusta luopuminen lapsen puolesta on nimenomaisesti kielletty, minkä "Markon" tapauksessa hovioikeus lokakuun ratkaisussaan toi esille.

Oikeuden väärinkäyttöön liittyvät väitteet

Asiassa on vielä arvioitava, onko elatusapua koskevan kanteen nostamista käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä oikeuden väärinkäyttönä. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2011:68 todennut, että oikeuden väärinkäytöllä tarkoitetaan yleensä sellaista menettelyä, jossa muodollisesti laillisia oikeustoimia käytetään hylättävässä tarkoituksessa, kuten toisen oikeuksien vahingoittamiseksi (kohta 10).

Elatukseen oikeutetulla lapsella on oikeus saada elatusapu oikeusteitse vahvistettua. Lasta on isyyden kumoamista koskevassa asiassa edustanut edunvalvoja, joka on vaatinut kanteen hylkäämistä. Tähän nähden ja ottaen huomioon, ettei lapsen äiti voi antaa edunvalvojaa sitovia ohjeita tai määräyksiä, elatusapukanteen nostamisessa ei ole ollut kysymys oikeuden väärinkäytöstä.

Lapsen elatuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön. Näin ollen A:n vetoamaa B:n ilmoitusta siitä, ettei hän tulisi vaatimaan tältä lapselle elatusapua, ei voida pitää oikeudellisesti sitovana. Tämän vuoksi mainittu ilmoitus ei myöskään anna aihetta katsoa, että elatusapukanteessa olisi kysymys oikeuden väärinkäytöstä.

Asiassa ei ole muutoinkaan esitetty selvitystä siitä, että elatusapua koskevan kanteen nostamisella olisi nimenomaisesti pyritty A:n oikeuksien vahingoittamiseen. A on lapsen juridisena isänä elatusvelvollinen lapseen nähden, vaikka hän ei olekaan tämän biologinen isä. Elatusapua koskevan kanteen nostamista ei voida pitää sellaisena oikeuden väärinkäyttönä, että kanne tulisi sillä perusteella hylätä.
...

 

[palle]

Jos etävanhemmalla ei ole elatuskykyä, niin lopputuloksena voi olla ns. nollasopimus. Elatuslain 7.3 §:ssa tuollainen elatusavusta luopuminen lapsen puolesta on nimenomaisesti kielletty, minkä "Markon" tapauksessa hovioikeus lokakuun ratkaisussaan toi esille.

Voiko se olla noin? No onpa sairasta, että tilanteessa missä kaksi aikuista ihmistä haluaisivat sopia, että elatusvelvollisuus pysyy vain toisella, ei olekaan pätevä. Toki eihän sitä kukaan varmaankaan valvo, että vaihtaako raha oikeasti omistajaa vai ei.

Tiedän nimittäin tapauksen missä eräs pariskunta erosi todella riitaisesti ja toinen vanhemmista ei halunnut olla missään tekemisissä yhteisen lapsen kanssa. Tämä lähivanhempi sopi "etävanhemman" kanssa, että rahaa ei tarvitse lähettää, koska koki ettei halua antaa niin sanotusti ammuksia tälle etävanhemmalle haukkua tätä ahneeksi yms eikä yksinkertaisesti halunnut tätä toista henkilöä näkymään elämässään mitenkään. Molemmat osapuolet halusivat katkaista kaiken yhteydenpidon ja toinen osapuoli halusi tosiaan sisällyttää siihen myös lapsen. Ja näin myös toimittiin. En tiedä keissin juridisia yksityiskohtia, mutta siitä olen varma, että ikinä tämä lapseensa yhteyden katkaissut vanhempi ei ole senttiäkään elareita maksanut, eikä hän todellakaan ole varaton.

 

[DTremens]

Mielestäni @CreaseMonkey vastasi tuohon. Lapselle se on se ja sama, keneltä apu tulee. Huomioitakoon myös, että lain silmissä ”Risto” on oikea isä ja maksaa siksi sitä elatusapua. Vaikka ei sitä oikeasti olekaan.

Jos ja kun se on lapselle sama niin silloin juuri pitäisi lain pyrkiä siihen että maksajaksi määräytyy se joka on rojunsa ränniin laskenut jos ei tietoisesti aleta ei-biologista lasta kasvattamaan. Mutta näin ei toimita koska kustannukset. Muutaman miehen elämän pilaaminen on lainsäätäjän mielestä pienempi paha. Eli perustelet tuota edelleen juuri sillä mikä siitä laista tekee paskan.

 

[aquanqua]

Voiko se olla noin? No onpa sairasta, että tilanteessa missä kaksi aikuista ihmistä haluaisivat sopia, että elatusvelvollisuus pysyy vain toisella, ei olekaan pätevä. Toki eihän sitä kukaan varmaankaan valvo, että vaihtaako raha oikeasti omistajaa vai ei.
...

Suojaintressi on lapsen ehdoton oikeus elatukseen. Jos vanhemmat voisivat keskenään sopia luopumisesta lapsen oikeudesta elatusapuun toiselta vanhemmalta, niin se voisi johtaa kestämättömään tilanteeseen, jossa lapsen riittävä elatus vaarantuu ja hän joutuu yhteiskunnan elätettäväksi, vaikka hänellä olisi elatuskykyinen juridinen vanhempi.

En tiedä, miten noita käytännössä valvotaan, mutta tuollaisella sopimuksella ei siis olisi oikeudellista sitovuutta, kun asiasta alettaisiin riidellä tai jos viranomaiset kiinnostuisivat asiasta esim. tilanteessa, jossa havaittaisiin, että lapsen elatus on vaarantunut.

Vanhempien välillä on usein myös merkittävä epätasapaino, mitä tulee kykyyn määritellä jonkun keskinäisen sopimuksen sisältöä/ehtoja ja jo sen takia olisi aika kestämätöntä, jos vanhemmat voisivat itsenäisesti sopia tuollaisesta asiasta.

 

[Jules W.]

Mielenkiintoista tässä on se että lapsen oikeus elatukseen ajaa kohtuusperiaatteen yli. Tapauksessa on selkeästi todistettu että kyseessä ei ole biologinen isä, joten elatusvelvollisuus on tässä tapauksessa kohtuuton rasite ja tilanne on epäoikeudenmukainen. Lisäksi tullaan aiemmin käyttäjän @teppana viestissään mainitsemaan tilanteeseen, eli "isä" on voinut hyvin olla toimintakyvytön tilanteen ollessa ns. päällä, mutta tätä oikeus ei huomioinut tätä millään tavalla. Tuntuu erittäin kohtuuttomalta, että tuota 7vk myöhästyminen katsotaan noin vakavaksi rikkeeksi, varsinkin kun kantajalla ei ole ollut oikeasti laissa määritettyä 2 vuotta aikaa muutoksenhakuun, vaan tilanne on tullut tietoon vasta ennen 2v synttäreitä.

En tiedä miten tämä ei mene kohtuusperiaatteen piiriin. Hankalampi on juuri epäoikeudenmukaisempaa tilannetta kuvitella, mutta oikeuden mukaan näillä mennään.

 

[nummenkallio]

Mielenkiintoista tässä on se että lapsen oikeus elatukseen ajaa kohtuusperiaatteen yli.

Muistetaan myös, että biologinen isä on elossa, eikä liene täysin varatonkaan. Ja viime kädessä elarit saisi Kelalta. Risto-Marko-Jani Kylä-Harakka ei siis ole millään tapaa lapsen viimeinen mahdollinen elättäjä. Äidilläkin menee vissiin ihan kivasti.

 

[Ollakseni]

Koska täällä on muutamia puheenvuoroja, ihan ansiokkaastikin, annettu sen puolesta että "Ristolla" on myös vastuuta tapahtuneesta koska hän ei ole asianmukaisen ajan puitteissa toiminut. Nämä tilanteet ovat niin henkilökohtaisia ja ihmisten tapa reagoida näin traumaattisiin tapahtumiin on yksilöllinen, että en koe mahdolliseksi lähteä arvioimaan "Riston" kykyä toimia aikarajoitteen puitteissa. Läheiseni, joka on muuten ihan menestynyt ja asiansa aina hoitanut henkilö, meni lähes toimintakyvyttömäksi usean kuukauden ajaksi, kun tuota tilannetta käsitteli. Nykyään toki voi jo paremmin ja on perheellinen onnellinen mies.

Jos puhutaan lakiteknisten asioiden ulkopuolelta, kuinka moni täällä kirjoittaneesta on sitä mieltä, että hyväksikäytön uhrien tulisi voida käsitellä asioitaan eteenpäin vaikka 6 kuukauden aikana tai osa vastuusta lankeaa heille? Omenat ja appelsiinit, tiedän. Mutta on näissä yleistämisissä sen verran yhteneväisyyttä, että kun ihmisen perusturvallisuutta on loukattu noin vakavalla tavalla, siihen reagoiminen on yksilöllistä. Mielestäni laki pitäisi muuttaa siten, että ei-biologinen vanhempi voidaan tapauskohtaisesti irtaannuttaa juridisesti elatusvelvollisuudesta ilman määräaikaa. Ymmärrän lapsen etu ajatuksen, mutta onko lapsen etu se, että häntä roikotetaan jollain tasolla kiinni aikuisessa ihmisessä joka ei tahdo osallistua lapsen elämään ja elatuksenkin maksaa vain voudin uhkailujen pelossa? Miksi yhteiskunta ei voisi näissä tapauksissa ottaa elatusvelvollisuutta?

Niin, on varmaan ero sanoa "Oikeusjärjestelmä ei ole tehnyt virhettä" kuin "Oikeusjärjestelmän pitäisi voida tehdä erilainen päätös". Jos laissa on joku aikaraja niin ei voida toimia niin, että aikarajoja jätetään noudattamatta, vaikka aikaa oli hyvin. Jos puolen vuoden ajan on ollut mahdollisuus reagoida ja toimia, niin ei liene kohtuutonta vaatia toimimaan siinä ajassa. Samoin jos raiskaus/seksuaalinen hyväksikäyttö tapauksessa rikos on vanhentunut ei voida vaatia tuomioistuimelta tuomiota. Lobatkaa lakimuutosta.

Ja onhan täällä useatkin henkilöt puhuneet siitä, kuinka on epäreilua että raiskatut/hyväksikäytetyt naiset nostavat syytteitä vuosia tapahtuneen jälkeen. Jotkut jopa sanovat että pitäisi tietää kenen mukaan lähtee ja ihmisillä on vastuuta siitä että joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

 

[aquanqua]

...
Lisäksi tullaan aiemmin käyttäjän @teppana viestissään mainitsemaan tilanteeseen, eli "isä" on voinut hyvin olla toimintakyvytön tilanteen ollessa ns. päällä, mutta tätä oikeus ei huomioinut tätä millään tavalla.
...

Jos käräjäoikeus ei olisi tuota arvioinut ja ottanut huomioon, niin tuomio ei olisi jäänyt lainvoimaiseksi; koko asiassahan oli kysymys juurikin siitä, että oliko "painava syy" olemassa.

En ole ratkaisua lukenut, mutta eiköhän kyse ole ollut siitä, että Risto ei ollut kyennyt esittämään riittäviä todisteita sille, että hän todella oli järkytyksen seurauksesta menettänyt toimintakykynsä riittävässä määrin. Jos tuomioistuimelle on esitetty vain väite ja joku puhtaasti subjektiivinen näkemys omasta toimintakyvyttömyydestä, niin silloin ollaan aika heikoilla. Jos Risto oli järkytyksen seurauksesta esim. todisteellisesti joutunut jättäytymään pois töistä tai jopa sairaalahoitoon, niin että toimintakyky on palannut vasta määräajan ylityttyä, niin eiköhän käräjäoikeuden ratkaisu olisi ollut toinen – tai asia vähintäänkin otettu käsittelyyn ylemmässä asteessa.

 

[karotenoidi]

@Ollakseni kun laissa nimenomaan on pykälä, jonka mukaan on täysin mahdollista joustaa. Tässä oikeuslaitos on päässyt tekemään tulkintaa, ja tulkinnut näin. Siihen kohdistuu tämä kritiikki.

Ja vertailusi vuosikausia vanhoihin raiskaussyytöksiin on mieletön. En ole ikinä missään nähnyt kenenkään vaativan, ettei vanhoja raiskauksia saisi kaivella. Huoli kohdistuu siihen, että voidaanko syytöksien todenperäisyyttä osoittaa kumpaakaan suuntaan, kun aikaa on kulunut. Tällöin ei usein ole saatavilla kuin sana sanaa vastaan ja julkinen häpeäpaalu. Tässä on saatavilla vedenpitävät todisteet siitä, että Jani on tullut petetyksi. Asia on siis täysin eri.

 

[DTremens]

Suojaintressi on lapsen ehdoton oikeus elatukseen. Jos vanhemmat voisivat keskenään sopia luopumisesta lapsen oikeudesta elatusapuun toiselta vanhemmalta, niin se voisi johtaa kestämättömään tilanteeseen, jossa lapsen riittävä elatus vaarantuu ja hän joutuu yhteiskunnan elätettäväksi, vaikka hänellä olisi elatuskykyinen juridinen vanhempi.

En tiedä, miten noita käytännössä valvotaan, mutta tuollaisella sopimuksella ei siis olisi oikeudellista sitovuutta, kun asiasta alettaisiin riidellä tai jos viranomaiset kiinnostuisivat asiasta esim. tilanteessa, jossa havaittaisiin, että lapsen elatus on vaarantunut.

Vanhempien välillä on usein myös merkittävä epätasapaino, mitä tulee kykyyn määritellä jonkun keskinäisen sopimuksen sisältöä/ehtoja ja jo sen takia olisi aika kestämätöntä, jos vanhemmat voisivat itsenäisesti sopia tuollaisesta asiasta.

Lain voisi kirjoittaa myös esim niin että jos lapsen olosuhteet vaikuttavat puutteellisilta, vaatii lapsen edunvalvoja sitä elatusAPUA. Niin kauan kuin vanhempi pystyy lapsen elättämään yksin ja on halukas niin tekemään pitäisi tuo sopiminen olla mahdollista, koska nykyiselläänkin se raha ei mene sille lapselle kun ei sitä kukaan valvo. Ei todennetusti mene lapsen käyttöön eikä säästöön sen pahan päivän varalle kun lähivanhemman elatuskyky heikkenee. Mutta suurempi epäkohta tuo isyyslaki on kuin elatusapuasiat.

Muistetaan myös, että biologinen isä on elossa, eikä liene täysin varatonkaan. Ja viime kädessä elarit saisi Kelalta. Risto-Marko-Jani Kylä-Harakka ei siis ole millään tapaa lapsen viimeinen mahdollinen elättäjä.

Tuossa on se ongelma että käsittääkseni hän ei voi tulla nimetyksi isäksi enää kuin jos sekä hän, äiti että paperi-isä niin yhdessä haluavat. Vasten tahtoinen isyyden selvittäminen vaatisi ettei ole avioliiton perusteella todettua isyyttä ja tietysti myös äidin täytyisi nimetä joku isäehdokas kun ei kaikkia miehiä aleta tutkimaan. Omasta halustaankaan mies ei voi tulla biologisen lapsensa isäksi ilman vanhempien myötävaikutusta kun lapselle on avioliiton kautta "siunattu" isä.

Paska lakihimmeli kaiken kaikkiaan ja geenitutkimuksen pitäisi olla rutiinitoimenpide jonka jälkeen, jos oikeaa isää ei nimetä, saa aviomies päättää ottaako lapsen nimiinsä. Mutta ei toki tässä maassa semmoisia koska kustannukset. Olen sen sanonut monta kertaa aiemminkin tähän liittyen että valtio on kyllä oikein halukas holhoamaan kansalaisiaan itseltään mutta ei tässä asiassa, vaikka se olisi miesten oikeusturvan kannalta suuri asia. Moni vaimo ottaa edelleen suurena loukkauksena jos mies haluaa tutkituttaa isyyden, siksikin sen tulisi olla "pakollinen".

Tässähän oli mukana edunvalvoja. Eikös se merkitse sitä, että rahojen käyttö lapsen hyväksi tulee ilmoittaa hänelle sentilleen?

Se että lapselle on tätä oikeusasiaa varten nimetty edunvalvoja ei tarkoita automaattisesti että hän olisi muuten edunvalvonnan piirissä.

Jos käräjäoikeus ei olisi tuota arvioinut ja ottanut huomioon, niin tuomio ei olisi jäänyt lainvoimaiseksi; koko asiassahan oli kysymys juurikin siitä, että oliko "painava syy" olemassa.

En ole ratkaisua lukenut, mutta eiköhän kyse ole ollut siitä, että Risto ei ollut kyennyt esittämään riittäviä todisteita sille, että hän todella oli järkytyksen seurauksesta menettänyt toimintakykynsä riittävässä määrin. Jos tuomioistuimelle on esitetty vain väite ja joku puhtaasti subjektiivinen näkemys omasta toimintakyvyttömyydestä, niin silloin ollaan aika heikoilla. Jos Risto oli järkytyksen seurauksesta esim. todisteellisesti joutunut jättäytymään pois töistä tai jopa sairaalahoitoon, niin että toimintakyky on palannut vasta määräajan ylityttyä, niin eiköhän käräjäoikeuden ratkaisu olisi ollut toinen – tai asia vähintäänkin otettu käsittelyyn ylemmässä asteessa.

"Jos aviomiehellä tai äidillä on ollut laillinen este tai hän osoittaa muun erittäin painavan syyn, minkä vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu, hän voi panna kanteen vireille määräajan kuluttuakin. Erittäin painavana syynä on oikeuskäytännössä pidetty erityisesti sitä, että aihe epäillä isyyden paikkansapitävyyttä on syntynyt vasta kanneajan umpeuduttua. Oikeuskäytännön mukaan kanne on tällöin tullut nostaa ripeästi sen jälkeen, kun epäilys on syntynyt (KKO 1978 II 48 ja KKO 1983 II 63)."

Eli lain perusteluissa ei ole annettu mitään linjaa sille mikä on erityisen painava syy kuin se että saa tiedon vasta 2 vuoden jälkeen. Ilmeisesti oikeusistuimet mieluumin pitävät tämän enemmänki ainoana poikkeuksena. Varmaan joku koomassa makaaminen voisi mennä läpi.

 

[Ollakseni]

@Ollakseni kun laissa nimenomaan on pykälä, jonka mukaan on täysin mahdollista joustaa. Tässä oikeuslaitos on päässyt tekemään tulkintaa, ja tulkinnut näin. Siihen kohdistuu tämä kritiikki.

Ja vertailusi vuosikausia vanhoihin raiskaussyytöksiin on mieletön. En ole ikinä missään nähnyt kenenkään vaativan, ettei vanhoja raiskauksia saisi kaivella. Huoli kohdistuu siihen, että voidaanko syytöksien todenperäisyyttä osoittaa kumpaakaan suuntaan, kun aikaa on kulunut. Tällöin ei usein ole saatavilla kuin sana sanaa vastaan ja julkinen häpeäpaalu. Tässä on saatavilla vedenpitävät todisteet siitä, että Jani on tullut petetyksi. Asia on siis täysin eri.

Jos on vedenpitävät todisteet petoksesta niin nostaisi siitä syytteen. Enkä minä aloittanut vertailua seksuaalirikoksiin. Ajatus siitä ettei tuomioistuin voinut tehdä muuta päätöstä johtuu siitä, että nyt on kaikki kolme suomalaista oikeusastetta käyty läpi ja kaikki ovat päättyneet samaan lopputulokseen. Maallikkona minun on pakko nojautua tuomioistuinten näkemykseen.