Todennäköisyys jäädä kiinni varmasti ehkäisee rikollisuutta. Mutta niin ehkäisee kovemmat rangaistuksetkin, sanotaan mitä sanotaan.
Tietyissä rikostyypeissä kyllä. Esimerkiksi talousrikokset ja tietyt liikennerikokset. Ja tämän vuoksi tällaisten rikosten rangaistuksetkin ovat suhteessa kovempia kuin ns. intohimorikosten. Rangaistusjärjestelmän tarkoituksena ei ole olla ns. vääryysasteikko mihin rikokset on järjestetty niiden vakavuuden mukaan. Rangaistusjärjestelmän tarkoitus on turvata yhteiskuntaa.
Mutta seksuaali- ja henkirikoksiin kovat tuomiot eivät auta. Kyseisiä rikoksia tehdessä tekijä hyvin harvoin jos koskaan miettii mahdollisia rikoksen hyötyjä suhteessa rangaistukseen. Itse en kannata tällaista Kisapuisto-mallia, missä rikoksen annetaan ensin tapahtua ja sitten kovalla rangaituksella putsataan yhteiskunnan omatunto joka sallii kyseisen rikoksen tapahtua.
Rangaistus- ja oikeusjärjestelmiä on ollut olemassa niin kauan kuin ihmisiäkin. Yhteiskunnan järjestyksen turvaaminen on asia, mitä ei voida vain yhdellä keinolla hoitaa. Putkiaivo näkee asian siten, että kovennetaan rangaistuksia ja lisätään valvontaa, mutta nämä kääntyvät loppupeleissä itseään vastaan.
Turvallinen paikka elää luodaan yhdistelmällä seuraavista tavoista:
Asiallinen rangaistusasteikko, yksityisyyttä kunnioittava valvonta, sosiaalisen eriarvoisuuden torjuminen järkevissä puitteissa, hallittu monikulttuurisuus, vaarallisten esineiden ja aineiden rajoittaminen, yksilönvapaus, mielenterveyteen panostaminen sekä asenteet perhe- ja koulukasvatuksessa.