Sitäkin voidaan miettiä, että mikä on yhteisen puolustussopimuksen merkitys sitten jos valtaan astuu Trump tai Trump v2. Autoritaariset johtajat ovat kyllä tehokkaasti osoittaneet kuinka vapaasti sopimuksia on mahdollista tulkita.
Vittumainen tilanne. Nato-jäsenyys ei etene ennen kuin merkittävät Nato-jäsenet, Yhdysvallat etunenässä, laittavat stopin tuolle epädemokratioiden perseilylle. Naton uskottavuuden nimissä tilanne pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman pikaisesti.
Armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen oli myös esimerkiksi Obaman vaalilupausten listalla, mutta sitä ei tehty silloin, eikä sen jälkeenkään. En siis tuon perusteella alkaisi odottamaan tiukkaa linjaa.DeSantis on nostanut Turkin suorittaman armenialaisten kansanmurhan esille.
Armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen oli myös esimerkiksi Obaman vaalilupausten listalla, mutta sitä ei tehty silloin, eikä sen jälkeenkään. En siis tuon perusteella alkaisi odottamaan tiukkaa linjaa.
Nyt on vähän eri asia. DeSantis otti jo askeleen tuomitessaan kansanmurhan. Hän ei peruutellut tai mennyt piiloon asiassa. Trumpin kanssa hän on hyvin eri mieltä, mitä tulee Venäjään ja Putiniin.
Kun DeSantis kykenee asettumaan republikaanien valtavirran näkemystä vastaan ja on perusasenteeltaan Venäjää USA:n vihollisena pitävä, DeSantisilta voidaan perustellusti odottaa enemmän kuin Trumpilta. Ehkä enemmän myös kuin Bidenilta koskien NATO-jäsenyyttämme, jos se on vielä 2024 auki.
Kyllä Venäjä kiristää ydinvoimaloilla Turkkia ja Unkaria. Kaikissa operaattorina Rosatom. Ydinvoimaloiden rahoitus tulee Venäjältä. Olisi käsittämätön tilanne ellei Putin käyttäisi parasta korttiaan. Tälle voi antaa melkoisen todennäköisyyden.
Se että DeSantis olisi marginaalisesti parempi kuin Trump ei tee hänestä mitään toivekandidaattia.
Nato-optiosta muodostui vuosien varrella semmoinen hieman epämääräinen käsite mikä ei ollut enää kenellekään ihan selvä mitä se loppujen lopuksi tarkoitti ja mitä sillä tarkoitettiin. Hieman kuten tarina muuttaa aina hieman muotoaan matkan varrella. Osalle se tarkoitti optiota suoraan ja (lähes) automaattiseen liittymiseen Natoon ja osa ymmärsi sen oikeuden pidättämisenä hakemiseen suomalaisen parlamentaarisen prosessin kautta. Jotain tuommoista ehkä.Jos olisin oikein pirullinen toimittaja, niin ehkä tässä vaiheessa tiedustelisin demareilta, keskustalta, Haavistolta ja Niinistöltä, että eikö heidänkin mielestään nyt olisi hyvä paikka lunastaa se meidän Nato-optio?
Tämä nyt näin pienenä kevennyksenä eikä niinkään vakavasti.
Hyvää ja jämäkkää puhetta jälleen. Vaikka Marinista ei sisäpoliittista syistä pitäisikään, niin ulkopoliittisesti hän on kyllä mainio. Ei edes uskoisi demariksi Venäjä-puheidensa perusteella.Kun ei Erdolle mitään anna niin ei Erdolta mitään saa, viidakon vanha laki:
Sanna Marin CNN:n haastattelussa: ”Suomen Nato-prosessin olisi pitänyt olla nopeampi”
Pääministeri Sanna Marin esiintyy Davosin talousfoorumissa muun muassa korkean tason paneelissa ja tilaisuudessa, jossa kuulijana on liike-elämän edustajia. Näin hän arvioi Suomen Nato-prosessia ja sotaa Ukrainassa.www.kauppalehti.fi
Jos ei tingi, ei ole oikeasti ostamassakaan. Vanha turkkilaisen mattokauppiaan laki.Kun ei Erdolle mitään anna niin ei Erdolta mitään saa, viidakon vanha laki:
Sanna Marin CNN:n haastattelussa: ”Suomen Nato-prosessin olisi pitänyt olla nopeampi”
Pääministeri Sanna Marin esiintyy Davosin talousfoorumissa muun muassa korkean tason paneelissa ja tilaisuudessa, jossa kuulijana on liike-elämän edustajia. Näin hän arvioi Suomen Nato-prosessia ja sotaa Ukrainassa.www.kauppalehti.fi
Tähän johtopäätökseen on helpohkoa tulla, kun katsoo asiaa lyhyellä tähtäimellä.Oikeiden länsimaiden pitäisi rakentaa Naton rinnalle aito liitto, johon pääsevät vain ne, keillä on halu puolustaa länsimaista demokratiaa. Turkki ei esimerkiksi kuulu tähän ja tietysti syyt miksi Turkki on Natossa onkin aivan toinen. Unkari ei myöskään täysin Putinin vasallina kuuluisi Natoon. On naurettavaa, että Unkari on Natossa Venäjältä turvaa hakemassa, mutta maa toimii samalla Venäjän ylimpänä ystävänä noin karrikoiden.
Tuosta syntyisi aika raju kahtiajako, mutta silti nykyistä toimivampi ja uskottavampi. Naton mahdollisuudet toimia tositilanteissa ovat minulle kysymysmerkki, mikäli tälläkään hetkellä ei saada päätöstä aikaan kahden länsimaisen oikeusvaltion liittymisestä mukaan järjestöön. On vaikea uskoa, että Naton jäsenmaat saisivat tehtyä päätöksen lähteä puolustamaan jotain jäsentään Venäjän hyökätessä, eiköhän siellä ainakin Turkki ja Unkari pistäisi nootin, ettei puolustamaan ryhdytä jollain verukkeella. Vaatiiko se kaikkien jäsenten yksimielisyyden lähteä puolustamaan?
Näen vähän samoin, vaikka juuri nyt vituttaa. Turkki on merkittävä liittolainen tuolla alueella myös USA:lle, eikä heillä ole mitään intressejä heittää Turkkia ulos kuvioista. Tämä yksin riittää siihen, että tuollaiset visiot ovat ihan löperöä höpinää. Unkari sitten oma lukunsa, mutta liittyessään oli vähän toisenlainen. Unkarin pallit ei myöskään riitä kovin pitkään ämpyilyyn, se on varmaa.Tähän johtopäätökseen on helpohkoa tulla, kun katsoo asiaa lyhyellä tähtäimellä.
Pidemmällä tähtäimellä katsottuna on uskon, että niin Erdoganin kuin Orbanin hallinnot löytävät vielä edestään sen paskan, jota ovat muualle heitelleet.
Valtakaudet tulevat päätökseen ja sen jälkeen heiluri heilahtaa maissa taas toiseen suuntaan. Silloin Natolla voi olla taas hyvät jäsenmaat näissä kahdessa maassa.
Lisäksi Naton hajoilu ja niinkin ison sotilasmahdin sekä strategisesti tärkeän maan kuin Turkin poistuminen sekä mahdollisesti ajautuminen vielä lähemmäs Venäjää, pelaisi vain Venäjän pussiin.
Toki helvetin ikävä ja vaikea tilannehan tämä on eikä tässä ole millään tavalla tarkoitus puolustella näitä kahta maata. Lopulta kaikkien etu olidi kuitenkin löytää tähän poliittinen ratkaisu.
Aika tärkeä tekijä ko. optiossa oli se, että Natosta viestiteltiin hyvinkin selkeästi: tervetuloa. Oli vain suomineidon suostumusta vailla lähteä Naton kelkkaan.Nato-optiosta muodostui vuosien varrella semmoinen hieman epämääräinen käsite mikä ei ollut enää kenellekään ihan selvä mitä se loppujen lopuksi tarkoitti ja mitä sillä tarkoitettiin. Hieman kuten tarina muuttaa aina hieman muotoaan matkan varrella. Osalle se tarkoitti optiota suoraan ja (lähes) automaattiseen liittymiseen Natoon ja osa ymmärsi sen oikeuden pidättämisenä hakemiseen suomalaisen parlamentaarisen prosessin kautta. Jotain tuommoista ehkä.
Jep, jälkiviisaasti voidaan todeta, että paras aika option käyttöön on juuri nyt. Vaikka se sitten viekin aikaa. Edellisen kerran se oli 30 vuotta sitten, jolloin asia lanseerattiin natohaukkoja varten. Poliittinen johtomme on tässä asiassa ollut viisas. Venäjän sotilaallisen heikkouden tila ja luottamuksen romahtaminen mahdollisti jäsenyyden hakemisen. Aikaisemmin optio olisi karahtanut kiville Naton sisäisen yksimielisyyden puutteen vuoksi Venäjän ollessa vahva. Se olisi ollut tuhoisaa Suomen turvallisuudelle. Olisi optiokin mennyt sen sileän tien. Nytkin homma kusee, mutta voimme ottaa aika lunkisti muutama vuosi. Ja miettiä sopivaa vastalahjaa Erdolle.NATO-optiosta jäi hyvin mieleen Jari Tervon kommentti Uutisvuodossa. Ihan sanatarkasti en sitä muista, mutta jotenkin niin se meni, että "Kun meillä on seuraava sota Venäjää vastaan, niin heidän ensimmäinen hyökkäyksensä pysähtyy välittömästi, kun joku suomalainen karjaisee pusikosta kuuluvalla äänellä: 'NATO-OPTIO! NATO-OPTIO!'. Ja kaikki on taas hyvin".
Noinhan se hyvin pitkälti on ollut. Natosta on viestitelty ulospäin rohkaisevaan sävyyn. Nyt on vaan sitten selvinnyt hakuprosessissa, että ei Naton puoleltakaan ole ihan kaikkea selvitetty ja varmistettu etukäteen avoimien ovien politiikan suhteen. Myyntipuheet eivät ole olleetkaan ihan niin helppoja toteuttaa käytännössä. Kaikkien jäsenmaiden demokratiat eivät vastaa täysin toinen toisiaan.Aika tärkeä tekijä ko. optiossa oli se, että Natosta viestiteltiin hyvinkin selkeästi: tervetuloa. Oli vain suomineidon suostumusta vailla lähteä Naton kelkkaan.
Jotkut poliitikot ovat ehkä voineet aikanaan tuijottaa tuota sopimusta vähän liikaakin ja se on myös voinut vaikuttaa heidän suhtautumiseen Nato-jäsenyyteen. Toisaalta Suomen ulkopoliittinen johto ei ole pitänyt tuota sopimusta jäsenyyden estävänä tekijänä. Mutta omalta osaltaan tuo on voinut toimia hienoisena jarruna ja hidasteena jäsenhakemukselle.Venäjä oli aiemmin tärkeä tekijä tässä asioiden vatvomisessa: Venäläisasiantuntija: Perussopimus ehkä este Suomen Nato-jäsenyydelle
Tämä sopimus on edelleen voimassa, mutta sitä voinee kutsua kuolleeksi kirjaimeksi. Tämä varmaan aikanaan myös vaikutti siihen, mitä Nato-optiolla ymmärrettiin. Jeltsin ei olisi asiasta meteliä nostanut, mutta Putin olisi toiminut toisin. Olisi varmaan pelotellut suurimman osan poliitikoista takaisin ruotuun.
Tosin jälkiviisaana voisi sanoa, että Venäjä ei ole ollut milloinkaan sotilaallisesti vahva. Ehkä Neuvostoliitto joskus oli, mutta 2000-luvusta voidaan sanoa, että se on ollut vain suuri kupla. Nyt kun se kupla puhkesi Ukrainassa, niin hassulta näyttää tuo naapurille iänaikainen kumartaminenJep, jälkiviisaasti voidaan todeta, että paras aika option käyttöön on juuri nyt. Vaikka se sitten viekin aikaa. Edellisen kerran se oli 30 vuotta sitten, jolloin asia lanseerattiin natohaukkoja varten. Poliittinen johtomme on tässä asiassa ollut viisas. Venäjän sotilaallisen heikkouden tila ja luottamuksen romahtaminen mahdollisti jäsenyyden hakemisen. Aikaisemmin optio olisi karahtanut kiville sisäisen yksimielisyyden puutteen vuoksi Venäjän ollessa vahva. Se olisi ollut tuhoisaa Suomen turvallisuudelle. Olisi optiokin mennyt sen sileän tien. Nytkin homma kusee, mutta voimme ottaa aika lunkisti muutama vuosi. Ja miettiä sopivaa vastalahjaa Erdolle.