Jussi Saramon ja kanssamielistensä touhu on kovin läpinäkyvää. Melkein mikä tahansa Suomen NATO-jäsenyyttä kampittava tai edes hidastava asia saa oitis kannatusta. Tuossa ei varsinaisesti ole kyse mistään poliittisesta pelistä, koska se peli on jo pelattu, mutta poikkiteloin ollaan sen verran kuin pystytään.
Ei Saramo tietenkään edes kuvittele, että Suomen NATO-junaa voisi suistaa raiteilta, mutta vastarintavasemmisto puhutteleekin omia kannattajiaan ja marginaaliväkeä. Niillä äänillä ei ohjata Suomen suuntaa, mutta voidaan esimerkiksi saada jokunen jämäpaikka seuraavaan eduskuntaan. Saramon ei tietenkään kannata olla "liian NATO-kielteinen", jotta vallan katederit eivät karkaa liian kauas; sitä varten on Yrttiahot ja sen sellaiset, joiden äänestäjät ovat stalinisteja ja muita diplomisekopäitä. Normikommarien USA-vastaisuus riittää Jussille.