Oma fiilis on kaikesta huolimatta hyvin positiivinen. Saimme Suomessa yhteisellä päätöksellä NATO-jäsenyyden eteenpäin ja kansa seisoo edelleen lähes täysin sen takana. Vain 8 prosenttia oli NATO:a vastaan viimeisessä gallupissa. Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa. Suurin kivi on käännetty ja hakemus jätetty. Vihdoin.
Tämä on minusta se kaikkein tärkein juttu. Sitä paitsi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydessä tärkeintä ei ole minusta itse jäsenyys, vaan se, että Pohjoismaat liittyvät samaan sotilaalliseen liittoon. Ekstraplussana se, että mukana ovat myös muut Itämeren maat. Nato-jäsenyyden ratifiointi saa kestää ihan sen aikaa kuin se kestää, koska kaikki nämä meille tärkeät maat ovat sen jo ratifioineet.
Näin se on mennyt ja menee edelleen. Uhka Venäjän taholta Suomea kohtaan on normaalia pienempi, ja siksi kestämme helposti puoli vuotta ja ylikin turkin ja unkarin venkoilua.
Kyllä me sitä kestämme. Jossain vaiheessa toki paine Unkaria ja Turkkia kohti tulee kasvamaan ihan sen takia, että lähinaapurimme niin Itämeren (Norja, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Saksa) kuin arktisella alueella (Norja, Islanti, Kanada ja Yhdysvallat) odottavat käsittääkseni aika lailla vesi kielellä sitä, että pääsevät tekemään uudet suunnitelmat joissa Suomi ja Ruotsi ovat mukana. Kaikki tähän asti lukemani arviot asiantuntijoilta ovat about sitä mieltä, että Naton komentojärjestelmään on tulossa liittymisen seurauksena muutoksia.
Se mikä pistää miettimään jonkin verran, on turkin ja unkarin venkoilu 2023. Mikä takaa, että maat pitävät kiinni mistään ja mikä takaa, että nykyiset yksinvaltiaat luopuvat vallasta vaalit hävitessään? Ei mikään. USA:n mahdollisuus kiristää turkkia on rajoitettu jo yksin siksi, että turkki on portti monella tavalla ja USA tarvitsee turkkia.
Mikään ei takaa sitä, ja siksi nämä molemmat yksinvaltiaat syövät ahmimalla sitä luottamuspääomaa, jota Suomi ja Ruotsi ovat kasvattaneet vuosikymmeniä ja toivottavasti kasvattavat edelleen. Molemmat maat tulevat löytämään tämän edestään, siitä olen ihan 100% varma ja se johtuu molempien maiden heikosta taloustilanteesta.
Unkarin osalta kirjoitat hyvin ja orban ajattelee vain itseänsä ja sukunsa rahoja, joita EU on mahdollisesti maksamassa.
Johon toivon mukaan ei suostuta. Unkari valtiona pissaa tässä vain omiin housuihinsa.