Itse luulen, että nimenomaan tuo on se argumentti, jolla asiaa osaltaan myydään Turkille. Sanotaan, että tämä on vähän laajempi kakku, jota te turkkilaiset ette välttämättä näe, tai tämä ei teitä koske, mutta tämä juttu on nyt hoidetaan kondikseen ja juuri nyt tällä tavalla.
Näin se minusta on. Rauhoittelin tällä jo tuolla Nato-ketjussa silloin, kun Turkki alkoi änkyröimään, että ei Suomen (ja Ruotsin) yksinään tarvitse tätä ratkaista. Turkin terrorismihuoli on muutenkin vähän hakemalla haettu (s.o. taustalla on muita asioita) ja sillä ajetaan muita asioita kuin itse Nato-asiaa. Tästä on aina silloin tällöin juttua, muistinvaraisesti ainakin Virosta joku ministeri (pääministeri, ulkoministeri tai puolustusministeri) on sanonut sitä, että he ovat jatkuvassa yhteydessä maihin, jotka eivät vielä ole ratifioineet sopimusta.
Asia olisi paljon vaikeampi, jos joku meidän naapurustosta olisi vastahankaan. Ajatellaan vaikkapa kuvitteellista tilannetta, jossa Viro olisi Itämeren sotilasmahti, jonka harteilla olisi muiden Itämeren maiden puolustaminen, ja Suomi olisi köyhä maa, jonka Neuvostoliiton aikainen armeija olisi romahtanut ja varastoista löytyisi vain muutama ruostunut T-64, tai ehkä T-32, joka Virossakin on lähinnä muistomerkin asemassa. Silloin tie voisi olla pitkä ja kivinen.
Jollain tapaa tämä Suomen ja Viron suhteen on nyt kulkenut oikeassa järjestyksessä, nimittäin jos Suomi olisi liittynyt Natoon jo 1992 (jolloin ikkuna oli ensimmäistä kertaa oikeasti auki), niin veikkaan, että täällä olisi ollut vastahankaisuutta Baltian maiden koettaessa liittyä ja tuoda lisävastuista Suomelle. No, homma nyt meni näin päin, vaikka silloin Baltian maiden hakiessa jäsenyyttä kovasti puhuttiinkin (ulkomailla) siitä, että jos Suomi ja Ruotsi ei hae ja liity, niin sitten Baltian maitakaan ei voi ottaa.