Suomalaisten edesottamukset Tokion olympialaisissa

  • 42 941
  • 376

Ice71

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Ikävänkantaja, Jerry100, Hereworth
IS osaa kertoa, että keppiukko Oliver Helander on loukannut jalkaansa harjoituksissa, eikä luultavasti pysty osallistumaan keskiviikon keihään karsintaan. Jotenkin ei tämä nyt miehen loukkaantumisalttiuden ja historian tuntien mikään maailman suurin jytky ollut.

Joko ronssi-Ruuskanen on matkalla Pielavedeltä Helsinki-Vantaalle?
Ronssi-Ruuskanen pysyy koti-Suomessa. Ei lähde kisoihin.
Koskas Helander on pystynyt heittään koko kauden terveenä? Mies kun saa yhden osan kropastaan kuntoon, niin seuraava paikka hajoaa. Kertooko vääränlaisesta harjoittelusta vai eikö vain äijän kroppa kestä keihäänheittoa?
 

Fordél

Jäsen
Mikä estää Suomea esim. käynnistämästä olympiaohjelmaa tiettyjen lajien osalta ja yritettäisiin ottaa ne haltuun ja hankkia näistä menestystä? Iso osa lajeista, oli kyseessä sitten vanha tai uusi laji niin Suomella ei ole edes edustajaa mukana. Enkä sano, että tämä helppoa tulisi olemaan, mutta täysin mahdollista jos tähän keskityttäisiin.

Ei mikään, mutta kuinka järkevää ja tehokasta se lopulta olisi, on eri kysymys.

Luojan kiitos, emme elä esim. Kiinan kaltaisessa maassa, jossa tällainen ylhäältä keinotekoisesti toteutettu huippu-urheiluohjelma (tyyliin mäkihyppyohjelma) on helppo toteuttaa.

Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa, joka pohjautuu paljon kansalaisyhteiskuntaan, huippu-urheilukin ponnistaa pitkälti alhaalta ylös ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Jos alhaalta kentältä nousee esim. huippu naisnyrkkeilijöitä, ratakelaajia, keihäänheittäjiä, kolmiloikkaajia, golfareita, ampujia jne. niin heille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset tavoitella maailman huippua. Toki tiettyihin lajeihin panostetaan, mutta panostukset tehdään sen pohjalta, mitä alhaalta tulee. Ei niin, että laskelmoidaan, missä on parhaat mahdollisuudet saada olympiamitalli ja aletaan keinotekoisesti panostaa vaikka koskimelontaan, bmx-pyöräilyyn tai viisiotteluun (em. lista ihan vaan päästä vedetty).

Mielestäni tämä pelkkien olympiamitalien tuijottaminen ja niiden perässä juokseminen on typerää. Otan mieluummin parin teennäisemen olympiakullan sijaan laajan ja rikkaan urheilukulttuurin, jossa näemme suomalaisten kilpailevan hyvällä, monesti jopa huipputasolla suuressa lajikirjossa aina isoista palloilulajeista, yleisurheiluista jne. pienempiin lajeihin, kuten jousiammuntaan sekä lajeihin, jotka eivöt ole olympialajeja. Tämä laaja urheilukulttuuri sisältää myös hyvätasoisen vammaishuippu-urheilun. On todella hienoa katsoa vaikka Sara Kuiviston, Topi Raitasen, Matilda Castrenin tai Tuula Tenkasen täydellistä heittäytymistä urheiluun ja hienoja suorituksia vaikka mitali menee osalla heistä edelleen suht kaukana.
 
Viimeksi muokattu:

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sprot
Ei mikään, mutta kuinka järkevää ja tehokasta se lopulta olisi, on eri kysymys.

Luojan kiitos, emme elä esim. Kiinan kaltaisessa maassa, jossa tällainen ylhäältä keinotekoisesti toteutettu huippu-urheiluohjelma (tyyliin mäkihyppyohjelma) on helppo toteuttaa.

Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa, joka pohjautuu paljon kansalaisyhteiskuntaan, huippu-urheilukin ponnistaa pitkälti alhaalta ylös ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Jos alhaalta kentältä nousee esim. huippu naisnyrkkeiliköitä, ratakelaajia, keihäänheittäjiä, kolmiloikkaajia, golfareita, ampujia jne. niin heille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset tavoitella maailman huippua. Toki tiettyihin lajeihin panostetaan, mutta panostukset tehdään sen pohjalta, mitä alhaalta tulee. Ei niin, että laskelmoidaan, missä on parhaat mahdollisuudet saada olympiamitalli ja aletaan keinotekoisesti panostaa vaikka koskimelontaan, bmx-pyöräilyyn tai viisiotteluun (em. lista ihan vaan päästä vedetty).

Mielestäni tämä pelkkien olympiamitalien tuijottaminen ja niiden perässä juokseminen on typerää. Otan mieluummin parin teennäisemen olympiakullan sijaan laajan ja rikkaan urheilukulttuurin, jossa näemme suomalaisten kilpailevan hyvällä, monesti jopa huipputasolla suuressa lajikirjossa aina isoista palloilulajeista, yleisurheiluista jne. pienempiin lajeihin, kuten jousiammuntaan srkä lajeihin, jotka eivöt ole olympialajeja. Tämä laaja urheilukulttuuri sisältää myös hyvätasoisen vammaishuippu-urheilun. On todella hienoa katsoa vaikka Sara Kuiviston, Topi Raitasen, Matilda Castrenin tai Tuula Tenkasen täydellistä heittäytymistä urheiluun ja hienoja suorituksia vaikka mitali menee osalla heistä edelleen suht kaukana.
En mä nyt tarkoittanut, että tässä pitää joku keinotekoinen huippu-urheiluohjelma tyyliin Kiina laatia ja lähteä koskimelomaan vaan hyvin pitkälti samaa kun mitä kirjoititkin, ilmaisin itseni huonosti. Lähinnä tarkoitin, että voitaisiin panostaa suomalaisille sopiviin lajeihin tähdäten kuitenkin olympiamenestykseen. Juuri tuo lajikirjo on se yksi ongelma, niin paljon lajeja missä meillä ei ole ollenkaan edustajia. Fakta on kuitenkin se jos otetaan huomioon vaikkapa Rio ja nyt Tokio tähän asti niin meillä on 2 pronssia saaliina ja jos verrataan vaikkapa Ruotsiin, 15 mitalia, Tanskaan, 19 mitalia, Norja, 7 mitalia niin kyllähän tässä melkoisesti sukelletaan pohjoismaiden mitalitaulukossa. Virokin meni juuri ohi ja voin vakuuttaa, että heidän miekkailun joukkuekulta ei ollut mikään onnenkantamoinen vaan kovan panostuksen lopputulos yhdistettynä lahjakkuuteen. Tuota juuri siis tarkoitin, että saadaan paremmin potentiaaliset menestyjät ja lajit kohtaamaan.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Joko muuten nyt oli sallittua ÄIJJIEN mukaan kehua ja jopa liikuttua, kun Kuivisto teki kaikkien aikojen ennätyksen kolmella henkilökohtaisella Suomen ennätyksellä samoissa kisoissa? Vaikka Sifan Hassan kovempi onkin. Vai pitääkö mennä ensin alle 4 min?
 

Fordél

Jäsen
En mä nyt tarkoittanut, että tässä pitää joku keinotekoinen huippu-urheiluohjelma tyyliin Kiina laatia ja lähteä koskimelomaan vaan hyvin pitkälti samaa kun mitä kirjoititkin, ilmaisin itseni huonosti. Lähinnä tarkoitin, että voitaisiin panostaa suomalaisille sopiviin lajeihin tähdäten kuitenkin olympiamenestykseen. Juuri tuo lajikirjo on se yksi ongelma, niin paljon lajeja missä meillä ei ole ollenkaan edustajia. Fakta on kuitenkin se jos otetaan huomioon vaikkapa Rio ja nyt Tokio tähän asti niin meillä on 2 pronssia saaliina ja jos verrataan vaikkapa Ruotsiin, 15 mitalia, Tanskaan, 19 mitalia, Norja, 7 mitalia niin kyllähän tässä melkoisesti sukelletaan pohjoismaiden mitalitaulukossa. Virokin meni juuri ohi ja voin vakuuttaa, että heidän miekkailun joukkuekulta ei ollut mikään onnenkantamoinen vaan kovan panostuksen lopputulos yhdistettynä lahjakkuuteen. Tuota juuri siis tarkoitin, että saadaan potentiaaliset menestyjät ja lajit kohtaamaan.

Niin en tiedä mikä sitten on se ero nykymalliin, jossa Suomessakin nimenomaan panostetaan tiettyihin lajeihin, ns. painopistelajeihin.

Itse en kannata sitä, että hirttäydytään olympialajeihin. Jo pelkästään urheilijoiden yhdenvertaisuuden kannalta se ei ole perusteltua, jos esim. estejuoksija ja suunnistaja eivät ole lähtökohtaisesti samalla viivalla ihan vain sen takia, että toinen urheilee olympialajissa.

Edelleen näen suurena rikkautena, että Suomessa on mahdollisimman laaja lajikirjo, jossa suomalaisurheilijat kisaavat maailman huipulla tai ihan sen tuntumassa. Vaikka sen takia jäisi joku olympiamitali saamatta. Huippu-urheilu on paljon muutakin kuin olympialaisia. Itse asiassa se on valtaosin osin paljon muuta.

Eri maiden menestystäkin pitää siis mitata ja arvioida paljon laajemmin kuin vain olympiamitalien osalta. Miten muut pohjoismaat ovat pärjänneet viime vuosina isoissa palloilulajeissa, kuten lentopallossa tai koriksessa? Entä parayleisurheilussa? Kokonaisuus ratkaisee enkä sano, että kokonaistarkastelussa Suomi olisi paras pohjoismaa.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: DAF

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Uskomaton Sara Kuivisto. Aamulla kun katsoin Teksti-tv:n etusivua ja näin otsikon Sara Kuivisto SE-ajalla välieriin tms. niin ajattelin, että mitä siellä vanhoja otsikoita kierrätetään, varmaan joku tekninen vika. Sivun auetessa asia sitten kirkastui vähän hitaammallekin.
 

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sprot
Niin en tiedä mikä sitten on se ero nykymalliin, jossa Suomessakin nimenomaan panostetaan tiettyihin lajeihin, ns. painopistelajeihin.

Itse en kannata sitä, että hirttäydytään olympialajeihin. Jo pelkästään urheilijoiden yhdenvertaisuuden kannalta se ei ole perusteltua, jos esim. estejuoksija ja suunnistaja eivät ole lähtökohtaisesti samalla viivalla ihan vain sen takia, että toinen urheilee olympialajissa.

Edelleen näen suurena rikkautena, että Suomessa on mahdollisimman laaja lajikirjo, jossa suomalaisurheilijat kisaavat maailman huipulla tai ihan sen tuntumassa. Vaikka sen takia jäisi joku olympiamitali saamatta. Huippu-urheilu on paljon muutakin kuin olympialaisia. Itse asiassa se on valtaosin osin paljon muuta.

Eri maiden menestystäkin pitää siis mitata ja arvioida paljon laajemmin kuin vain olympiamitalien osalta. Miten muut pohjoismaat ovat pärjänneet viime vuosina isoissa palloilulajeissa, kuten lentopallossa tai koriksessa? Entä parayleisurheilussa? Kokonaisuus ratkaisee enkä sano, että kokonaistarkastelussa Suomi olisi paras pohjoismaa.
Sinä puhut nyt huippu-urheilusta kokonaisuutena ja minä olympiaurheilusta ja olympiamenestyksestä. Tämä osio minne me molemmat nyt kirjoitamme FYI on nimeltään: Tokion Olympialaiset. Voidaan vetää mukaan vielä vaikkapa formulat jos näin haluat?
 

MegaForce

Jäsen
Ei mikään, mutta kuinka järkevää ja tehokasta se lopulta olisi, on eri kysymys.

Luojan kiitos, emme elä esim. Kiinan kaltaisessa maassa, jossa tällainen ylhäältä keinotekoisesti toteutettu huippu-urheiluohjelma (tyyliin mäkihyppyohjelma) on helppo toteuttaa.

Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa, joka pohjautuu paljon kansalaisyhteiskuntaan, huippu-urheilukin ponnistaa pitkälti alhaalta ylös ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Jos alhaalta kentältä nousee esim. huippu naisnyrkkeilijöitä, ratakelaajia, keihäänheittäjiä, kolmiloikkaajia, golfareita, ampujia jne. niin heille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset tavoitella maailman huippua. Toki tiettyihin lajeihin panostetaan, mutta panostukset tehdään sen pohjalta, mitä alhaalta tulee. Ei niin, että laskelmoidaan, missä on parhaat mahdollisuudet saada olympiamitalli ja aletaan keinotekoisesti panostaa vaikka koskimelontaan, bmx-pyöräilyyn tai viisiotteluun (em. lista ihan vaan päästä vedetty).

Mielestäni tämä pelkkien olympiamitalien tuijottaminen ja niiden perässä juokseminen on typerää. Otan mieluummin parin teennäisemen olympiakullan sijaan laajan ja rikkaan urheilukulttuurin, jossa näemme suomalaisten kilpailevan hyvällä, monesti jopa huipputasolla suuressa lajikirjossa aina isoista palloilulajeista, yleisurheiluista jne. pienempiin lajeihin, kuten jousiammuntaan sekä lajeihin, jotka eivöt ole olympialajeja. Tämä laaja urheilukulttuuri sisältää myös hyvätasoisen vammaishuippu-urheilun. On todella hienoa katsoa vaikka Sara Kuiviston, Topi Raitasen, Matilda Castrenin tai Tuula Tenkasen täydellistä heittäytymistä urheiluun ja hienoja suorituksia vaikka mitali menee osalla heistä edelleen suht kaukana.
Tanska teki systemaattisen päätöksen panostaa erityisesti lajeihin jossa on mahdollisuus pärjätä. Tuskin pidät sitä minään kommunistidiktatuurina? Kyllä maan brändin arvoa olympiamenestys lisää. Ei yhtä merkittävästi kuin aikaisemmin mutta en nyt ole varma kuinka urheilukulttuuri kehittyy, jos tulokset eivät samalla pitkässä juokussa parane tai tule kansainvälistä menestystä ja näkyvyttä.

Ei tuo yllä oleva ole urheilun ainoa tarkoitus tietenkään. Mainitsemasi urheilijat tekevät kyllä hyvää tulosta, mutta turha vaatia esimerkiksi jääkiekkomenestystä jos sitä ei kilpauluteta jo aikaisessa vaiheessa ja ylhäältäpäin johdeta järjestelmällisesti.
 

MegaForce

Jäsen
Niin en tiedä mikä sitten on se ero nykymalliin, jossa Suomessakin nimenomaan panostetaan tiettyihin lajeihin, ns. painopistelajeihin.

Itse en kannata sitä, että hirttäydytään olympialajeihin. Jo pelkästään urheilijoiden yhdenvertaisuuden kannalta se ei ole perusteltua, jos esim. estejuoksija ja suunnistaja eivät ole lähtökohtaisesti samalla viivalla ihan vain sen takia, että toinen urheilee olympialajissa.

Edelleen näen suurena rikkautena, että Suomessa on mahdollisimman laaja lajikirjo, jossa suomalaisurheilijat kisaavat maailman huipulla tai ihan sen tuntumassa. Vaikka sen takia jäisi joku olympiamitali saamatta. Huippu-urheilu on paljon muutakin kuin olympialaisia. Itse asiassa se on valtaosin osin paljon muuta.

Eri maiden menestystäkin pitää siis mitata ja arvioida paljon laajemmin kuin vain olympiamitalien osalta. Miten muut pohjoismaat ovat pärjänneet viime vuosina isoissa palloilulajeissa, kuten lentopallossa tai koriksessa? Entä parayleisurheilussa? Kokonaisuus ratkaisee enkä sano, että kokonaistarkastelussa Suomi olisi paras pohjoismaa.
Muut pohjoismaat ovat pärjänneet erinomaisesti viime vuosina maailman suurimmassa, suosituimmassa, seuratuimmassa ja kilpailluimmassa pallopelissä ja urheilulajissa, jalkapallossa. Norja on vielä suuressa nosteessa siinä. Suomi myös parantanut, mutta on paljon esim Tanskaa jäljessä. Enemmän suhtessa siihen paljonko Tanska on jääkiekossa Suomea jäljessä.
 

Fordél

Jäsen
Sinä puhut nyt huippu-urheilusta kokonaisuutena ja minä olympiaurheilusta ja olympiamenestyksestä. Tämä osio minne me molemmat nyt kirjoitamme FYI on nimeltään: Tokion Olympialaiset. Voidaan vetää mukaan vielä vaikkapa formulat jos näin haluat?

Kyllä, mutta varmaan tähän keskusteluun saa tuoda esiin näkemyksen siitä, että kuinka järkevää on tarkastella pelkkää olympiamenestystä. Ja jos siihen lähdetään ja aletaan vertaamaan eri maita keskenään, täytyisi tietää mm. eri maiden huippu-urheilujärjestelmän tavoitteet ja painopisteet, kuten panostetaanko maassa selvästi vain olympialajeihin ehkä jopa vain muiden lajien kustannuksella. Ja jos panostetaan, mitkä ovat järjestelmän käytettävissä olevat resurssit. Jne. jne. jne.

Eli voidaan kyllä verrata Suomen olympiamenestystä muihin pohjoismaihin, Viroon jne., mutta ihan helppoa se ei ole.
 

Fordél

Jäsen
Muut pohjoismaat ovat pärjänneet erinomaisesti viime vuosina maailman suurimmassa, suosituimmassa, seuratuimmassa ja kilpailluimmassa pallopelissä ja urheilulajissa, jalkapallossa. Norja on vielä suuressa nosteessa siinä. Suomi myös parantanut, mutta on paljon esim Tanskaa jäljessä. Enemmän suhtessa siihen paljonko Tanska on jääkiekossa Suomea jäljessä.

Tämähän on itsestään selvää, mutta mites kun otetaan mukaan miesten futiksen lisäksi mukaan mm. lentopallo, koris, lätkä jne. ja vielä niin miehet kuin naiset? En tiedä vastausta, mutta epäilen, että homma tasoittuu.
 

MegaForce

Jäsen
Tämähän on itsestään selvää, mutta mites kun otetaan mukaan miesten futiksen lisäksi mukaan mm. lentopallo, koris, lätkä jne. ja vielä niin miehet kuin naiset? En tiedä vastausta, mutta epäilen, että homma tasoittuu.
Tasoittuu, mutta Ruotsi on myös naisten jalkapalloilussa maailman huipulla. Koriksessa ja lentopallossa Suomikin on nyt hieman hyytynyt, ja suuret voitot esimerkiksi lentopallossa on jo 10 vuoden takaa. Valmennusosaaminen täällä lienee toistaiseksi kummassakin edellä (Dettmann, Sammelvuo) ja meillä on yksittäinen huippupelaaja, Lauri Markkanen. Mutta kummassakin lajissa (lentopallo ja koripallo) ollaan vaikeuksissa kun Keski-Euroopan ja Balkanin joukkueet tulevat vastaan, huolimatta siitä että Suomen on mahdollisuus voittaa myös ne.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sen lisäksi, että Suomi pärjää muita pohjoismaita oleellisesti heikommin jääkiekkoa lukuunottamatta kaikessa urheilussa, täällä on myös pohjoismaiden pahimmat mätisäkit. Ei ole siis panostus kuntoliikuntaankaan tuottanut sanottavammin tuloksia.

Mitä olympialajeihin tulee, minusta on outoa, että täällä ei enempää innostuta käsipallosta. Sehän on fantastinen laji, vauhdikas ja fyysinen.
 

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sprot
Tämähän on itsestään selvää, mutta mites kun otetaan mukaan miesten futiksen lisäksi mukaan mm. lentopallo, koris, lätkä jne. ja vielä niin miehet kuin naiset? En tiedä vastausta, mutta epäilen, että homma tasoittuu.
Miten olisi yllättävänkin suosittu käsipallo? Siinä Suomi hakkaa kaikki pohjoismaat etenkin olympialaisissa eiku hetkinen...

e: hidas, yllä mainittu.
 

Charwin

Jäsen
Menestyksen vertaaminen esim Norjaan tai Tanskaan on erittäin tervetullutta, koska sieltä voitaiin löytää niitä keinoja menestykseen jatkossa myös täällä. Eroja Suomeen löytyy paljon, ja ne suurimmat erot tehdään jo siellä (pienten) lasten toiminnassa..
 

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sprot
Kyllä, mutta varmaan tähän keskusteluun saa tuoda esiin näkemyksen siitä, että kuinka järkevää on tarkastella pelkkää olympiamenestystä. Ja jos siihen lähdetään ja aletaan vertaamaan eri maita keskenään, täytyisi tietää mm. eri maiden huippu-urheilujärjestelmän tavoitteet ja painopisteet, kuten panostetaanko maassa selvästi vain olympialajeihin ehkä jopa vain muiden lajien kustannuksella. Ja jos panostetaan, mitkä ovat järjestelmän käytettävissä olevat resurssit. Jne. jne. jne.

Eli voidaan kyllä verrata Suomen olympiamenestystä muihin pohjoismaihin, Viroon jne., mutta ihan helppoa se ei ole.
Kyllä sen tosiaan huomaa kuten @MegaForce totesikin jos verrataan vaikka Tanskaa ja Suomea, että kumpi panostaa olympialaisiin ja kumpi ei niinkään ja kuten totesin niin tässä osiossa keskustellaan olympialaisista ja olympiamenestyksestä. Kyllä voidaan alkaa heitellä lajeja missä Suomi on Tanskaa parempi, mutta ne eivät välttämättä liity olympialaisiin mitenkään.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jokseenkin kummallista on, että jaettavien mitalien määrien kasvaessa Suomen mitalimäärä eikun vähenee. Siinä on selityksen paikka.

Ehdotus mittariksi: Suomen mitalien %-osuus jaossa ollessa mitaleista, jaettuna Suomen väkiluvun osuudesta kisoissa olleiden maiden väkilukujen summasta.

Sitten vaan piirtoon 100 vuoden kuvaaja, veikkaan että ollaan alussa reilustikin ykkösen päällä, mutta ollaanko enää lopussa.

Muut pohjoismaat Ruotsi, Norja ja Tanska samaan kuvaajaan.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Wilma Murron finaalipaikka lämmittää mieltä.

Juuri näin. Yksi lahjakkaimmista suomalaisista yleisurheilijoista. Wilma hyppäsi jo 5,5 vuotta sitten ennätyksensä 4.71 m, silloin oli odotuksena, että 5 metriä on paperia tulevaisuudessa.

Nyt hyvä finaali alle ja kohti 5 metrin hyppyjä.

Hyvä tavoite voisi olla 8 joukkoon ja vihdoin tuo vanha ennätys rikki.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Laitetaan tähän vielä toisenlainen tilasto, en löytänyt suoraa linkkiä, joten tässä tilasto kilpailuista/ olympialaiset.
Mielenkiintoisia lukuja, kiitos.

Eihän Suomen huippu-urheilun tila hyvä ole, siltikään en kyllä lähtisi johonkin Helsingin olympialaisiin tai 80-luvun boikottikisoihin vertaamaan. Esimerkiksi tummahipiäiset kaverit (en käytä yleisintä senaikaista termiä, haluan seurata kisat ja Bondit täällä) eivät vielä kyenneet suurella prosentilla kisoihin osallistumaan, vaikuttaa aika olennaisesti tilastoihin. Kommunismin romahdettua urheilijoiden määrä Suomelle olennaisissa lajeissa on räjähtänyt käsiin, ennen riitti että voittaa yhden neukun molskilla, nyt pitää voittaa kolme.

Jos Helsinki 1952 on mittari, niin Ruotsihan se vasta kyntääkin. Mitalitaulukon nelonen kuitenkin. Talvikisoihin taas historiavertailu on jo aivan eri lailla relevanttia, koska kuten eilen kirjoitin, Suomi sai vielä Torinossa 2006 pahasti kärkensä osalta flopanneella joukkueella yhdeksän mitalia kahdeksasta eri lajista. 2010-luvulla tuli kolmista kisoista 16 mitalia kolmesta lajista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös