Lahjahevosen suuhun ei tunnetusti saisi katsoa, mutta kuitenkin. Tuo läntinen naapuri sai Ameriikan lahjan seiväshyppyyn. Ja tämä sitten hallitsee vielä 10 vuotta lajiaan, tehtailee maailmanennätyksiä ja vuolee kultaa R*lle. Siitä ne piste- ja mitalitaulukot tykkäävät.
Ja sitten Suomikin sai Ameriikan lahjan, joo. Oli tehnyt hyviä sopimuksia, tilitase kunnossa, mainetta niittänyt. Vaikutti hyvältä lahjalta. Vaan kävi kuten oli ennakoitavissa. Tuloksena karsiutuminen. Oli jo vanha kaakki, josta aika oli ajanut ohitse. Toipilas siis. Oli itse laskenut, ettei pääse enää USA:n porukkaan, joten käytettiin tämäkin jokerikortti. Onko joku muka nähnyt epäitsekästä jenkkiä?
Lajista en mitään tiedä, mutta jo ennen kisoja tsekkasin lajin rankingin. Eikä tuota Armantoa ollut sijoittuneena lainkaan, saati kympin sakissa, koska siis toipilas. Mutta koska lajiguru kovasti kehui, niin pakkohan sitä oli uskoa. Vaan totuus sitten paljastui. Kiitos tyhjästä. Suomi ei vaan saa mitään ilmaiseksi urheilussa. Ilmainen vihje: hankitaan seuraavaksi muutama ylijäämäjenkki juoksulajeihin ja muutama painikarpaasi entisen Neukkulan mailta, niin saataisiin lisää mahiksia koviin kisoihin. Luulisi, että Suomi voisi oikeasti olla houkutteleva vaihtoehto ainakin kehittymättömien maiden urheilijoille.
Sukututkijoille kerrankin töitä: lopetetaan se oman surkean suvun tutkiminen kuninkaan toivossa ja etsitään suomalaisia sukujuuria olevia siirtolaisia, kovalla urheilutaustalla ja sitten vaan kaksoiskansalaisuutta peliin. Valtio voisi kerrankin tulla vastaan kansalaisuusasiassa. Näillä keinoin saataisiin hiukan lisää mitalimahdollisuuksia: on se ainakin helpompaa kuin yrittää parantaa kantasuomalaisten menestystä olympiakisoissa.
Ja tietenkin käydään houkuttelemassa juoksijoita Keniasta ja muualta Suomeen. Luulisi kiinnostavan olla mieluimmin Suomen ykkönen kuin Kenian 10. Saisi Raitanenkin treenikavereita. Mutta Suomessa ollaan mukavia ja mieluimmin opetetaan afrikkalaisille hiihtoa, jotta pääsevät talviolympialaisiin. Missä on kansallinen itsekkyys, miksei Paavo Väyrynen tee mitään?
Ja sitten Suomikin sai Ameriikan lahjan, joo. Oli tehnyt hyviä sopimuksia, tilitase kunnossa, mainetta niittänyt. Vaikutti hyvältä lahjalta. Vaan kävi kuten oli ennakoitavissa. Tuloksena karsiutuminen. Oli jo vanha kaakki, josta aika oli ajanut ohitse. Toipilas siis. Oli itse laskenut, ettei pääse enää USA:n porukkaan, joten käytettiin tämäkin jokerikortti. Onko joku muka nähnyt epäitsekästä jenkkiä?
Lajista en mitään tiedä, mutta jo ennen kisoja tsekkasin lajin rankingin. Eikä tuota Armantoa ollut sijoittuneena lainkaan, saati kympin sakissa, koska siis toipilas. Mutta koska lajiguru kovasti kehui, niin pakkohan sitä oli uskoa. Vaan totuus sitten paljastui. Kiitos tyhjästä. Suomi ei vaan saa mitään ilmaiseksi urheilussa. Ilmainen vihje: hankitaan seuraavaksi muutama ylijäämäjenkki juoksulajeihin ja muutama painikarpaasi entisen Neukkulan mailta, niin saataisiin lisää mahiksia koviin kisoihin. Luulisi, että Suomi voisi oikeasti olla houkutteleva vaihtoehto ainakin kehittymättömien maiden urheilijoille.
Sukututkijoille kerrankin töitä: lopetetaan se oman surkean suvun tutkiminen kuninkaan toivossa ja etsitään suomalaisia sukujuuria olevia siirtolaisia, kovalla urheilutaustalla ja sitten vaan kaksoiskansalaisuutta peliin. Valtio voisi kerrankin tulla vastaan kansalaisuusasiassa. Näillä keinoin saataisiin hiukan lisää mitalimahdollisuuksia: on se ainakin helpompaa kuin yrittää parantaa kantasuomalaisten menestystä olympiakisoissa.
Ja tietenkin käydään houkuttelemassa juoksijoita Keniasta ja muualta Suomeen. Luulisi kiinnostavan olla mieluimmin Suomen ykkönen kuin Kenian 10. Saisi Raitanenkin treenikavereita. Mutta Suomessa ollaan mukavia ja mieluimmin opetetaan afrikkalaisille hiihtoa, jotta pääsevät talviolympialaisiin. Missä on kansallinen itsekkyys, miksei Paavo Väyrynen tee mitään?
Viimeksi muokattu: