Suomessa suhtaudutaan jotenkin liian vakavamielisesti voittamiseen ja kultamitaleihin. Olet joko voittaja tai et yhtään mitään, tällaisessa asenneilmastossa voittajaksi kasvamiseen on valtava kynnys kun jo lapsesta asti ympäristö takoo päähän että vähempi ei riitä. Sehän on täysin epätervettä. Osansa on historian painolastilla, Suomi oli yleisurheilun suurvalta ensin Paavo Nurmen aikoina ja sitten uudestaan 70-luvulla, ja tässäkin keskustelussa nykyurheilijoiden suorituksia peilataan näiden kansallisankareiden ja aikansa superlahjakkuuksien kautta. Pienessä maassa jossa monessa lajissa harrastajamäärät putoavat (ja maailmalla kilpailu kiristyy ja ammattimaistuu) ei voida olettaa vastaavia superlahjakkuuksia löytyvän edes kerran vuosikymmenessä. Toisaalta meidän urheilufanien pitää niitä vaan kärsivällisesti odottaa eikä koko ajan etsiä vikoja nykyurheilijoista tai valmentajista ja vaatia milloin kenenkin eroa. Kehittyä pitää ja järjestelmiä voidaan arvioida kriittisestikin, mutta jatkuva vianetsintä ja urheilijan naulaaminen milloin mistäkin syystä keskustelupalstoilla ja somessa ei vie suomalaista huippu-urheilua yhtään eteenpäin. Eivätkä asiat toisaalta ole ikinä niin yksinkertaisia kuin sohvalta käsin katsottuna näyttää.
Suomalainen pakkovoittamista ja suorittamista korostava ajattelumalli ei toimi kilpailussa jossa vastapuolella on huippuunsa viritettyjä rentoutuneita urheilijoita joille neljäs sija tai karsiutuminen ei ole maailmanloppu. Meillä tällaisia urheilijoita pilkataan avoimesti lehdistössä ja somessa. Heitä myös verrataan automaattisesti takavuosien voittajiin, ja unohdetaan että virenit yms. olivat aikansa poikkeusyksilöitä eikä mitään keskivertomittapuita joiden taso nykyurheilijoiden tulisi ehdottomasti saavuttaa. Arvokisaurheileminen on eri asia kuin kyläkisoissa urheileminen, sitäkin pitää useimpien harjoitella ennen kuin oma huipputaso löytyy. Siksi näiden bergiusten, torrojen ja muiden ilkkuminen ja lyöminen harmittaa, koska ei tämä kohtelu ja ilmapiiri varmasti heitä ainakaan auta tulemaan jatkossa vahvempina arvokisaurheilijoina esiin. Olisiko asennemuutoksen aika?