Suomalaiset Olympialaisissa

[Hemingway]

Eivät varmasti, mutta esim. Keniassa on se noin 43 miljoonaa ihmistä ja Etiopiassa yli 90 miljoonaa. Hieman laittaisin painoa myös massalle, mistä lahjakkuuksia löytää.

Tässä asia pähkinänkuoressa. Suomalaisille urheilijoille tehdään monenlaisia testejä, harjoittelu on viimeisen päälle ja asiantuntijoita pyörii ympärillä, mutta sitten tulee mistään mitään tietämätön nandi ja juoksee paljain jaloin ohi.

Kova poru on, että tarvitaan lisää rahaa, mutta raha kuitenkin käytetään tehottomasti antureiden asentamiseen urheilijaan sen sijaan että sillä pyrittäisiin kasvattamaan massaa, jonka joukossa olisi todellisia lahjakkuuksia.

Suomalainen urheilufilosofia on sosiaalidemokraattista, se perustuu peruskoulufilosofiaan, jossa oppilaiden väliset yksilölliset erot pyritään hämärtämään. Koulussa tämä voi olla ihan hyvä juttu, mutta huippu-urheilussa olisi myönnettävä, että lahjakkuus ratkaisee. Kova työ ja tieteellinen valmentaminen ei johda tulokseen, jos perimä ei salli.

 

[Sistis]

En ole juurikaan painia viime vuosina seurannut, mutta oliko muka mitali realistisena tavoitteena? Nuohan ovat olleet ihan statisteja varmaan 20 vuotta jo.

Olihan se. Rami Hietaniemi oli voittanut edellisenä vuotena MM-pronssia, ja kuulemma finaalipaikka oli karannut kyseenalaisen tuomaritoiminnan takia. Noin ainakin jossain väitettiin - en tiedä sitten, kuinka pahasti värilaseilla sanottuna.

Suomen painimitalit olympialaisista viimeisimmältä 20 vuodelta:

2004: Hopeaa (Marko Yli-Hannuksela)
2000: Pronssia (Marko Yli-Hannuksela)
1996: Hopeaa (Marko Asell)

 

[benicio]

Kyllä. Väkimäärät pitää huomioida. Latvia, Liettua ja Slovenia menestyvät paremmin. Suomi ei pärjää ns. omassa viiteryhmässään. Olemme 1,3-miljoonaisen Viron tasolla. Maan, jonka BKT on alle 10% Suomen vastaavasta.

Suomi oli Lontoon yleisurheilussa paras pohjoismaa, ylivoimaisesti.

 

[Shardik]

Urheilijoita saa ja pitääkin kritisoida, jos he jäävät kovasti omasta tasostaan kauden (ja joillakin uran) tärkeimmässä paikassa. Odotukset pitää kuitenkin suhteuttaa urheilijoiden tasoon. Fakta vain on, että Suomelta ei löydy kuin kourallinen edes potentiaalisia mitaliehdokkaita kesäolympialaisiin, eikä varmaan yhtään sellaista urheilijaa, jota voitaisiin pitää "varmana" mitalistina. Siltikin turisteista puhuminen on jotenkin todella alentavaa ja osoittaa, että kirjoittaja ei ymmärrä kuinka vaikeata on edes _päästä_ olympiakisoihin. Joka ikinen Suomen olympiaedustajista on käyttänyt suurimman osan elämästään lajinsa harjoittamiseen ja hankkinut itselleen paikkansa kisoissa. Sitä ei ole kukaan hänelle lahjoittanut "hyvästä yrityksestä". On ehdottoman oikein, että jokainen tällainen urheilija lähtee kisoihin, ja että hänet valitaan kisoihin, vaikka sitten odotettavissa olisikin karsiutuminen loppukilpailusta tai tappio ekalla kierroksella. Uintia ja yleisurheilua lúkuunottamatta suomalaisten olympialajeja ei juurikaan olympialaisten ulkopuolella seurata. Mikäli näistä jätetään sinne selvinneet urheilijat kotiin, ei se hirveästi motivoi ketään tämän lajin parissa työskentelevää, oli se sitten tämän hetkinen Suomen ykkönen tai joku 14-vuotias tulevaisuudenlupaus. Lisäksi toki aina joku näistäkin urheilijoista ylittää odotukset. Tällä kertaa se oli Tuuli Petäjä ja olisi siis näistä kisoista jäänyt suomalaisten paras sijoitus ottamatta, jos olisi jätetty "turistit" kotiin...

Se mitä pitää ruveta vielä vahvemmin kritisoimaan, on Suomen juniorituotanto ja yleinen valmennusosaaminen. Tuntuu, että näissä asioissa Suomessa jäädään kauas muista. Jo nykyään monet Suomen ykkösurheilijoista hyödyntää ulkomaista osaamista tai jopa harjoittelee kokonaan ulkomailla. Ainoa kisoihin A-rajalla päässyt suomalaisuimari Matias Koski harjoittelee Yhdysvalloissa, parhaiten kamppailulajeissa suomalaisista menestynyt Suvi Mikkonen on treenannut ikänsä Espanjassa, Pitkämäkeä koutsaa Jan Zelezny ja Petäjää joku espanjalainen. Anu Nieminen on vuosia asunut Tanskassa sulkapalloa oppimassa ja on ollut todella pitkään Suomen kiistaton ykköspelaaja. Näiden olympialaisten ulkopuolelta mainittakoon koripallon Dettman ja lentopallon Berruto. Nämä ovat nostaneet maajoukkueidensa tasoa huomattavasti. Myös jalkapallossa suositaan ulkomaisia valmentajia. Jotenkin tätä suomalaisvalmennusta pitäisi parantaa. Paljon talenttia menee sivu suun, koska ei jokainen ole valmis/kykenevä lähtemään toiselle puolen maailmaa lajinsa perässä.

Vielä loppuun, että kisat menivät mielestäni kokonaisuudessaan varsin hyvin. Harmittavan lähelle jäi vieläkin parempi tulos. Lehtisen venekunnan finaalipaikka oli siitä kuuluisasta sentistä kiinni ja Ruuskanenkin jäi vain 46 senttiä olympiakullasta.

 

[peruspata]

Shardik oli yllä asian ytimessä. Vertaaminen omaan tasoon on mielestäni ihan validi lähtökohta. Kokonaisuutena kisat kuitenkin onnistuivat, kolme mitalia saavutettiin, kulta ei ollut kaukana, ja hyviä sijoituksia tuli riittävästi. Erityisen raikasta oli kuunnella purjehtijoita, kisat olivat tiukkoja, mutta siellä nautittiin surffeista yms. Milloin viimeksi suomalainen on nauttinut suorituksestaan arvokisoissa?

 

[msg]

Mielestäni tuota keskustelua ennen pitää vaatimustasoa koventaa tuntuvasti. "Kiva päästä olympialaisiin" - asenteella varustautuneet pitää jättää koti-Suomeen harjoittelemaan tai kehottaa tekemään uraa jollain muulla saralla kuin urheilussa.

Miksi pitäisi jättää kotiin?

 

[Johannes]

Utriainen on lähtenyt tekemään 2.16-2.17 tulosta ja juoksee maaliin ilman vammaa. Veikkaan, että vitoset sujuu Utriaiselta jatkossakin n. 16.15.

 

[J.Grönvall]

Mulla nyt ahdistaa jonkin verran se kun ei oikein ole hajua kuinka paljon olosuhteet vaikuttaa heittojen pituuteen, tuuli lähinnä. Kisa on kuitenkin mies miestä vastaan ja tuulet kaikille varmaan pääpiirteittäin samat. Jostain olen joskus lukenut, että mukava takatuuli lisää useita metrejä heittoihin.

Ruuskanen oli kuitenkin maailman parhaiden joukossa kolmanneksi paras, joten en oikein lässähtänyttä kisaa tuosta saa. Toki Teron viimeinen ja Tsekin pari kiskaisua lähti ihan miten sattuu, mutta silti sinne vähän 80 m päälle. Aineksia yli 85 metrisiin varmaan oli. Ei se kuitenkaan riitä, että Rätymäisesti "lentäisi 100 metriä jos saisi asentoon", se pitää heittää se pitkä kaari.

No kait ne voivat paljonkin vaikuttaa, enkä minä ole mikään keihään suuri asiantuntija sen puolesta. Mutta toisaalta, jos ne olisivat olleet poikkeuksellisen pahat (kuten Helsingin MM-kisoissa), niin eiköhän se olisi kerrottu meille katsojillekin jo tuhanteen kertaan. Nyt piti kai vain saada keihäs ylös jne.

Mutta on se nyt vähän, jos parilla ensimmäisellä kierroksella heitellyt kasivitoset saavat kaikki sekaisin. Ja lässähdyshän se oli sen vuoksi, että Trinidadin mies voitti lähinnä muiden huonouden ansiosta. Mutta kaikki kunnia hänelle!

Ja joo, tiedän, että joskus on heitelty 83-metriä jne.

Tuohan on kuin rykäisystä? Ei kai siellä luuraa sittenkin Seppo Räty?

Huh, paha kuitti. Anteeksi, korjaan: Mahtava keihäskisa! Huikeaa! Upeaa!

EDIT. Jari Kupilan mukaan pitikin sitten heittää matalia. Reisille meni sitten sekin.

 

[sampio]

Kyllä. Väkimäärät pitää huomioida. Latvia, Liettua ja Slovenia menestyvät paremmin. Suomi ei pärjää ns. omassa viiteryhmässään. Olemme 1,3-miljoonaisen Viron tasolla. Maan, jonka BKT on alle 10% Suomen vastaavasta.

Vähän mustavalkoista sitä on noinkaan sanoa. Mun mielestäni pieniä maita verratessa pitäisi ottaa huomioon lajikirjo sekä myös pistesijat, jotta saadaan yhden urheilijan tai diktatuurin tukeman yhden lajin vääristymät pois. En jaksa lähteä sen enempää kartoittamaan tilannetta, mutta yleisesti vain totean, että yksi superlahjakkuus voi vääristää pienen maan mitalitilastoja aika rankasti, vrt. Suomi Naganossa 0 kultaa, Salt Lake Cityssa 4 kultaa, Torinossa 0 kultaa. Mun on vain pakko sanoa, että ainakaan itse en pidä minään urheilun supervaltana maata, jonka hatusta vedetystä kymmenestä mitalista yhdeksän tulee vaikkapa painissa. Painin supervalta se on, mutta ei välttämättä urheilun. Latvian kulta tuli BMX-tähden kautta, Viron hopea kiekon kestötähden kautta --> yksilöiden merkitys.

Suomella oli aikas laajasti edustajia eri lajeissa, eivätkä kaikki onnistuneet, se on selvä. Silti on mielestäni hienompaa, että meiltä menee 50 urheilijaa 20 lajista tuomaan kolme mitskua kuin 10 urheilijaa kahdesta lajista samalla saaliilla. Voi olla, että jos noita Slovenioita sun muita suht samankokoisia maita selvittäisi, olisi sielläkin laaja lajikirjoa ja menestystä Suomea laajemmalla rintamalla niin mitaleissa kuin pisteissäkin, mutta aivan noin mustavalkoisesti noita ei kuitenkaan voi niputtaa. Hyvä vertailukohde olisi mielestäni Tanska, jolla on mitalit 2-4-3 ja nuo tulivat käsittääkseni aika laajalta rintamalta soudusta sulkapalloon. Uusi-Seelanti oli väkimääräänsä nähden huikea (5-3-5), mutta mitalit tulivat lähinnä soudusta, purjehduksesta ja melonnasta eli vesiurheilu yllättäen natsaa heille, mutta onko kyse urheilumahdista... Sitten taas joku Puola (2-2-6) tai Turkki (2-2-1) eivätkä mitenkään erityisen hyvin ole väestöään ole hyödyntäneet näihin kisoihin.

Suomen takana tai suht samoissa oli mm. Belgia, Slovakia, Bulgaria, Kreikka ja Portugali meille tutuista ja joskus koviksikin urheilumaiksi mielletyistä valtioista. Edellä sitten oli toki näitä Tanskoja ja Norjia sun muita Sveitsejä, ja kyllä, itsekin toivoisin Suomesta löytyvän ainakin yksi kultamitalisti per kisat ja tuollaiset viisi mitalisijaa. Edellä oleva vain hiukan perspektiiviksi tuohon vuodatukseen Viroista ja Latvioista.

 

[peruspata]

Suomen takana tai suht samoissa oli mm. Belgia, Slovakia, Bulgaria, Kreikka ja Portugali meille tutuista ja joskus koviksikin urheilumaiksi mielletyistä valtioista. Edellä sitten oli toki näitä Tanskoja ja Norjia sun muita Sveitsejä, ja kyllä, itsekin toivoisin Suomesta löytyvän ainakin yksi kultamitalisti per kisat ja tuollaiset viisi mitalisijaa. Edellä oleva vain hiukan perspektiiviksi tuohon vuodatukseen Viroista ja Latvioista.

Eilen illalla ennen kuin lamppu sammui, katselin tuota mitalitaulukkoa. Taaksemme jäi näitä entisiä Neuvostoliiton pieniä maita, lähi-idästä arabivaltioita, mutta Belgiasta ja Portugalista yllätyin. Tai siis Belgia oli samalla sijalla kanssamme, mutta kuitenkin yllätyin. Ehkä siellä tavallaan ollaan vähän Suomen kanssa samalla reitillä, että menestys tulee EM-tasolta, jos on tullakseen.

 

[Toejoen Veikko]

Odotukset pitää kuitenkin suhteuttaa urheilijoiden tasoon. Fakta vain on, että Suomelta ei löydy kuin kourallinen edes potentiaalisia mitaliehdokkaita kesäolympialaisiin, eikä varmaan yhtään sellaista urheilijaa, jota voitaisiin pitää "varmana" mitalistina. Siltikin turisteista puhuminen on jotenkin todella alentavaa ja osoittaa, että kirjoittaja ei ymmärrä kuinka vaikeata on edes _päästä_ olympiakisoihin.

Jos, ja monen kohdalla kun, ei voida odottaa menestystä, niin minkä vuoksi heitä pitää lähettää kisoihin? Olet oikeassa tuon faktan suhteen. Kunnioitetaan faktoja sen verran. Voi olla, että turisteista puhuminen on alentavaa, mutta ei sen saa antaa hämärtää faktoja. On aivan sama kuinka paljon joku on laittanut tai kokenut laittaneensa ajastaan ja elämästään kiinni harjoitteluun. Jos lahjakkuus ei riitä ja kynnys käyttää aineita on liian suuri, niin silloin kannattaa keskittyä kotimaan areenoille, joissa voi pärjätä ja/tai vaihtaa uraa. Silloin, kun urheilijat harjoittelevat kuten neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat (neljät treenit päivässä ja 11kk/vuosi leirityksessä), niin he voivat sanoa panostaneensa urheiluun.

Aiemmin mainittu Jere Bergius on tällä kaudella hypännyt yhden kerran sellaisen hypyn, jonka tulos olisi riittänyt 2000-luvulla yhden kerran mm-kisoissa pronssiin ja yhden kerran olympiakisoissa pronssiin. Sen verran rehellinen pitää olla, että tunnustaa Bergiuksen tason olevan täysin riittämätön. Ja sama pätee valtaosaan Suomea edustamaan lähetetyistä urheilijoista.

Miksi pitäisi jättää kotiin?

Siksi, ettei heillä ole arvokisoissa mitään annettavaa urhelijoina. Nekin varat kannattaisi satsata vaikka harjoittelupaikkojen parantamiseen ja oikeasti lahjakkaiden urheilijoiden tukemiseen.

 

[Individual]

Siksi, ettei heillä ole arvokisoissa mitään annettavaa urhelijoina. Nekin varat kannattaisi satsata vaikka harjoittelupaikkojen parantamiseen ja oikeasti lahjakkaiden urheilijoiden tukemiseen.

Eli entistä kapeamman kärjen kaventaminen entisestään. Porttien sulkeminen arvokisoihin entistä useammilta ja sitä kautta motivaation lasku ja urheilun näivettyminen piirikunnalliselle tasolle. Eikö siellä suurin osa urheile kuitenkin yksityisen sektorin rahoilla ja liikuntapaikkoihin sun muihin kunnallisiin asioihin tulee rahat verovaroista. Joku palkintohan tuosta kaikesta uurastuksesta pitäisi urheilijalle olla, muuten ei ole mitään mieltä urheilulla, eikä sitten mitään mahdollisuutta kehittyä joskus sellaiseksi, joka voi yllättää ja sen mitalin ottaa. Olkoon tämä palkinto vaikka sitten edustus lajin arvokisoissa. No mut, eiköhän urheilijavalinnoista vastaavien intresseissä ole vastakin lähettää kisoihin mahdollisimman paljon rajan rikkoneita urheilijoita. Tietenkin tulee mieleen, että olisiko se raja pitänyt tapauksissa unohtaa ja laittaa kisaamaan vaikka Roni Ollikainen, jolla oli tuuleen hypätty 832 takataskussa. Tuulitulos totta kai, mutta merkki potentiaalista. Nyt kun ei sitten ollut sallituissa rajoissa tehtyä hyppyä, niin piti jäädä kotiin.

edit:
Tämä nyt on aika paska vertaus, mutta itselläni on tällainen klubi-dj harrastus (joo, sitä jumputi musaa). Olen aika paljon käyttänyt siihen aikaa, rahaa ja eforttia. Treenannut ja treenannut ja hankkinut alan laitteistoa. Vaikka en olekaan mikään Dj Orkidea, Sven Väth, tai Armin van Buuren, niin siltikin olen iloinen siitä, että tuolla kentällä on promoottorit antaneet mahdollisuuksia käydä soittamassa isoillakin klubeilla. Se on tuonut motivaatiota ja muita keikkoja lisää ja nyt uskallan sanoa edenneeni tässä harrasteessa sen verran eteenpäin, että pystyn hoitamaan milteinpä minkä tahansa tanssisalin ilman hermoilua ja kämmäilyä ja tanssittamaan transsikansaa. Ilman tätä olisin varmaan lopettanut joskus. :)

 

[msg]

Siksi, ettei heillä ole arvokisoissa mitään annettavaa urhelijoina. Nekin varat kannattaisi satsata vaikka harjoittelupaikkojen parantamiseen ja oikeasti lahjakkaiden urheilijoiden tukemiseen.

Annettavaa kenelle? Sinulleko? Kun kerran otit tuon fyrkkapuolen esiin, niin kuinka isoista summista puhutaan ja kenen rahoja ne on? Veromarkkojahan ei tähän hupiin kuluteta käytännössä yhtään senttiä vaan hommaahan kustantavat Veikkauksen asiakkaat ja sponsorit.

 

[Hemingway]

Annettavaa kenelle? Sinulleko? Kun kerran otit tuon fyrkkapuolen esiin, niin kuinka isoista summista puhutaan

Arvailin aikaisemmin, että useampi tonni per naama. Ne ovat pikkukuntien kenttähöpöstelyissä melko suuria summia.

 

[Individual]

Arvailin aikaisemmin, että useampi tonni per naama. Ne ovat pikkukuntien kenttähöpöstelyissä melko suuria summia.

Eli mieluummin pukkariin pari hyppykeppiä, kuin karsintarajan rikkonut urheilija olympialaisiin. Selvä peli. Onhan toki tuo perustyö ensiarvoisen tärkeää, mutta onko kyseessä nyt niin valtaisat summat kuitenkaan, että tilanne ratkaisevasti muuttuisi vaikka koko joukkue jätettäisiin kotiin?

 

[janóz]

Suomi urheili tasollaan. Kisoista jäi jopa ihan hyvä mieli eilisen jälkeen vaikka kulta jäi näissäkin kisoista saamatta. Se, että Suomi pääsi tavoitteeseensa oli minulle iloinen yllätys. Toisaalta: 8 vuotta, 5 olympialaiset, 1 kulta. Ei lopulta paljon naurata. Suomi on pieni maa, jossa urheilua ei arvosteta enää niin paljon kuin ennen. Suomessa vapaa-ajalla on näköjään muutakin tekemistä kuin harrastaa tai katsoa jotain junttia hikoilua. Ja persilleen meni näköjään muillakin naapurimailla, joten ei me nyt ainoita luusereita tässä asiassa olla. Mutta eihän se mikään synninpäästö saisi olla vaikka jonkinlaisesta selityksestä käynee kuitenkin. Jatkossa löydään kaikki rahat ja resurssit vaikka purjehdukseen ja melontaan ja naureskallaan kisojen päätteeksi 10 mitalin kera.

 

[Vellihousu]

Tai siis Belgia oli samalla sijalla kanssamme, mutta kuitenkin yllätyin. Ehkä siellä tavallaan ollaan vähän Suomen kanssa samalla reitillä, että menestys tulee EM-tasolta, jos on tullakseen.

Vähän suhteellista tuo, Borleen kaksoset olivat kuitenkin molemmat 400 metrin finaalissa ja naisten korkeudessa oli tämä puolustava olympiavoittaja (se opettajan näköinen muija) joka nyt oli neljäs tai viides. Eli mitaleita tuijottamalla Suomella menee "hyvin", mutta ehkä vertailua voisi tehdä myös laajemmalta alalla.

Yllättävää että ketjussa on persu-Veikko jankuttamassa urheilijoiden jättämisestä pois kisoista kustannusperustein. Ei se suomalainen urheilu ainakaan sillä kehity että tuijitetaan pelkkää arvokisoissa pärjäämistä ja sitäkin mahdollisimman lyhytnäköisesti.

 

[Hemingway]

Eli mieluummin pukkariin pari hyppykeppiä, kuin karsintarajan rikkonut urheilija olympialaisiin. Selvä peli. Onhan toki tuo perustyö ensiarvoisen tärkeää, mutta onko kyseessä nyt niin valtaisat summat kuitenkaan, että tilanne ratkaisevasti muuttuisi vaikka koko joukkue jätettäisiin kotiin?

Pitäisi päättää, mitä tahdotaan. Jos tahdotaan urheilijoita finaaleihin suurella rintamalla, pitää panostaa lapsiin. Aikaa huippujen syntymiseen kuluu 15-20 vuotta. Sen ajan on menestyksen suhteen hiljaista.

Toinen vaihtoehto on lähettää urheilijoita kisoihin ajatuksella urheilu on upeaa ja yrittäminen tärkeintä. Tällöin menestys on vaatimatonta ja satunnaista.

Minulle kelpaavat molemmat mallit, mutta jos Suomesta tahdotaan urheilun suurmaa, huippu-urheilun työryhmän pitäisi unohtaa yli 10-vuotiaat. Ja koska se ei unohda, ei Suomesta enää koskaan tule huippu-urheilun suurmaata.

Suomen urheilu tulee jatkossakin olemaan sitä, että keskinkertaiseen jamppaan panostetaan hitosti tietoa ja teknologiaa. Se ei vain auta mitään, kun huipulle pyritään.

 

[Individual]

Pitäisi päättää, mitä tahdotaan. Jos tahdotaan urheilijoita finaaleihin suurella rintamalla, pitää panostaa lapsiin. Aikaa huippujen syntymiseen kuluu 15-20 vuotta. Sen ajan on menestyksen suhteen hiljaista.

Viisasta kyllä. Epäilen vain, että Suomessa tähän tuskin koskaan ryhdytään, koska urheilu elää eräänlaisessa kvartaalitaloudessa, kisoista uusiin kisoihin ja tarkasteluväli on juurikin vain tuo. Tai ehkä hieman kärjistän. :) Mutta edelleen niitä mahdollisuuksia edustaa muuallakin kuin piirin kisoissa ei mielestäni saa laittaa tavoittamattomiin.

Suomi nyt kuitenkin on ollut mielestäni suurmaa tuossa vielä jokin aika sitten, tai ainakin kisoista toiseen hyvin menestynyt, joskus jopa mitalirohmu. Eli mitähän tässä nyt on sitten tapahtunut, kun enää ei niin hyvin pärjätä? Se minua kiinnostaa eniten ja jotain muita vastauksia kuin facebook ja pleikkari, kiitos.

 

[Vellihousu]

Minulle kelpaavat molemmat mallit, mutta jos Suomesta tahdotaan urheilun suurmaa

Tämä tavoite ei ole realistinen, minulle riittäisi että Suomi pärjäisi oman viiteryhmänsä (Pohjoismaat, Baltian maat, muut suunnilleen saman kokoiset maat) sisällä. Se taas että nyt pitäisi unohtaa yli 10-vuotiaat, on toivottoman mustavalkoinen näkökulma.

 

[tomageeni]

Aiemmin mainittu Jere Bergius on tällä kaudella hypännyt yhden kerran sellaisen hypyn, jonka tulos olisi riittänyt 2000-luvulla yhden kerran mm-kisoissa pronssiin ja yhden kerran olympiakisoissa pronssiin. Sen verran rehellinen pitää olla, että tunnustaa Bergiuksen tason olevan täysin riittämätön. Ja sama pätee valtaosaan Suomea edustamaan lähetetyistä urheilijoista.

Se Trinidadilainen keihään olympiavoittaja ei ollut ennen eilistä heittänyt koskaan sellaista tulosta, jolla olisi saanut olympialaisissa mitään mitalia. Taso siis täysin riittämätön, eikä mitään järkeä lähettää tämmöistä tusinaurheilijaa kisoihin.

Minä olen sitä mieltä, että kaikki urheilijat joilla on joko potentiaalia a) saavuttaa kohtalaisia sijoja, ainakin pistesijoja, tai b) potentiaalia tavoitella kärkisijoja lähivuosien aikana, kannattaa lähettää kisoin. Syy on yksinkertaisesti se, että niitä sponsorirahoja on huomattavasti helpompi saada, kun on näkyvyyttä arvokisoissa. Ja ne sponsorirahat on nimenomaan niitä, mitä suomalaisessakin urheilussa tarvittaisiin. Ei julkisella sektorilla huippu-urheilua rajoiteta (edit. typo, siis rahoiteta), mutta toisaalta raha puhuu entistä enemmän kansainvälisessä urheilussa. Mitä enemmän suomalaisia urheilijoita esiintyy olympialaisissa, sitä enemmän yksityinen sektori sijoittaa euroja urheiluun - ja näin ollen menestyspotentiaali tulevaisuutta ajatellen kasvaa.

 

[Hemingway]

Viisasta kyllä. Epäilen vain, että Suomessa tähän tuskin koskaan ryhdytään, koska urheilu elää eräänlaisessa kvartaalitaloudessa

Jos makustellaan sanaa urheilu ja pohditaan sen ulottuvuuksia, niin olen liki varma, että urheilujohtajat vähät välittävät siitä, mitä merkityksiä ja ajatuksia sanaan kätkeytyy. He ovat tyytyväisiä, vaikka mitali tulisi alamäkiautoilun ylämäkityönnön vapaaohjelmasta. Urheilujohtajat niin kuin monet huippu-urheilijatkin ovat hyeenoja, jotka repivät irti kaiken, minkä suolisto suinkin sulattaa.

Käyn päivittäin urheilukentällä niitä näitä. Näin kisojen aikaan porukan määrä on noussut selvästi. Joskus siellä näkee yli viisikin ihmistä, jopa kymmenen. Joukossa on myös isiä poikiensa kanssa tai koko perhe. Kuulaa työnnetään ja lasten keihästä heitetään. Kun kisat ovat ohi, tämä porukka häipyy.

Kun talvisin tallustelen laskettelurinteen ohi koulujen päättymisen aikoihin, rinteeseen rupeaa kerääntymään sankoin joukoin koululaisia. Hypitään suksilla ja laudoilla, temppuillaan, höpötetään niitä näitä, jollain tavoin kilpaillaan, joskus rötkötetään maassa, mutta enimmäkseen ollaan liikkeessä.

Ennuste on helppo tehdä. Painovoimalajeissa Suomella on edessään valoisampi tulevaisuus kuin yleisurheilussa, vaikka koltiaiset kuluttavat rinteessä ainoastaan aikaansa ilman sen kummempia päämääriä. Tuosta porukasta joku aina huipulle nousee. Yleisurheilussa ei ole porukkaa, josta riittäisi nousijoita. Joku hassu tietenkin aina joskus.

 

[Kirjoittelija]

Mies on ollut maailman korkeimmalla huipulla kauan, mutta silti kirkkaimmat arvokisamitalit yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ovat kiertäneet miestä. Aina ei voi onnistua, mutta koska mahdollisuuksia on ollut paljon, tekee mieli otaksua, että mies ei saa itsestään arvokilpailuissa parastaan irti. Ei Pitkämäkeä voi epäonnistujanakaan pitää, mutta ei hän kilpailuissa venykään.

Aika harva heittelee jatkuvasti kauden parhaitaan arvokisafinaaleissa. Tällä kertaa Pitkämäki heitti tämän kauden tasoonsa nähden varsin hyvin, ja niin mies on arvokisoissa tehnyt muutenkin lukuun ottamatta vuosia 2005 ja 2011.

 

[Lexaa]

Olisi kyllä hienoa nähdä suomalaisiltakin yleisurheilussa mm tai olympiakisoissa tuollainen trinidadin tasoinen paukku, että jollain tyyliin hikisen b-rajan ylittäneenä mentäisiin kisoihin ja tuotaisiin mitali. Tälläisiä ilonaiheita ei meillä ole oikeastaan ollut. Evilän mm-pronssi on oikeastaan ainoa joka tuli hieman edes "puskista"

Olen joidenkin kanssa samaa mieltä, että tuollaiset "jee pääsin olympialaisiin ja sain Boltin nimmarin tai näin siitä edes vilauksen" urheilijat pitää jatkossa jättää kotiin.

Ja tuollaiset jo valmiiksi hävinneet tyyliin Söderberg niin voisi myös pysyä poissa. Mies oli jo sanonut että paukut menneet, niin miksi vielä lähteä sitten olympialaisiin jos itsekin tiesi ettei mitaleja tai pistesijoja ollut tulossa. Toki tuollaisia söderbergejä tarvitaan, jotta kotimaassakin on kirittäjiä, mutta ei heidän varaan arvokisoissa voi mitään laskea. "Tiikerinsilmä" on jostain taas löydettävä. Huippu-urheilun muutosryhmällä ei ole todellakaan helpot tehtävät edessään.

Ei siellä tosiaan kaikki käy heittämässä tai tekemässä arvokisoissa parastaan, mutta se että noin 80% yu urheilijoistamme jää edes siitä omasta normaalista tasostaan, on heikkoa.

Keihäässä meillä on se tilanne, että jatkuvuutta löytyy, mutta niitä todellisia superlahjakkuuksia ei taida pahemmin olla. Taso saadaan kyllä kasikymppiin, mutta sinne 85 metrin paremmalle puolelle ei. Ruuskanenkin heitti noita kasiseiskoja jo monta vuotta sitten ja nyt taso on vakiintunut tuonne 81-84 tasolle. Mannio taas on ollut tasaisen varma, mutta missään vaiheessa ei ole näkynyt potentiaalia että se joku kasikasi tai vastaava olisi tulossa.

 

[Hemingway]

Ei siellä tosiaan kaikki käy heittämässä tai tekemässä arvokisoissa parastaan, mutta se että noin 80% yu urheilijoistamme jää edes siitä omasta normaalista tasostaan, on heikkoa.

Mutta jäikö? Eivätkös useimmat suorittaneet sillä tasolla, millä olivat ennen kisoja tai paremmin?

Sille ei voi mitään, että kunnonajoitus on tehtävä rajojen saavuttamiseen eikä kisoihin.