Ei ole mun mielestä ihan sattumaa, että suomalaisten paras venyminen ja ainoa mitali on tullut kaverilta, joka uskalsi ennen mitalilähtöä sanoa, että shampanjat valmiiksi. Tuuli Petäjä vaikutti hyvin rennolta ja rehelliseltä tapaukselta, joka tiesi ennen kovinta haastetta (mitalilähtö) oman tasonsa ja mihin oli saumat. Kun itseluottamus ja -tuntemus oli kunnossa, ei mitalilähdön heikko alkukaan lamauttanut vaan sieltä noustiin hienosti lähdön neljänneksi ja hopealle.
Terveelle itseluottamukselle on kyllä käyttöä. Kilpailun aikana Petäjä kuitenkin näytti itselleen ja muille, että tuohon mitalilähtöön ei tarvitse lähteä söderberginä, kaikki on mahdollista. Löysät ranteet, rento meno ja maksimitulos irti, voittohan oli jo karannut lähes kaikilta, sen verran suvereeni espanjatar oli.
Joskus toki uholle/vahvalle itseluottamukselle on naurettu, kun tulos ei ole ollut hyvä. Mutta jos luovuttaa jo ennen kuin edes saapuu kisapaikalle, ei voita ikinä. Terveellä itseluottamuksella voi tulla tappio useinkin, mutta joskus on mahdollisuus myös onnistumiseen.