Suomalaiset Olympialaisissa

  • 92 855
  • 610
Epäonnistuneiden suoritusten jälkeen on aina helppo sanoa kuka olisi pitänyt jättää valitsematta. Näitä tietäjiä on maa puolillaan.

Niinpä. Tuuli Petäjäkin sijoittui lajissaan viime vuoden MM-kisoissa sijalle 18., joka menisi monien papereissa turisti-kategoriaan. Olisi varmasti pitänyt jättää valitsematta toisten mielestä.
 
Matti Mononen on kyllä harmittava tapaus. Fysiikka aivan mieletön mutta ei ikinä pystynyt käsittelemään kilpailutilannetta ja lisäsi stressiä vielä armottomalla rangaistusmetodillaan. Siinä on taas se suomalainen käsitys urheilusta vähän negatiivisessa mielessä. Ikävä loukkaantuminen sitten toikin taukoa.
Kyllä on taas surullisen kuvaava esimerkki siitä, kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Matti Mononen on kuitenkin sijoittunut neljänneksi Göteborgin EM-kilpailuissa vuonna 2006 ja voittanut nuorten EM-kilpailuissa pronssia. Aikuisten arvokilpailuissa ei ole koskaan jäänyt ilman tulosta ja mm. Ateenan olympiakilpailuissa karsinnassa hyppäsi ennätyksensä 565, joka ei kuitenkaan riittänyt loppukilpailuun. Noh, ei selkeästikkään pystynyt käsittelemään kilpailutilanteita ja paskoi housuunsa joka ikinen kirta numerolappu rinnassaan.

--

Tuohon keskusteluun siitä, että miksi suomalaisurheilijat eivät tahdo pystyä kauden parhaimpiinsa arvokilpailuissa, niin kannattaa ottaa huomioon sellainen seikka, että nuo kilpailut ovat luonteeltaan aivan erilaisia, kuin kotimaan kilpailut. Arvokilpailuissa kilpailijat kerätään callingiin n. tuntia ennen kilpailua, josta heidät viedään kootusti kentälle, joissa heillä on esim. heitoissa tasan kaksi lämmittelysuoritusta aikaa ottaa tuntumaa suorituspaikkaan. Kotimaan kyläkilpailuissa voit ilmestyä suorituspaikalle vaikka viisi minuuttia ennen kilpailun alkua ja lämmittelysuorituksia voit rykiä vaikka sata ennen kilpailun alkua. Kenttälajeissa arvokilpailuissa on karsinnassa aina n. 20 muuta kilpailijaa ja kentällä tapahtuu jatkuvasti kaikkea muutakin, mitkä tuovat viivästystyä kilpailun kulkuun. Suoritusten väliksi saattaa muodostua siis reilusti yli puoli tuntia. Kotimaan kilpailuissa tuo väli on lähempänä viittä minuuttia. Ja tuo Bergiuksen kommentti siitä, ettei osaa hypätä vastatuuleen, on sekin hyvin kuvaava. Suomessa urheilijat saavat lähes poikkeuksetta urheilla parhaissa mahdollisissa olosuhteissa tuulten suhteen (hypyt/heitot voidaan suorittaa molempiin suuntiin), kun halutaan nähdä hyviä tuloksia ja monesti myös arvokisarajoja metsästetään. Esim. juuri seiväsmiehet ovat metsästäneet kisarajoja lähes jokaisessa kilpailussa viime vuosina. Arvokilpailuissa niitä tuulia ei metsästetä, vaan suoritukset tehdään juuri sinne, minne ne on ajat sitten päätetty. Eli ei ole suurikaan ihme, että esim seipäässä kovassa myötäisessä tehtyjä tuloksia ei saada arvokilpailuissa uusittua.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö urheilijan pitäisi pystyä sitä kauden parasta arvokilpailuissa tekemään. Nämä seikat ovat etukäteen tiedossa ja niitä voi harjoitella. Monella urheilijalla ei kuitenkaan ole realistisia menestysmahdollisuuksia arvokilpailuissa, joten ehkä he eivät koe sitä erityisen tarpeelliseksi.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Nyt kun Monosesta puhutaan, niin mielestäni jokainen urheilija voisi ottaa oppia Monosen motivaatiosta harjoitella. Se sitten eri asia miten pitäisi harjoitella ja milloin pitäisi levätä, jne. Kuitenkin harva voi Monosen tavalla sanoa, kun ura joskus loppuu, "pistin kaiken peliin ja yritin kaikkeni".
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tähän mennessä Lontoon kisoissa on kilpaillut käsittääkseni 10 suomalaista yleisurheilijaa ja jaan nämä kolmeen kategoriaan.

Onnistujat/venyjät
Åstrand (kauden paras aika)
Keskisalo (finaalipaikka, vaikka tilastoaikojen perusteella ei sinne asiaa)

Tasollaan
Nikkanen
Eriksson
Puotiniemi

Pettymykset
Bergius
Söderberg
Utriainen
Sandells
Torro

Paremminkin olisi voinut mennä, kun epäonnistumisprosentti on 50. Mutta pointti oli lähinnä se, että jos menet kadulle tai työpaikan kahvihuoneeseen kysymään epäonnistumisprosenttia, vastaukset vaihtelevat välillä 90-100. Se on tämä pessimistinen, negatiivinen ja menestyshullu kansa, jota itse urheilu ei pientä vähemmistöä lukuunottamatta kiinnosta.

Hyvä yhteenveto siitä, miten on tähän mennessä sujunut suomalaisilta. Mikäli kuitenkin mittarina pidettäisiin epäonnistumisprosessia, kannattaisi valita näitä omalle tasolleen jääneitä urheilijoita lisää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki kolme tasolleen jäänyttä urheilijaa olisi pitänyt jättää valitsematta olympiakisoihin, koska lähtötilanne oli jo se, että he ovat kaukana maailman kärjestä olympialaisissa.

Olisihan kisoihin pitänyt pystyä valitsemaan Suomesta kolme pituushyppääjää näiden tasolleen jääneiden tilalle. Olisi ollut edes pienet mahdollisuudet parempiin sijoituksiin kuin omalle tasolleen jääneillä oli.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kyllä on taas surullisen kuvaava esimerkki siitä, kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Matti Mononen on kuitenkin sijoittunut neljänneksi Göteborgin EM-kilpailuissa vuonna 2006 ja voittanut nuorten EM-kilpailuissa pronssia. Aikuisten arvokilpailuissa ei ole koskaan jäänyt ilman tulosta ja mm. Ateenan olympiakilpailuissa karsinnassa hyppäsi ennätyksensä 565, joka ei kuitenkaan riittänyt loppukilpailuun. Noh, ei selkeästikkään pystynyt käsittelemään kilpailutilanteita ja paskoi housuunsa joka ikinen kirta numerolappu rinnassaan.

Tämä taas on surullisen kuvaava esimerkki huonosta sisälukutaidosta. Minä en Monosta haukkunut tasan mistään, mutta niin se sinun päässäsi kääntyi taas siihen, hyvin olet sisäistänyt ainakin suomalaisen penkkiurheilijan luonteen. Lähinnä olin harmissani, kun sitä fyysistä potentiaalia ei ikinä saatu täysin hyödynnettyä. Monosellakin käsittääkseni oli kaikki edellytykset ainakin yli 580:n hyppyihin.

Sitähän spekuloitiin aikanaan paljon, että Mononen otti jo liian vakavasti koko homman. Näitä 400 metrin seiväsjuoksuja ja 1500 vatsalihasta auton takapenkillä kisojen perään. Treenasi siis itsensä tukkoon ja kehitys pysähtyi. Ja tottakai se vaikuttaa kilpailuunkin, jos ei suo itselleen yhtään epäonnistumista.

Yleisurheiluunkin pätee aika hyvin se Tamin prinsiippi: Win the right games.

Rautapönikkä kirjoitti:
Nämä seikat ovat etukäteen tiedossa ja niitä voi harjoitella. Monella urheilijalla ei kuitenkaan ole realistisia menestysmahdollisuuksia arvokilpailuissa, joten ehkä he eivät koe sitä erityisen tarpeelliseksi.

Tämä jälkimmäinen veti kyllä sanattomaksi. Tosin, se selittäisi kyllä paljon.
 
Tämä taas on surullisen kuvaava esimerkki huonosta sisälukutaidosta. Minä en Monosta haukkunut tasan mistään, mutta niin se sinun päässäsi kääntyi taas siihen, hyvin olet sisäistänyt ainakin suomalaisen penkkiurheilijan luonteen.
Hyvin yrität seivailla, mutta ei tuota "ei ikinä pystynyt käsittelemään kilpailutilannetta" -kommenttia oikein muuten voi tulkita. Toki jos Mononen olisi tunnettu siitä, että pomppii treeneissä kuutta metriä, mutta kisoissa pää ei kestä, niin asia olisi eri, mutta tästäkään ei Matin kohdalla koskaan ole ollut kyse.


Tämä jälkimmäinen veti kyllä sanattomaksi. Tosin, se selittäisi kyllä paljon.
Se nyt oli heitto, vailla sen kummempaa totuuspohjaa. Ainakin seiväsmiehillä on selkeästi nähtävissä, että kilpailuissa ei ole keskitytty arvokilpailujen erityisyyteen.
 

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Näin se vain Suomen keihäskolmikko piti pintansa kaikki nähdään lauantain finaalissa. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Tätä minäkin salaa mielessäni pyörittelin. Absoluuttisesti parhaat mukaan ilman maakiintiöitä. Jos ei olympialaisiin, niin sitten vaikka MM-kisoihin. On se jotenkin outoa katsella miesten kymppiä olympiafinaalissa, kun porukkaa ohitellaan kierroksella.

Minusta tämä taas olisi typeryyttä, maakiintiöt on ihan hyvä ja mielenkiintoa lisäävä seikka kun yksi huippumaa ei miehitä jotain lajia kokonaisuudessaan.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Kyllä on taas surullisen kuvaava esimerkki siitä, kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Matti Mononen on kuitenkin sijoittunut neljänneksi Göteborgin EM-kilpailuissa vuonna 2006

Tästä kisasta sellainen detalji että viimeisillä hypyillään Mononen olisi noussut hopealle hyppäämällä 570 (jonka hän oli samana kesänä ylittänyt), mutta nosti riman korkeuteen 575, koska israelilainen oli jo hypännyt 570 ja heikomman rekordin vuoksi Mononen ei olisi noussut tällä tuloksella kärkeen. En ole ihan varma menikö se näin, enkä myöskään netistä löytänyt vahvistusta tälle, mutta näin muistelisin että ratkaisuhetkillä olisi käynyt.

En tiedä miten tuohon asenteeseen pitäisi suhtautua. Toki kunnioitettavaa, että voittoa haetaan hinnalla millä hyvänsä, mutta toisaalta EM-hopeakin olisi ollut huikea saavutus ja realistisemmin saavutettavissa.

Mononen on/oli vähän toisenlainen ääripää verrattuna moniin muihin suomalaisiin jotka ovat tyytyväisiä kun "pääsevät omalle tasolleen". Harmi, että loukkaantumiset ja itserääkki taisivat tehdä lopun huippu-urasta. Asenteesta se ei jäänyt kiinni, mutta voittaja-asenteen lisäksi hieman tervettä järkeä ja realismia, niin Mononen voisi olla arvokisamitalisti.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Harmi, että loukkaantumiset ja itserääkki taisivat tehdä lopun huippu-urasta. Asenteesta se ei jäänyt kiinni, mutta voittaja-asenteen lisäksi hieman tervettä järkeä ja realismia, niin Mononen voisi olla arvokisamitalisti.

Tuskin Monosen ura on taputeltu. Teki tänä kesänä jo hyvää paluuta, mutta huono tuuri ja loukkaantuminen keskeyttivät paluun. Mutta tuolla sinnikkyydellä yrittää varmasti vielä uudelleen.
 

Aln

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Näin se vain Suomen keihäskolmikko piti pintansa kaikki nähdään lauantain finaalissa. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa.

Kyllä, hienoa. Kyllähän tässä voi sanoa jo nyt, että miehissä keihäsmaa numero 1. Muilla mailla ei ole kun yks osanottaja finaalissa. Yksi kulta ei mielestäni riitä mitenkään päihittämään kolmea finaalipaikkaa. Noin kokonaisuudessa.

Lämmittää jo nyt yhtä paljon kun Petäjän mitali. Toivottavasti vielä räjähtää.
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Hienoa, että kaikki selvittivät tiensä finaaliin, mutta ei oikeastaan kukaan Suomen heittäjistä vakuuttanut. Tietysti norjan lahja keihäälle Thorkildsen ja Vesely heittivät semmoisille mitoille jotka syö mielikuvia muiden tasosta ja ennen kaikkea millä tyylillä. Suomalaisten pitää nostaa tasoaan runsaasti taistellakseen mitalista. Pitkämäellä ja varauksella Ruuskasella olisi mahdollisuudet 83-85 metrisistä vähän ylöskinpäin. Ruuskasen keihään lähtönopeus ja Pitkämäen heittojen korkeus kun napsahtaa ilmavirtauksien kanssa yhteen on mikä vain mahdollista. Tiedä sitten onko tilanne parempi suomalaisille jolloin ei olla ihan kirkkaimpia tähtiä ja odotukset eniten katossa. Pronssi olisi jo uskomaton suoritus tämän kauden heittoihin nähden ja ylemmät sijat podiumilla lähinnä utopiaa. Kuten niin monesti aiemminkin, mielelläni olen väärässä ja Suomen pojat näyttävät sitä todellista keihäsmaan mahtia. Kyllä mitalit on aina mitaleita, sama se onko siellä 5 suomalaista finaalissa ja kolme muun maan edustajaa palkintopallilla.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Tänään on sitten tosiaan tuo Rikalan finaali vähän yli 12. Harmi, että joutuu itse lähtemään kouluun, joten ei sitä nää, mutta kyllä tuossa on kaikki mahdollisuudet toiseen mitaliin. Tasaista tulee olemaan, mutta toivotaan parasta.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Hyvin yrität seivailla, mutta ei tuota "ei ikinä pystynyt käsittelemään kilpailutilannetta" -kommenttia oikein muuten voi tulkita. Toki jos Mononen olisi tunnettu siitä, että pomppii treeneissä kuutta metriä, mutta kisoissa pää ei kestä, niin asia olisi eri, mutta tästäkään ei Matin kohdalla koskaan ole ollut kyse.

Sinä tulkitset sen niin kuin haluat, eipä se minusta ole kiinni. Minä kun olen edelleen sillä kannalla, että ne parhaat tulokset jäivät tulematta.

En tiedä sitten, tekeekö muisti tepposia mutta oman muistikuvani mukaan Monosen tulokset olivat loppujen lopuksi enemmän yksittäisiä väläyksiä kuin tasaista suorittamista. Mutta korjannet tämänkin, jos olen väärässä.

Harmillinen juttu joka tapauksessa.

flintstone kirjoitti:
Minusta tämä taas olisi typeryyttä, maakiintiöt on ihan hyvä ja mielenkiintoa lisäävä seikka kun yksi huippumaa ei miehitä jotain lajia kokonaisuudessaan.

Sama asia tämä on kuin futiksen MM-kisoissa. Halutaanko absoluuttisesti maailman kovimmat samaan kisaan, vai levitetäänkö urheilun ilosanomaa. Mielenkiintoa ei minun silmissäni lisää isot tasoerot, vaan juuri se parhaiden kohtaaminen. Eilen mm. naisten 200 metriä oli aika huikea lähtökohdiltaan, vaikka kisana vähän lässähti Felixin ylivoimaan.

Mutta varmasti olympialaisten rahanteon kannalta nykyinen malli on parempi. Joku vuosi voitaisiin pitää sitten joku Grand Prix, jossa ne oikeasti parhaat olisivat samalla viivalla ja rahaa ja timantteja jaossa sen verran, että kaikki haluavat tulla sinne huippukunnossa.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Hienoa, että kaikki selvittivät tiensä finaaliin, mutta ei oikeastaan kukaan Suomen heittäjistä vakuuttanut. Tietysti norjan lahja keihäälle Thorkildsen ja Vesely heittivät semmoisille mitoille jotka syö mielikuvia muiden tasosta ja ennen kaikkea millä tyylillä. Suomalaisten pitää nostaa tasoaan runsaasti taistellakseen mitalista. Pitkämäellä ja varauksella Ruuskasella olisi mahdollisuudet 83-85 metrisistä vähän ylöskinpäin. Ruuskasen keihään lähtönopeus ja Pitkämäen heittojen korkeus kun napsahtaa ilmavirtauksien kanssa yhteen on mikä vain mahdollista. Tiedä sitten onko tilanne parempi suomalaisille jolloin ei olla ihan kirkkaimpia tähtiä ja odotukset eniten katossa. Pronssi olisi jo uskomaton suoritus tämän kauden heittoihin nähden ja ylemmät sijat podiumilla lähinnä utopiaa. Kuten niin monesti aiemminkin, mielelläni olen väärässä ja Suomen pojat näyttävät sitä todellista keihäsmaan mahtia. Kyllä mitalit on aina mitaleita, sama se onko siellä 5 suomalaista finaalissa ja kolme muun maan edustajaa palkintopallilla.

Pitkamaki pystyy kylla heittamaan 90 metria jos vain sattuu kohdalleen mutta harvemminhan silla arvokisoissa sattuu ja muutenkin on kausi mennyt heikosti. Mutta mikaan mahdottomuus ei olympiavoittokaan olisi koska kyse on vain yhdesta nappiheitosta. Thorkildsen ja Vezely ovat huomattavasti suoritusvarmemmassa kunnossa joten heilla odotusarvo on luonnollisesti korkeampi. Ruuskasen katto on varmaan 86 metrin tietamilla ihan nappisuorituksella. Pitkamaki voi nappisuorituksella voittaa kaikki.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Sama asia tämä on kuin futiksen MM-kisoissa. Halutaanko absoluuttisesti maailman kovimmat samaan kisaan, vai levitetäänkö urheilun ilosanomaa. Mielenkiintoa ei minun silmissäni lisää isot tasoerot, vaan juuri se parhaiden kohtaaminen. Eilen mm. naisten 200 metriä oli aika huikea lähtökohdiltaan, vaikka kisana vähän lässähti Felixin ylivoimaan.

En nyt ihan ymmärrä vertausta fudikseen? Ei siellä yksi maa pelaa mitään piirikunnallisia keskenään vaikka kaikki parhaat otettaisiin mukaan. Sen sijaan jotkut pitkänmatkan juoksut olisi lähinnä Kenian ja Etiopian piirikunnalliset nyt on edes teoreettinen mahdollisuus nähdä muidenkin tekemiä yllätyksiä, pikamatkat taas olisi jamaikalaisten ja jenkkien miehittämät. Kolmen juoksijan maakiintiölllä kuitenkin saadaan todennäköisesti ihan se terävin kärki kyseisistä maistakin mukaan. Ainakin itselleni useampi maa lisää mielenkiintoa ja veikkaisin etten ole tässä ihan yksin.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
En tiedä sitten, tekeekö muisti tepposia mutta oman muistikuvani mukaan Monosen tulokset olivat loppujen lopuksi enemmän yksittäisiä väläyksiä kuin tasaista suorittamista. Mutta korjannet tämänkin, jos olen väärässä.

Taitaapa tosiaan tehdä. Katsopa Monosen tuloksia huippukausiltaan (kai ne ovat lähinnä 2004-2006). Erittäin tasaista suorittamista kisa kerrallaan.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
En nyt ihan ymmärrä vertausta fudikseen? Ei siellä yksi maa pelaa mitään piirikunnallisia keskenään vaikka kaikki parhaat otettaisiin mukaan. Sen sijaan jotkut pitkänmatkan juoksut olisi lähinnä Kenian ja Etiopian piirikunnalliset nyt on edes teoreettinen mahdollisuus nähdä muidenkin tekemiä yllätyksiä, pikamatkat taas olisi jamaikalaisten ja jenkkien miehittämät. Kolmen juoksijan maakiintiölllä kuitenkin saadaan todennäköisesti ihan se terävin kärki kyseisistä maistakin mukaan. Ainakin itselleni useampi maa lisää mielenkiintoa ja veikkaisin etten ole tässä ihan yksin.

Ei nyt joka asiaa viitsisi vääntää rautalangasta. Ei tuo vertaus MM-futikseen nyt niin vaikea asia ole. Itse olin aiemmin tiukasti maakiintiöiden puolella futiksessa mutta olen kääntänyt takkini. Trinidad & Tobagoilla ei pitäisi olla sinne mitään asiaa.

Itselleni se on loppujen lopuksi ihan sama mistä maasta urheilijat tulevat, suoritukset ovat tärkeämpiä. Jos se tarkoittaa, että katsotaan Kenia vs. Etiopia tai Jamaika vs. USA, niin kyllä se meitsille sopii. Niinhän se asia on melkein jo nyt.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Taitaapa tosiaan tehdä. Katsopa Monosen tuloksia huippukausiltaan (kai ne ovat lähinnä 2004-2006). Erittäin tasaista suorittamista kisa kerrallaan.

Ok, taidan olla sitten väärässä. Kipu kasvattaa.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Ei nyt joka asiaa viitsisi vääntää rautalangasta. Ei tuo vertaus MM-futikseen nyt niin vaikea asia ole. Itse olin aiemmin tiukasti maakiintiöiden puolella futiksessa mutta olen kääntänyt takkini. Trinidad & Tobagoilla ei pitäisi olla sinne mitään asiaa.

Fudiksen maakiintiöt maanosittain on ihan paikallaan, vaikka näin eurooppalaisittain se tekeekin Suomen tietä kisoihin kivisemmäksi. Tässäkin ihan jalkapallon ilosanoman levittämiseksi on hyvä että mukana on jokaisesta maanosasta joukkueita.

Maakiintiöt antaa paljon suuremman mahdollisuuden yllätyksiin ja en kyllä näe huonona että useammalla maalle annetaan mahdollisuus selvittää urheilijansa finaaliin. Vai paljonko olet esimerkiksi seurannut Kenian mestaruuskilpailuja pitkiltä matkoilta? Tai jenkkien mestaruuskisoja pikamatkoilta?

Lisätään vielä sen verran että mielestäni nykyisellä systeemillä saadaan selville se absoluuttisesti paras mutta se sisältää mahdollisuuden yllätyksiin ja kärjen takanakin käydään mielenkiintoisia taistoja.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Ok, taidan olla sitten väärässä. Kipu kasvattaa.

No offence, mutta viime päivien esimerkkiesi osalta kannattaa kyllä todella tarkistaa niitä faktoja ennen kuin henkilöitä esimerkeiksi nostaa. Ei mene nyt ihan putkeen, vaikka itse asioissa pointtia onkin...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Pitkämäen eilinen selviytyminen karsinnasta oli sikälikin aivan loistava juttu, että erinäisiin uutisiin miehen hyvästä kunnosta tuli kerralla pontta. Tekee varmasti itseluottamukselle hyvää, kun pystyi sen reilun 60 metrin rääpäisyn jälkeen heittämään karsintarajan helpohkosti.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
No offence, mutta viime päivien esimerkkiesi osalta kannattaa kyllä todella tarkistaa niitä faktoja ennen kuin henkilöitä esimerkeiksi nostaa. Ei mene nyt ihan putkeen, vaikka itse asioissa pointtia onkin...

Juu, tottahan se on. Mutta viisaammat tekevät minun rähinöistäni omat johtopäätöksensä. Ja tosiaan, varsinainen asiahan ei muutu lopulta miksikään.
 
Viimeksi muokattu:

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Pitkämäen eilinen selviytyminen karsinnasta oli sikälikin aivan loistava juttu, että erinäisiin uutisiin miehen hyvästä kunnosta tuli kerralla pontta. Tekee varmasti itseluottamukselle hyvää, kun pystyi sen reilun 60 metrin rääpäisyn jälkeen heittämään karsintarajan helpohkosti.
Tähän sama. Näin Pitkämäen kaupassa EM-kisojen aikaan ja ihmisen olemus ei voi olla enää paljon henkisesti revitymmän oloinen kuin hänellä tuolloin. Hän olisi selvästi halunnut kadota maan alle. Kävi melkein sääliksi. Toivottavasti lauantaina nappaa!
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Maakiintiöt antaa paljon suuremman mahdollisuuden yllätyksiin ja en kyllä näe huonona että useammalla maalle annetaan mahdollisuus selvittää urheilijansa finaaliin. Vai paljonko olet esimerkiksi seurannut Kenian mestaruuskilpailuja pitkiltä matkoilta? Tai jenkkien mestaruuskisoja pikamatkoilta?

Lisätään vielä sen verran että mielestäni nykyisellä systeemillä saadaan selville se absoluuttisesti paras mutta se sisältää mahdollisuuden yllätyksiin ja kärjen takanakin käydään mielenkiintoisia taistoja.

En ole seurannut kyllä lainkaan, mutta joku mutu on olemassa, että siellä niitä janareita riittää vielä pitkälle yli tuon kolmen. En tosin kyllä ymmärrä mitä ajoit tuolla takaa.

Nyt saadaan absoluuttisesti paras siinä kisassa. Mutta tämä on taas taiteilua, että onko se paras joka on korkeimmalla tilastoissa vai se joka voittaa maan karsinnat. Eihän absoluuttisesti parhaat välttämättä edes urheile, eikä heistä tiedä kukaan mitään.

Jos ajattelee hypoteettista tilannetta jossa kaveri on juossut satasen 9,80 mutta onkin maan mestaruuskisojen aikaan kipeä eikä voi osallistua. Ja tilalle pääsee sen takia joku 9,85-jätkä. Silloin eivät parhaat ole mukana. Ja samaan aikaan kisoissa kirmailee vielä 10,20-kavereita jotka eivät sitten ole samalla sivullakaan.

Mutta kuten todettu, niin ei sitä koskaan tulla näkemään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös