Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe.
Muistan kuulleeni joskus, että siitä on ihan pätevää tutkimustietoa olemassa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa hyvin voimakkaasti lapsienkin tulevaan asemaan. Eli melko yleisesti moniongelmaisten päihderiippuvaisten lapsista tulee päihderiippuvaisia mielenterveyspotilaita, duunariperheiden lapsista duunareita ja hyvätuloisten perheistä hyvätuloisia.
Aika kiistatonta lienee myös se, että hyvätuloisesta perheestä tuleva lapsi saa elämälleen ainakin joiltain osin paremmat eväät, kuin köyhästä perheestä tuleva. Täysin mustavalkoisen ehdottomasti asia ei kuitenkaan näinkään välttämättä ole. Myös hyvätuloisissa perheissä vanhemmat voivat olla ankaria ja kylmiä despootteja, ja kääntäen taas köyhissä perheissä lapsi voi kokea olevansa hyvinkin rakastettu ja vanhemmat kuitenkin panostavat sen vähänsä lapsensa paremman tulevaisuuden eteen.
Mutta jos nyt vähän mutkia oikoo, niin kyllä nuo vaakakupit oikeasti todellisuudessa toisin päin kääntyvät. Susanna Kosken "kaikilla meillä kuule on rajoitteita" oli se tyypillinen asennoituminen, jossa paremmista lähtökohdista ponnistaneen ihmisten myötätunto ei riitä ulottumaan sen köyhän ihmisen todellisuuteen. Idealismi sumentaa todellisuuden hahmottamista tässäkin tapauksessa.
Vaikka nuo tuollaiset kommentit ovatkin jääkylmiä, niin niissä on myös palanen totuutta mukana. Vasemmistolainen uhriutuminen on myös nimittäin aivan täyttä hevonkukkua. Ajatus siitä, että omilla valinnoillaan ei voi yhtään vaikuttaa oman elämänsä menoon ja sen parantamiseen ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.
Tämä on todella monisäikeinen asia, kun sitä alkaa enemmän miettimään ja siihen vaikuttavat ihan todella monet erilaiset asiat ihmisen elämässä. Myötätuntoa ja toisen ihmisten ymmärtämistä tämä maailma tarvitsisi paljon enemmän, mutta toisaalta taas myös vastuunottoa omasta elämästään ja valinnoistaan. Nähdäkseni nuo kaksi asiaa tulevat käsi kädessä ja niitä molempia tarvitaan.
Ihmisen elämässä vaikuttaa jonkin verran myös ihan puhdas sattuma. Jollain yhdellä pienellä kohtaamisella tai arkisella jutulla voi lopulta olla pitkässä juoksussa ihan valtavan kauaskantoiset vaikutukset. Jos mietin, vaikka omaa elämääni, niin esimerkiksi se tapaus kun aikanaan lopetin erittäin ongelmalliseksi muodostumassa olevan juomiseni. Se tuntui sinä päivänä vielä aivan tavalliselta ja täysin normaalista poikkeamattomalta kesäpäivältä. Mutta nyt kun mietin yli 11 vuoden jälkeen asiaa taaksepäin, niin tällä yhdellä päivällä ja sen päivän tapahtumilla oli aivan valtavasti kaikkeen elämässäni vaikuttanut merkitys. Toki sitä päivää oli pedattu jo pitkään, mutta vastaukseni kuitenkin edelleen esimerkiksi siihen kysymykseen, että miksi joku onnistuu menestyksekkäästi raitistumaan, mutta joku toinen taas ei kuuluu: Minä en tiedä.
